Neon Hitch - Gold feat. Tyga

This could seriously be my next favorite song. Neon Hitch is great, but I've been waiting the first album for a while. Let's hope that the wait ends soon! Listen the song on Spotify: Neon Hitch – Gold - feat. Tyga.

Kesän addiktoivimmat mobiilipelit TOP 5

Aloin miettiin, että mihin mun kesä oikein kului niin pakko sanoa, että aika paljon puhelimella on tullu naputeltua yhtä jos toistakin peliä. Tässä on top 5 -listaus. Itse asissa, kun sain tämän postauksen kirjoitettua loppuun tajusin, että eihän kyseessä ehkä olekaan parhaimmat Android-pelit, joten päätin vaihtaa otsikon: Kesän addiktoivimmat mobiilipelit TOP5! :D

Ensimmäisenä on viimeisimpänä löytynyt peli eli Monster Park, jota pelaan edelleen. Klassinen idea, jossa monsteritarhaa rakennetaan, kasvatetaan uusi monstereita ja kehitetään niitä. Addiktoivuus perustuu jo Pokemonista tuttuun perusideaan: Catch Them All! Ja söpöyteen. Kaikki olion on niin söpöjä pikkurontteja, että ei oo tosikaan. Tosiassa pelissä ei hirveesti ole muuta tekemistä kuin odottelua; odotat kristallien valmistumista, rahan kertymistä, olioiden valmistumista jne.. Addiktoivaa, mutta jo vähän nähtyä. Idea on käytännössä aivan sama kuin iPhonen Pet Hotellissa, mutta tähän ei tarvitse ystäviä laajentaakseen.

The Time Builders - Pyramids Rising on enemmän logiikkapeli. Käytössä on alussa tietty määrä rahaa ja rakennuskiviä. Aikaa on vain muutamia minuutteja ja jokaisessa tasossa on omat läpäisyvaatimuksensa. Joissain pitää kerätä vuokratuloja mahdollisimman paljon ja toisissa taas kerätä kiviä tai rakennuksia. Hyvin haastava peli, jossa ei mahdollisuuksia virheisiin. Android-versio on ilmainen, mutta siinä voi pelata vain puolet pelistä läpi ja upgrade maksaa eli 3 euroa.

Lil' Kingdom on klassinen rakennuspeli kuten jo aiempi Monster Park, mutta tässä rakennetaan normaalista poiketen kerroksia alaspäin. Itse linna sijaisee maan päällä, mutta sillä ei oikeastaan ole muuta merkitystä kuin prinsessa, joka asuu siellä ja antaa välillä tehtäviä. Alempiin kerroksiin tulee työläisten asumiskerroksia, lohikäärmekerros, työkerroksia jne. Pelissä on aluksi todella paljon nähtävää ja tehtävää, mutta pian kerrosten tekemiseen alkaa kulua päiviä, rahaa tulee suhteessa todella hitaasti. Tähän myös melkein tarvitsee ns. rahalla ostettavaa valuuttaa. Yleensä peleissä on kahta valuuttaa. Normaalia, jota kertyy lisää ja rahalla ostettavaa, jota kertyy hitaasti tai ei ollenkaan ja joka maksaa oikeaa rahaa. Hyvin addiktoiva peli, mutta se päättyy n. 80 tason jälkeen, joilloin lisää tehtävää ei oikeastaan enää löydy.

Magic Portalista ei ole paljon sanottavaa. Logiikkapeli hyvällä idealla. Velho, joka voi loitsia aina sekä meno- että paluuportin ja hän käyttää niistä päästäkäseen pisteesä A pisteeseen B. Kaikkein suurin etu kyseisellä pelillä on hieno käyttöliittymä ja kiva grafiikka.

Nightclub Story on mielenkiintoisin TeamLavan Story-perheen peleistä. Käytännössä vastuullasi on oman yökerhosi juomat, joiden avulla saa lisää rahaa ja voi sisustaa baaria. Baarin sisutuksella ei itse asissa ole mitään merkitystä pelissä, joten se menettää merkityksensä. Tässä pelissä pitää sosialisoitua pelissä tutustumiinsa muihin pelaajiin, jotta voi tehdä laajennuksia. Siellä minä sitten vietin alkukesäni juttelemassa muille 12-vuotialle, jotta he lisäisivät minua kaverikseen. Peli jaksoi viihdyttää pitkään, mutta jossain vaiheessa siihenkin meni maku.

Pursuit of Happiness?

Mulla on tänään soinu koko päivän päässä pari vuotta vanha Kid Cudi – Pursuit Of Happiness (Steve Aoki Remix) ja siihen sopii tosi hyvin toi Project X:n traileri yläpuolella. Sehän löytyy kyseisen elokuvan soundtrackiltä ja molemmat on hyviä: biisi sekä elokuva. Leffa, näin nopeesti kerrottuna, kertoo nuorista, jotka järjestää käsistä riistäytyvät jättibileet kun vahemmat lähtee pois kotoa. Noin paljon kyllä jo näkee trailerista eli kertonee jotain leffan merkityssisällöstä!

