Kello on aika paljon, tai siis oikeastaan aika vähän. Syy siihen, että silmäni eivät vielä ole painuneet kiinni on puhtaan simppeli: työ. Yötyöt on mukavia; aikaa tuntuu olevan enemmän, voi hieman paneutuakkin asioihin ja ainakin saa olla rauhassa. Ainoa huono puoli on oikeastaan sekoittuva unirytmi, mutta eiköhän ylimääräinen vapaapäivä sen korjaa.
Oikeastaan halusin kirjoittaa tämän tekstin enemmän muista syistä kuin siitä että olen väsynyt ja tehnyt kaiken kuviteltavissa olevan jota yökön tehtäviin kuuluu. Halusin mutustella juuri lukemaani kirjaa ja samalla skannata päätäni näin yön pikkutunneilla - voiko ajatuskulkuni pystyä minkälaisiin ponnistuksiin samalla kun silmäluomet pyrkitvät gravitaation vaikutuksesta painua yhä alemmas. Kielioppi-, sanasto- ja ajatusvirheet voikin siis laittaa kellon ajan piikkiin (niinkuin niitä ei muodostuisi kirkkaassa päivän valossa!).
Luin kirjan, joku puhutteli. Kirja, joka järkytti ja laittoi miettimään. Oscar Wilden (mikäli niin voidaan sanoa) Teleny on hyvin mielenkiintoinen teos. Niille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet, suosittelen sitä lämpimästi - ehkä, tai sitten en? Teos on kuitenkin paikoittain hyvin karkea ja ilmaisultaan eksplisiittinen että herkempi saattaa hyvinkin saada puistatuksia pitkien kappaleiden pornografisesta ilakoinnista kun taas toiselle lukukokemus saattaa avata uusia mahdollisuuksia kanavoida mielihalujaan.
Pyrin olemaan paljastamatta teoksesta mitään tärkeimpiä tapahtumia tai yksityiskohtia, joiden ennenaikainen tietäminen saattaisi pilata lukukokemuksen, joten jos kiinnostuit teoksesta niin voinet huoletta jatkaa tekstini lukemista.
Teleny on (kuten takakansikin hyvin tenhoavasti ilmaisee) intohimoinen rakkaustarina kahdesta miehestä, joiden keskeinen ystävyys ei sovellu 1800-luvun lopun eurooppalaiseen hyveilmapiiriin. Rajoja rikotaan koko ajan erilaisia konventioita murtamalla, mutta homoseksuaalisuus on edelleen suuri pahe. Teoksesta kuitenkin nousee hyvin tällekkin päivälle ominaisia teemoja ja ajatuksia kuten esimerkiksi pohdinta siitä että mitä pahaa saattaa kahden samaa sukupuolta edustavan liitto aiheuttaa yhteiskunnalle, ja miten se murentaa kansakunnan tukipylväitä.
Wilde nostaa monissa kohdissa esille sen seikan että esimerkiksi Antiikin Kreikassa oli hyvinkin tavan omaista että miehillä oli suhteita keskenään, nimen omaan ei-platonisia, ja esimerkiksi jo jumalilta ja erinäisistä kansantaruista on nähtävissä kahden miehen välistä rakkautta. Tästä huolimatta heti kun kirjan päähenkilöt aloittavat "seurustelun" alkaa yhteiskunnan näkymätön osoittava sormi polttaa päähenkilön sisintä ja hän olettaa kaikkien tietävän hänen olevan "miehimys" ja tämä aiheuttaa hänessä riipivää tuskaa.
Päähenkilö ajautuu kahdesti teoksen aikana itsemurhan partaalle ja tämä kuvastaa hyvin tekoja, joihin yhteiskunnan viha ja hyväksymättömyys saattaa yksilön ajaa tämän synkimpinä hetkinä. Ajatus ei ole tuulesta temmattu sillä tilastojenkin valossa homous on hyvin altistava tekijä itsetuhoisuuden suhteen. Homot nimittäin yrittävät jopa 14 kertaa todennäköisemmin itsemurhaa kuin heterot (
lähde: http://hyviauutisia.net/seksuaalimoraali/homoseksuaalisuus/ (7.4.2010) | tosin lähteen suhteen kannattaa olla kriittinen koska sama sivu rinnastaa homouden, insestin ja zoofilian samaan kategoriaan!!).
Loppu kirjasta jää kuitenkin minulle hämärän peittoon, en pysty hahmottamaan tapahtumien kulkua ja mieleeni herää valtavasti kysymyksiä. Syy voi olla siinä, että luin kirjaa keskellä yötä tai siinä että yksinkertaisesti tapahtumille ei ole järkevää perustelua. Teksti etenee viimeisen käännekohdan jälkeen oidipaattista pohdintaa ja hyvin shakespearilaista draamaa kohti sekä jättää tarkoituksellisesti lopun auki. Kun lukija on saanut teoksen loppuun ja toipunut sen aiheuttamasta tunnekouhusta ja mahdollisesta järkytyksestäkin niin luonnollinen jatko on varmasti kysymys: miksi? Miksi yhteiskunnan on edelleen yhtävaikea hyväksyä miesten välistä rakkautta kuin sen oli noin satavuotta sitten? Miksi homous oli yksi syistä joiden perusteella ihmisiä noin 70 vuotta takaperin kerättiin Auschwitzin kaltaisiin leireihin? Ja miten voi olla nykyisinkin homot joutuvan kokemaan samanlaista vihaa ja ennakkoasenteita kuin noin 40 vuotta sitten kun ilmiö alkoi Amerikassa tulla lähtemättömäksi osaksi yhteiskuntaa? Emmekö Me ole mitään oppineet menneiltä vuosikymmeniltä.
Oscar Wilden Teleny on aistillinen tarina, joka asettaa pohtimaan homoutta ilmiönä ja sen suhteutta yhteiskunnan eri kerroksiin. Monelle teksti saattaa olla liian in-your-face -henkinen mutta uskon että monet saavat siitä paljon irti, luettavaa kuitenkin riittää vaikka karskin realistiset ja siltikin ylitsepursuan fantasioivat seksikohtaukset jättäisi lukematta!
The quintessence of bliss can, therefore, only be enjoyed by beings of the same sex… Teleny
Kuva: Bibliothèque Libertine edition (1996) (http://www.johncoulthart.com/feuilleton/wp-content/uploads/2009/12/teleny1.jpg)