Luultavasti tää biisi on jumittunu korvamadoksi, koska nyt viedään kuitenkin viimeisiä löysiä kesälomapäiviä ennen syyslukukautta. Mä en oikeestaan tiedä mitä mä ajattelen lomaloppumiseta. Onhan sitä tässä jo ollukkin ja toisaalta ihan kiva mennä taas kouluun. Kai, niin mä ainakin uskottelen itselleni. Mutta niinkuin Gossip laulaa biisissää Get A Job: "what kind of life is it when every day is weekend"! Mä voin ylpeästi sanoa, että sain eilen yhden kesälomaprojektin valmiiksi: sain luettua kirjan. Itse asissa olin aloittanut sen kirjan aiemmin.. viime vuonna synttäreideni jälkeen eli Sofi Oksasen Puhdistus, mutta sain sen vasta edellisenä yönä loppuun. Kirja oli hyvä ja kiehtova, mutta en ihan ymmärtänyt mistä hype sen ympärillä on rakentunut. Tosin mikäpä mä enää kirjoja olen arvosteleen, kun ainoa mitä nykyään luen on leffojen takakannet ja Iltalehden nettisivut! Aika jotenkin ei riitä. Niinhän ne kaikki sanoo, am I right? Lord of The Rings -putkesta edelleen motivoituneena mä kuitenkin lainasin Two Towers -kirjan, joka olis seuraavana vuorossa.

Käytiin eilen ajelemassa Etelä-Pohjanmaalla päin eli toisin sanoen Alavudella ja Tuurissa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita sielläkin ja tietysti leffahyllystä tarttu kaikkee kivaa mukaan! Alkaa taas oleen enemmän sääntö kun poikkeus, pitäis varmaan vähän himmata. Aloin pitkästä aikaa katsoa Will & Grace -sarjaa alusta ja Ugly Bettyn 3. kausi pitäisi myös aloittaa, mutta eipä löytynyt lähikaupoista sitten mistään - eikä Tuuristakaan!

Mä täs mietin kauheesti kaikkee, mutta en saa paperille.. tai siis tässä tapuksessa näppäimistölle vuodettua mun syvimpiä aatoksia. Eipä siellä oikeastaan mitään fiksua pyöri, kaikkee tyhmää huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Mä jäin kelaan tota biisiä ja siihen tossa videolla liitettyä traileria. Oiskohan pitänyt viettää tollainen kesä? No, en mä kyl voi valittaa, kivaa ollu nytkin! Täytyypä kyhätä tässä joku päivä kuvapostaus missä näkyy vähä läpileikkausta. Nyt muuten kaksi viikkoa kuivilla Facebookista!

Husbands | Ensimmäinen kausi

Uusi nettisarja Husbands laukaisee toisen kautensa lähikuukausina. Cheeks (Brad Bell), Brady Kelly (Sean Hemeon) ja Haley (Alessandra Torresani) ovat sarjan tähdet ja perusidea on seurata mitä tapahtuu kun kuuden viikon tapailun jälkeen Vegasissa naimisiin menneet miehet yrittävät saada avioliittonsa toimimaan. Mitä onkaan tabloid-julkkiksen ja  pesäpallo tähden arki?

Sarjan ensimmäisen kauden tapahtumat ovat ainoastaan muutaman päivän ajalta, jossa kaksi hyvin erilaista persoonallisuutta yrittää löytää yhteisen sävelen, päättää kumman asuntoon muutetaan ja ehtivätpä he ottaa yhteisen lemmikinkin. Sarjaan mahtuu oikeasti paljon söpöjä ja hauskoja kohtauksia sekä tietysti dramaattinen cliffhanger!

Noin kahden minuutin jaksoihin mahtuu julkkisvierailijoita (Esim. Michael Buckley ja Nathan Fillon) ja paljon draamaa!. Kannattaa katsoa, koska hauska sitcom ja ensimmäisen tuottarin pystyy katsomaan jopa puoleen tuntiin. What if this marriage worked?

Kuningatar hallitsee | Madonnan MDNA Tour 2012

Ja hyvin hallitseekin tuo popin kuningatar! Madonna konsertti alkoi pitkällä hampaiden kiristelyllä. Oltiin Niilon kanssa reissussa ja ajoitettiin saapumisemme niin, että ehdittiin Olympiastadionille kuudeksi. Innoikkaimmat olivat täyttäneet kentän normaalialueen (siis ei Golden circle) kaiteen läheisyyden. Oveluudella pääsimme kuitenkin noin kolmen metrin päähän kaiteesta eli aika hyvin vaikka innoikkaimmat olivat olleet jo huomattavasti aiemmin paikalla. Me menetimme Madonnan itse tekemän sound checkin, mutta odotusta oli illassa muutenkin ihan tarpeeksi. Martin Solveig soitti hyviä biisejä (sekä omiaan että muiden listahittejä) ja oli hyvä lämppäri, vaikka hänkin esiintyi 20 minuuttia myöhässä. Netissä olleen aikataulun mukaan Madonnan piti aloittaa 20:30. Odotus siis alkakoon. Ambienssi musiikki kaikuu areenalla ja tylsistynyt yleisö innostuu tekemään aaltoja. Hullut suomalaiset! :D Ihan hauskaa ekat kolme kertaa, mutta siihenkin kyllästyy. Viimein 22:07 se tapahtuu. Valot sammuvat ja spektaakkeli alkaa. Mä en ees täysin muista kaikkee mitä siellä lavalla tapahtu, mutta heti alusta asti se tuntu niin upealta. Seisomisesta kipeytynyt selkä ja jumittuneet hartiat olivat historiaa kun hyvin katolishenkinen alkushow starttasi. Madonna veti pitkän keikan ja esitti 23 kappaletta tunnin ja 50 minuutin aikana.

Olen samaa mieltä Helsingin Sanomien kirjoituksen kanssa: Madonnaa yritetään haudata liian aikaisin. Keikalla nähtiin nainen, jonka eläkepäivät ovat vielä kaukana ja uudelle levylle painottuva repertuaari toimi mitä parhaiten. Kirkollinen symboliikan ja seksin sekä väkivallan yhditäminen ei kuitenkaan enää ole yhtä järkyttävää kuin 80-luvulla. Gang Bang -kappaleen videomateriaali veriroiskeineen Madonnan ampuessa hyökkääjiään ja rakastajiaan oli kuitenkin hyvin brutaali. En oikeastaan ajatellut sitä sellaina ennen kuin muistin, että konserttiin ei ollu ikärajaa. Show kuitenkin sopi yhteen biisin alkuperäisen teeman kanssa, joten eksessiivisestä väkivallasta ei voida puhua. Kyseinen biisi olikin yksi keikan parhaista.

Mieleenpainuvimpiin kuuluivat myös Hung Up, Express Yourself (ja erityisesti kertsin Born This Way -lisäykset!), Turn Up The Radio, Give Me All Your Luvin', Vogue, Candy Shop, I Don't Give A ja I'm Addicted. Give Me All Your Luvin' -biisissä oli lenteleviä rumpaileita ja vaikuttavat taustat. I'm Addicted -biisin kung-fu tausta ja koreografia oli erittäin hienosti toteutettu. I Don't Give A -biisissä oli myös upea, suorastaan mahtava tunne koko ajan päällä ja Nicki Minaj'n feat oli toteutettu hienosti taustavideon avulla. Samaa oli käytetty myös Revolver-biisin featissä. Turn Up The Radio -kappaletta ennen nähtiin Madonnan urasta leikkaus ja kuultiin pätkiä monesta listahitistä. Justify My Love -biisin aikana Madonna nähtiin vain videolla ja showsta huolehtivat tanssijat, joiden nivelet liikkuivat komeasti sijoiltaan. Taustan räsähtelyt loivat hyvin häijyn tunnelman. Taustavideo loi upean lisän esityskelle ja raisua materiaalia on nähty ennenkin.

Madonnan konsertti oli upea elämys, mutta täytyy kyllä myöntää että olisi ollu hienompaa olla kaikkein etummaisimmassa rivissä. Keikka myös olisi voinut olla hienompi elämys, jossain muualla kuin tylsässä Suomessa, jossa yleisö kyllä jaksaa murmuttaa muttei innostua.

MDNA Tour oli hieno kokemus ja sisälsi loistavan valikoiman biisejä. Odottamaan joutui kauemmin, kuin mihin oli varautunut ja tietysti olisi ollut hienoa että Madonna olisi puhunut yleisölle hienommin ja ilmaissut tietävänsä juuri missä on. Tarkoitan siis sitä, että esiintymisestä ei välittynyt ainakaan edes meille asti tunne ainutkertaisuudesta. Madonna kyllä kommentoi pitävänsä Suomesta, koska täällä ei harrasteta syrjintää ja koska täällä on paljon blondeja niinkuin hänkin.Puheet eläkeiästä ovat täysin perättömiä. Madonna on elämänsä kunnossa ja keikat upeat keikat todistavat sen. Uuden materiaalin suhde keikoilla on juuri hyvä. En olisi halunnut mennä iskelmäkeikkalle, vaan halusin kuulla uutta Madonnaa. Vanhatkin biisit olivat kuitenkin uusien sovitusten ja remixien avulla saaneet uuden elämän ja soivat parempina kuin koskaan. Voimme vain huokaista helpotuksesta ja olla onnellisia, ettei Madonna soita vain vanhaa musiikkiaan, kuten monet kasarihitteihinsä jämähtäneistä rokkipumpuista.

Madonnan Helsingin keikalla esittämät biisit:

Opening Prayer /Girl Gone Wild
Revolver
Gang Bang
Papa Don’t Preach
Hung Up
I Don’t Give A
Best Friend / Heartbeat
Express Yourself / Born This Way
Turn Up The Radio
Give Me All Your Luvin’
Open Your Heart
Masterpiece
Justify My Love
Vogue
Candy Shop
Erotica
Human Nature
Like A Virgin
Nobody Knows Me
I’m Addicted
I’m A Sinner
Like A Prayer
Celebration

PS: Yö Helsingissä keikan jälkeen oli maailman ehkä tylsin kokemus! Mentiin DTM:ään, mutta tylsä musiikki ja kalliit juomat ajo meidät pian käveleen Helsingin kaduille. Puoli kolmesta viiteen on pitkä aika viettää Helsingissä yöllä ilman agendaa. Selvittiin kuitenkin mitenkään suuresti tylsistymättä ja päästiin aamujunalla Tampereelle kotiin kahdeksaksi.

Kuva: Miisa Kaartinen, Ilta-Sanomat

MDNA Tour Playlist (Helsinki 2012)

APUA MÄ EN KESTÄ! Mulle ei ehkä ihan vieläkään ole valoittunut se fakta, että MÄ NÄEN TÄNÄÄN MADONNAN. Mä en koskaan aiemmin ole nähnyt Madonnaa livenä (kannattaa laskea montako kertaa Madonnan nimi on tässä postauksessa!), joten pieni hypetys lienee paikallaan. Yläasteelta asti joka paikkaan olen merkinnyt Madonnan lempiartistikseni, joten pienet sille!

Madonnan MDNA-kiertueen soittolistalta löytyvät kaikki biisit, jotka ovat odotettavissa myös Helsingin keikalla. Alustavien tietojen mukaan mukana on virkistävä määrä myös vanhoja hittejä, mutta ikävä kyllä mukaan ei ole mahtunut yhtäkään mun lempialbumilta eli Ray of Light:ilta. Iltapäivällä lähtee juna kohti syntisiä nautintoja ja keikan jälkeen luontaisesti (pakko-)jatkot DTM-yöjuottolassa. Marskin DTM:ssä en ole vielä käynytkään, joten kokemus varmasti sekin. Kai? Lienee kuitenkin suuri osa Madonna konsertin osanottajista siirtymässä kyseiseen ravintolaan juhlimaan.

Nyt olisi hyvä aika alkaa lyödä vetoa siitä mikä intiimiosa Suomessa vilautetaan sillä Istanbulissa vilahti tissi ja myöhemmin Roomassa pakara! :D

Turn Up The Radio -biisi kuullaan varmasti tänään ja sen musiikkivideolla Madonna opettaa miten piristää päivää, vaikka kaikki ärsyttäisikin! ;D

Vois varmaan syödä ja alkaa sitten pohtia junamatkaa! Twitterin ja Instagrammin avulla pysyt illan menossa mukana reaaliajassa!

Asuntomessujen parhaat sisustusideat - kuvagalleria

Tänään toteutui haaveeni päästä kesän aikana käymään Tampereen Asuntomessuilla 2012 ja siellä vierähti helposti viisi tuntia, vaikka kuinka tehokkaasti kierrettiinkin kohteita. Mä en ikinä ole aiemmin postannut yhden postauksen kanssa tähän tapaan näin suurta määrää kuvia, mutta olin niin häkeltynyt upeista sisutusratkaisuista, että oli pakko laittaa kaikkein hienoimmat esille. Kyseessä on siis todellinen SISUSTUS EXTRA, koska postauksessa on ylin 60 valokuvaa asuntomessujen 2012 parhaista sisustusideoista. Mikä onkaan sinun suosikkisi? Kirjoita vastauksesti kommenttipalkkiin.

PS: Huomenna räjähtää! Madonna keikkaa voi etukäteen fiilistellä esimerkiksi uuden remixraidan, Madonna – Turn Up The Radio - R3hab Remix, avulla! Ennakkofiiliksiä vielä huomenna luvassa ennen keikkaa!

Katso loput 60 valokuvaa upeasta kuvagalleriasta ja kommentoi täältä:

Tapahtui eräänä iltana Tampereella..

Kännykkäkamera kuvasaldoa parilta viime päivältä. Ne on ollut hyvinkin rauhallista mallia. Eilen aamupäivällä käytiin hakemassa neljä geokätköä, joista yhdessä näkyy Niilo pomppimassa joen yli tukkia pitkin. Itsekkin meni sieltä, vaikka alla virtaava likainen vesi vähä kauhistuttikin. Löytyi sentään kyseinen cache! Alin kuva kertoo rikkoutuneesta Riialta pöllitystä rannekorusta. Yksi kuva kertoo auringonlaskusta, joka täällä Hervannassa oli erittäin kaunis! Arnold kuva on ottettu tän päivän aamiaisesta, joka piti syötä Arnoldsissa, koska Mikontalossa ei tullut vettä ainakaan meidän rapussa. Kaksi ruokakuvaa ovat omien pikku kätösieni aikaansaannoksia (kyllä Niilokin oli isosti avuksi). Meillä oli tänään ruokavieraita ja tarjolla oli uunissa kypsennetty lohta ja sipuliperunoita, sekä tuoresalaatti (jossa oli tosi hyviä sitruunalla täytettyjä oliiveja). Jälkiruuaksi mansikkalimejugurttijäähdykekakkua. Riisimurosuklaa pohjalla. Namnamnam :D Ylimmäisin kuva (miksi mun kertomislogiikka on näin häiriintynyt?) on illan pelistä. Vitosella Citymarketista mukaan poimittu Atlantic Triangle -lautapeli oli tosi kiva, mutta ihan väärä valinta illalla opeteltavaksi peliksi. Sit se jäikin älyttömästi kesken juurikin siitä syystä, että kaikki meinas nukahtaa sen ääreen. Tällaista tänään. Huomenna olis luvassa reissu asuntomessuille niiden toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä!

PS: Nää kuvathan on lisätty Instagram-palveluun, jonka saldo päivittyy reaaliajassa tohon oikealla olevaan samannimiseen widgettiin. Kannattaa kurkistella!

PPS: .. jotain.. mitähän mun piti kirjoittaa tähän? Se oli varmaan jotain tärkeetä........ ai niin! Tuulettaa 10 päivää ilman Facebookia! Tittidii!

 

Lainahöyhenissä - glitteriä ja sukkahousuja

Lainahöynissä oli eilisen kulttuuripäivän toinen näytelmä. Jukka Leistin ja Jukka Pitkäsen johtama show on todella hauska kesäteatteri versio klassikkomusikaalista La Cage aux Folles. Samasta musikaalista on tehty myös lositava ysärielokuva The Birdcage, jonka tähtinä ovat Robin Williams ja Nathan Lane.

Tampereen komediateatterin näytöksessä toistuu edellisistä tuttu alku asetelma. George (Jukka Pitkänen) johtaa drag-yökerhoa, jonka vetonaulana on hänen kumppaninsa Albin (Jukka Leisti). Georgin poika ilmoittaa avioituvansa naisen kanssa ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi shokkia, paljastuu että tytätären perhe on äärikonservatiivinen. Koska appivanhemmat haluavat tavata toisensa syntyy suuri hulabaloo (onko toi edes sana! :D) kun Georgen ja Albinin pitää heteronormatisoida käytöksensä ja kotinsa. Draamaa riittää kahdesta draama queenistä!

The Birdcage

Tamperelainen versio on erittäin hauska ja päänäyttelijät tekevät hienot roolisuoritukset, jotka olivatkin parasta antia. Näyttämö oli hienosti ja hauskalla tavalla, kuitenkin yksinkertaisesti, lavastettu. Tuntui kuitenkin, että näytelmäversio ei kuitenkaan tuonut aiemmin nähtyyn elokuvaan juuri mitään uutta. Tietysti näytelmä on täysin erilainen, mutta silti oli sellainen olo, että onhan tämä jo nähty. Vaikka Lainahöyhenissä on sekä koskettava että huvittava, sen tarina on jo loppuun kaluttu tänä päivänä. Modernimmalla sovituksella olisi saatu kiehtovampia nyansseja tähän esitykseen. Tästäkin huolimatta haluan nähdä alkuperäisen tanssimusikaalin joku kaunis päivä Broadwayllä! :D Teatteriesitys pyörii enää lauantaihin asti Tampereella, joten suosittelen pitämään kiirettä mikäli sen haluaa vielä katsastaa. The Birdcage -elokuvaa kannattaa myös yrittää metsästää käsiin, sillä se on aivan loistava!

Lainahöyhenissä kuva: Petri Heinonen

 

HOMO! Outojen ooppera - farssi todellisuudesta

HOMO! eli Outojen ooppera on hyvin rakennettu musikaaliesitys, joka pohtii mitä ovat homot ja ennen kaikkea mitä niille tehdä. Anarkistinen tarina toteutumattomasta rakkaudesta ja Suomen hajoamisesta.

Tarkoitus oli nähdä tämä jo viime talven aikana, mutta sain viimein aikaiseksi kun esitys tuli lähemmäksi. Kaksi näytöstä Tampereen teatterikesässä, joista toinen oli loppuunmyyty ja toinen lähes. Lauluesitykset ja musiikki olivat hyvin vakuuttajia. Mieluiten kuuntelin Olavi Uusivirtaa, joka on hyvä laulaja nähtävästi myös livenä.

Pirkko Saision ohjaama musiikkiooppera lähtee niin erikoisista puitteista, että ensimmäiset viisi minuuttia luulin olevani väärässä näytöksessä. Saavuttiin vähän myöhässä, joten ei heti päästä istuun ja oli kamala kiire. Veijo Teräs (Juha Muje) miettii psykologilleen unistaan ja erityisesti kylmästä suhteestaan vaimoonsa Hellevi Teräkseen (Rea Mauranen) sekä kiinnostuksestaan Moritzia (Johannes Holopainen), kadulta palkattua au-pairia kohtaan. Hellevi Teräs on Päivi Räsäsmainen hahmo, joka vihaa homoja, ei kun siis rakastaa heitä ihmisinä, muttei heidän tekojaan. Suuren keskustelutilaisuuteen (Ylen homoilta?) valmistuessaan hän pyytää Moritzia tekemään katutukimusta homoista. Pian hän kuitenkin katoaa öisille kaduille jouduttuaan pohtimaan omia mielihalujaan esimerkiksi kohdettuaan Tom of Finlandin. Mitä tapahtuu kun rivipoliitikosta ministeriksi kohonnut vanhantestamentin fundamentalisti kadottaa omantunnon ja tulee itsensä Paavalin tukahduttamaksi?

Suomi hajoaa kahtia Homoparatiisiin ja itsensä kieltäviin muslimeihin. Saako Moritzin rakkaus ikinä täyttymystään Olavi Uusivirran näyttelemään roolihahmon kanssa?

"Kaikki hyväksyvät homot, mutta homot eivät hyväksy ketään."

Tykkäsin huomattavasti, lukuunottamatta sitä, että toisen näytöksen alussa laukesi migreeni ja päätä särki uskollisesti loppuun asti. Asut huokuivat Tom of Finlandia ja musiikki Jussi Tuurnan säveltämänä toi mieleeni hetkittäin Ultra Bran sateiset biitit. Mukaan esitykseen on mahtuneet lumikin seitsemän kääpiötä, Hitler, Tchaikovsky, Shakespeare ja monta muuta historian hahmoa. Mietin, että mikä olisi sellainen lausahdus (niinkuin YleX:n iltapäivän mietelause), joka tiivistäisi esityksen luonteen. Ilmeisesti se on se, että jos uskotaan tarpeeksi niin jopa Suomi voi olla homojen unelmamaa. Tämä sai mut miettimään, että mikä siinä on niin ihmeellistä pitää rakastaan kädestä kaupungilla. Onko se edes niin ihmeellistä? Kuitenkin pitää pelätä sitä, että jostain käy joku päälle. Kysymykseen: mitä nyt pitäisi tehdä, ei osattu teatterin keinoinkaan vastata.

 

Kasarirockin toinen tuleminen | Rock of Ages (2012)

Rock of Ages (2012)


Jollain tasolla vakuuttavalla julkkikaartilla höystetty rockmusikaali ihastuttaa ja pitkistyttää vuorotellen. Tähtihetket ovat katsomisen arvoisia, mutta pitkästyttävän yksitoikkoinen ja arvattava juoni puuduttaa katsojan.

Vuoteen 1987, oikean rockin viimeisiin vuosiin, sijoittuva elokuva lähtee käyntiin kun Sherrie (Julianne Hough) lähtee kotoaan Oklaholmasta kohti L.A.:ta ja Hollywoodia. Hän haluaa olla laualaja, mutta unelmiin syntyy kupru jo lyhyen kaupungilla kävelyn jälkeen (kaksi biisiä näihin kahteen kohtaukseen jo kulutettu), kun hänen laukkunsa (ja hänen erityisesti hänen levykokoelmansa) varastetaan. Paikalla syöksyy läheisessä baarissa, siis tapahtumien keskusareenalla Bourbonissa, työskentelevä Drew (Diego Boneta). Tietysti koska Sherriellä ei ole rahaa, niin Drew auttaa täysin ennaltaan tuntematonta tyttöä samaan tarjoilijan paikan maan kovimmasta rock-mestasta, jonka muuten omistaa Alec Baldwinin näyttelemä Dennis Dupree.

Mikään elokuva ei ole täydellinen ilman mutkistumaa ja pahista. Näistä vastaavat kaksi eri henkilöä. Mutkistumasta huolehtii rappiorokkari Stacee Jaxx (Tom Cruise). Cruise tekee kiehtovan rooliin ja on mielenkiintoista miten hyvin kehonkieli on otettu talteen rahansa ja elämänsä pullon kaulasta kitanneilta rokkipiruilta. Dialogi Jaxxilla on paikoittain niin hämärää, että se tuntuu korkeintaa minuuttipeliltä, jotta leffa ei jäisi liian lyhyeksi! Pahis taas on Patricia Whitmore (Catherine Zeta-Jones), pormestariksi pyrkivän miehensä omistautuva vaimo.  Patricia tahtoo rockin pois ja turvata lasten sekä nuorten tulevaisuuden sulkemalla Bourbonin.

Elokuvan paras piirre on ääniraita. Kappaleet on valittu parhaimmista rock-hiteistä ja ne ovat alkuperäisille uskollisia (jopa Cruisen Tomppa kuulostaa hyvältä miksattuna ja tunetettuna). Parhaimpia laulajia on sivuosissa näyttelevät Justice Charlier (Mary J. Blige) ja Lonny Barnett (Russell Brand), joista jälkimmäinen tuo leffan koomisimmassa kohtauksessa homovivahteen elokuvaan legendaarisen Can't Fight This Feeling -biisin tahdissa! Kyllä Hough ja Boneta eli the star crossed lovers osaavat laulaa leffan tasoon vähintäänkin riittävästi. Myötähäpeä elementtejä ei oikeastaan ole. Ja kyllä Diego Bonetaa oli ihan ilo katsella pääosassa muutenkin! ;) Justice Charlierin miesten klubi on myös hieno sivuareena tässä elokuvassa. Mä en oikein tiedä, mitä mieltä mä oon tällaisista musikaaleista/musiikkielokuvista, joissa ei ollenkaan ole omia biisejä. Musta tuntuu, että ainoastaan Abba The Movie toimii sellaisena. Kyllä tää silti on ehdottomasti elokuva, jolla aion täydentää mun musikaaliosastoa!

Diego Bonata leffan alussa pitkillä hiuksilla..

.. ja poikabändien tulemisen alistamana lyhyillä hiuksilla.

 

Vain kolme varttia auringossa

Mulla on sellainen olo, että viimeisiä kesäpäiviä viedään. Viime viikon lopulla tuli ensimmäistä kertaa sellainen surullinen fiilis, että tääkin kesä tulee loppuun. Erityisen surullista siitä tekee se että tuntuu että kesä ei olisi alkanut ollenkaan. Kun kuumat hellepäivät mahtuu kahdeen kämmeneen niin jokin on pielessä. Eilen ehti olla rannalla noin kolme varttia. Oikeasti oltiin siis siellä pari tuntia, mutta tossa oli se aktiivinen auringonottoaika, muutenhan oli pilvistä. Tänään myös näyttäisi aurinko paistavan.. ainakin vielä hetken. En kyllä taida jaksaa uudestaan lähteä rannalle palelemaan :D Ilta oli hyvin epäonnistunut. Lähdin jälleen innolla etsimään geokätköjä, niinkuin viimeisten päivien ohjelmaan on kuulunut. Toiseen kätköön tuhrautui hienot pari tuntia. Enkä edes löytänyt sitä! Onneksi sen lisäksi löytyi muutama hieman helpompi niin ei ainakaan jäänyt harmittamaan. Tänään pitäisi siivota ja mennä tuplatreffeille! BTW! Oon parina viimeisenä päivänä koittanut jokaisesta tietämästäni liikkeestä yrittänyt metsästää Evita-leffaa Madonna  TÄMÄN VIIKONLOPPUISEN keikan innoittamana ja nyt voin todeta virallisesti, että Tampereen kaupoista tai divareista sitä ei ainakaan löydy :(

Edellsiten iltojen elokuvavalikoimaa on dominoinut Friday the 13th -putki. Nyt on katsottu kaksi ensimmäistä osaa kymmenestä ensimmäisestä. Voisi sanoa että jo tässä vaiheessa olen ihan täynnä Jasonin tehokasta 'sliced and diced' -tekniikkaa :D Elokuvahistorian upein kohtaus on sitä paitsi nähty.
[SISÄLTÄÄ SPOILERIN!]

ALASTOMIA MIEHIÄ | Huomionne kiitos!

Mä totesin tänään, että mun blogini tarvitsee kipeästi piristysruiskeen. Siksi laitoin tähän kolme kuvaa puolialastomista miehistä! Itse asissa nyt kun perehtyn tähän uudestaan niin nää näyttäis olevan täysin alastomia miehiä.. sattumalta vaan jokin elementti peittää niiden.. alueet? :D

Alaston mies pukilla (voimistelupukilla, vai mikä se on?)

Alaston mies partavaahdossa.

Alaston mies, joka nyhtänyt linnulta sulat.. viidakossa.
(Kuvat: homotography.com)

Okei, no tää mun piristysruiske ei voi pidemmän päälle olla se, että mä otsikoin seksuaalisesti ja sitten vielä jatkan teemaa postauksessa. Halpoja katseluja sellaiset, joka niin saa.

Piristysruiske ei voi myöskään olla se, että kirjoitan jokaisen sanan erivärillä niin että sateenkaarikin on ylpeä!

Tää tosin on vaan mun spekulointia. Mä haluan tietää mitä mieltä sä lukijana olet. Mitä sä haluat lukea jatkossa? Millainen postaus sua kiinnostaa ja missä on menty vikaan? Vastanneiden kesken arvotaan.. jotain. Yllätyspalkinto? :D Ei, kyllä mä keksin jotain. Vastanneiden kesken arvotaan mahdollisuus vierasbloggaukseen eli julkaisen kirjoittamasi postauksen. Osallistuaksesi arvontaa laita sähköpostiosoite mukaan!

PS: JOS MIELESTÄSI BLOGINI ON LOISTAVA NIIN LIITY LUKIJAKSI JA JÄTÄ KOMMENTTI. PIRISTÄ PÄIVÄÄNI! Ei taida toi huutomerkeillä kirjoittaminenkaan olla kaipaavani piristys *^﹏^*

Pole Academy: Tantrista tankotanssia Tampereella

 

Tänään oli sellainen päivä, että täytyi kysyä itseltään miten mä tänne jouduin! Aamupäivä alkoi rauhallisesti. Kotona pestiin pyykkiä ja katsottiin Ugly Bettyn ensimmäisen tuotantokauden viimeinen jakso. Sitten Mira soittaa ja on puhelimessa niin innostunu, että ainoo mitä mä sain selvää sen puheesta oli 'tankotanssi', 'keskusta' ja 'neljältä'. Me sitten sovittiin tavata neljältä Keskustassa, että voidaan mennä 'siihen juttuun'. No me mietittiin, että mikähän juttu se on oikein on kun liikunta oli Hämeenkadulta pysäytetty. No vihdoin kun päästään perille niin sain sen verta selville, että meidät oli pyydetty kuvaan Pole Academyn (paikallinen tankotanssikoulu) pientä julkisuus tempausta. Rohkeat ja ennakkoluulottomat yhdeksän tanssijaa lähtivät valloittamaan Keskustan liikenne merkkejä. Liikennemerkithän ovat kuin luotuja tankotanssijoiden tarpeisiin ja juuri tätä 'haavoittuvuutta' he käyttivät hyväkseen. Paljon kiinnostuneita (älä lue kiimaisia, liian likaista) katseita tytöt saivatkin osakseen ja huomiota jokaisen vastaantulijan puolesta! Toivottavasti kuvista tuli hyviä! Jos tankotanssi harrastus Tampereella kiinnostaa, niin nyt kannattaa hakeutua Pole Acedemyn -kursseille. Siellä on varmasti rohkeita ja hyvin asiansa osaavia tanssijoita, joilla on tiivis porukka. Lue lisää: www.poleacademy.fi. Älkääkä liikaa pureutuko tohon 'tantriseen' otsikko. Sopi vaan hienosti allitteraation takia ;) Lopussa lisää kuvia tytöistä! (Pitäis selkeesti tehdä sama jonkun tanssikoulun kanssa, olis miestanssijoita niin sais parempaa blogimateriaalia! ;DD)

Tällaista tänään :D Eilen katsottiin elokuva Broken English (2007). Nora Wilder (Parker Posey) on elämäänsä kyllästynyt hotellin VIP-asiakkaista huolehtiva kuihtunut taiteilija sielu, joka tuntee pilaavansa aina kaikki suhteensa miesten kanssa. Paras mies joka hänelle on tullut matkan varrella vastaan on nykyään naimisissa hänen parhaan ystävänsä kanssa. Kaikki muuttuu kun hän tapaa Julienin (Melvil Poupaud).. ainakin yhdeksi viikonlopuksi. Unelmaakin paremman viikonlopun jälkeen Julien kuitenkin joutuu palaamaan Pariisiin ja ei niin spontaani Nora jää itkemään hänen peräänsä. Ainakin vähäksi aikaa! Ihan kiva elokuva! Söpöydestä kolme tähteä.  

PS: Neljäs päivä ilman Facebookia. Katsokaa nyt, kannattaa. Nytkin oon joka päivä tehnyt jotain hienoa. Upeeta! :D
 

Korkean paikan kammo ja sadepisaroita ♥

Tänään oli huippu kiva päivä, vaikka se päättyikin hirveeseen sadekuuroon. Oltiin kaupungilla ostoksilla ja ostettiin liput esimerkiksi ensi viikolla olevaan näytökseen Tampereen Teatterikesä-viikolle ja Lainahöyhenent musikaaliin, josta vastaa Tampereen Komediateatteri. Kerron niistä sitten lisää kunhan pääsen ne katsastamaan. Sitten kierreltiin kauppoja ja etsin kuumeisesti Madonnan Evita-elokuvan DVD-julkaisua, mutta sitä ei ikävä kyllä löytynyt. Dreamgils elokuvan ois kans voinu ostaa, mutta eipä löytynyt sitäkään. Kuvista varmaan sai aika hyvin pääteltyä yhden aktiviteetin. Pakko oli mennä kokemaan Keskustorin Kukkaisviikkojen maailmanpyörä, koska se korjataan sieltä huomenna pois. Aiemmin en ole käynyt siinä, joten ihan hieno kokemus. Kivastihan sieltä näki aika pitkälle. Impilinna (se yks iso kerrostalo Hämeenpuistossa) näky tosi hyvin. Noissa kuvissa näytän huomattavasti rauhallisemmalta kuin mitä oikeasti olin! Korkean paikan kammo vähän tuppaa meinaan vaivaan! Niin ja sitten käytiin tietysti Mäkissä pokaamassa viikon Coca-Cola-lasit, jotka olivat vihdoin ne valkoiset! No ei ilta tähän vielä loppunut. Käytiin keskustaseudulta hakemassa pari geokätköä. Siellä mentiin kun mitkäkin turistit (lue: jästit), kun koitettiin etsiä niitä ilman, että kukaan huomaa. Tässä vaiheessa sade oli ihan hyvä, koska se kadotti kivasti ihmiset kaduilta! :D

Eilen illalla katsottiin Erin Brockowich -elokuva, joka oli ihan huippu hyvä. En oo aiemmin nähnyt sitä, vaikka muistan sen jostain lukion tai yläasteen enkun kirjan kappaleesta. Suosittelen! Nyt sitten pohtimaan tämän illan leffaa! Oliskohan se joku tänään mukaan tarttuneita: Take Me Home Tonight, Kuninkaan puhe tai Prince of Persia? Suosituksia otetaan aina vastaan! :D

PS: Tsekkaa uudet lasit kuvissa! Ensi kertaa koeajossa kaupungilla! Hassua miten sitä oikeesti näkeekin asioita, esim. keltaisia autoja " BUNCH BUGGIE YELLOW!! " (≧∇≦)/ .

Huomaa uudet lasit! :D

Tupla-pose lähes 26m korkeudesta!

 

Movie Reviews: Yön ritarin paluu (2012)

The Dark Knight Rises (2012) 




Kahdeksan pitkän eristäytyneen vuoden jälkeen Batmaniä tarvitaan jälleen. Varjojen liiga, jonka Batman luuli kukistaneensa jo trilogian ensimmäisessä osassa, Batman Begins, palaa kummittelemaan terroristijohtaja Banen muodossa. Onko Rā's al Ghūl kuollut sittenkään?


Uusin Batman elokuva tarjoaa lähes kolme tuntisen toiminspektaakkelin, joka peilailee nykyaikaisen terroristiuhan kanssa. Batman (Christian Bale) on edellisen osan jälkeen ottanut vastuulleen Two-Face'n teot, jotta Harvey Dentin tuomitsemat rikolliset pysyisivät kalterien takia. Ylennyksen saanut poliisikomentaja Gordon (Gary Oldman) painii totuuden kanssa, mutta ei uskalla puhdistaa Batmanin mainetta. Kun Banen (Tom Hardy) terrorinuhka alkaa muuttua Gothamia uhkaavaksi tekee Bruce Wayne siirron ja palaa peliin Alfredin varoituksista huolimatta.

Tarina kuitenkaan sisällä pelkästään testosteronilla pumpattujen mieshahmojen pullistelua. Hahmovalikoimaa pehmentää Anne Hathawayn esittämä Selina eli Catwoman. Jo alusta vastakkain Waynen kanssa joutunu Selina aiheuttaa katsojassa hyvin ristiriitaisia tunteita. Salaperäinen Catwoman tarjoaa auttaa kättä, mutta kissathan tunnetusti ovat ovelia - käsi ojentuukin vain niin pitkälle kuin Selena itse hyötyy siitä jotenkin! The Gothman Cityn on myös ottanut kodikseen Miranda (Marion Cotillard). Yrityspohatta joka onkin oikeasti kiinnostunut ympäristöarvoista.

Banen valintaa elokuvan pääpahikseksi onkin monessa eri lähteessä kritisoitu: missä on Jäämies ja Pingviini. Arvuuttajasta ei tietoakaan. Monelle ennestään tuntematon Bane saattaa vaikuttaa särmättömältä ensin, mutta kuten sarjakuvistakin tiedetään, on Bane yksi vaikuttavimpia pahiksia. Sen lisäksi että Bane on fyysisesti Batmanin veroinen, jopa vahvempi, on hän myös henkisiltä kyvyiltää ylivertainen. Batman pelaakin Banen pussiin ja tajuaa pian olevansa niin syvällä tämän pirullisessa juonessa, että mahdollisuudet voittaa ovat olemattomat.

Kävin katsomassa Christopher Nolanin Yönritari-sarjan viimeisen osan ensi-ilta viikolla ja mieli tekisi käydä uudestaan katsomassa. Jaksanen kuitenkin odottaa BR-julkaisua! Monesti kun katsoo tämän tyyppisi leffoja niin tuntuu väistämättä siltä että onhan tämä nähty. Tietää jo etukäteen mitä tapahtuu. Sellainen ei uusi Batman ole! Loppuun asti elokuva pystyy pitämään otteessaan ja se on niin täynnä twistejä, että jokaista ei edes kovinkaan sarjan fani pysty ennakoimaan. Itselläni elokuvan katsomista pohjusti vanhojen Batmanien katsominen eli Tim Butronin klassikoista Batman ja Batman Returns floppaaviin Batman Forever ja Batman & Robin elokuviin. Tietysti mukaan mahtui myös Nolanin aiemmat Batmanit. Kuuden elokuvat lisäksi pelasin kesän alussa Batman: Arkham cityn läpi. Taustat oli siis hyvin hallussa. Jos Yönritarin uusimmat edes ottamukset yhtään kiinnostavat niin suosittelen ehdottomasti. Kysymykseen siitä, että onko kyseessä edeltäjänsä ylittäjä en osaa vastata. Samaan tasoon kuitenkin yltää myös The Dark Night Rises.