Ja joulun jälkeiset alennusmyynnit!

Ei luoja sitä ihmisten tunkua mitä on joutunu todistamaan. Koskarilla teinit hengailee kun loma on käynnissä. Pelikaupat ovat täynnä lapsia, joiden taskuissa joululahjarahat polttelevat. Isot ALE-kyltit vetävät ihmisiä kuin häkää. Kuulostaa todella turhalta, mutta minkäs teet kun on taas se aika vuodesta. Fiksu ostaisi nyt tulevat joulukoristeensa ja alkaisi jo ostaa, joitankin lahjoja varastoon, sillä voi niistä -50%-kylttien takana kyhjöttävistä tavaroista saada muutakin irti kuin vain matin kukkaroon.

Itselläkin joululahjarahat ovat taskua kuumottaneet ja olenkin koittanut löytää PS Move -peliohjain pakettia. Yllätyksenä tosin tuli, että se on käytännössä jokaiselta jälleenmyyjältä Tampereella loppu. Reilu viikko takaperin sitä taas sai joka paikasta. Netistä tietysti voisi tilata, mutta niissäkin on se lähes viikon toimitusaika.. no, eipä ilmeisesti auta kuin jatkaa epätoivoisesti etsintää kunnes vastaan tulee kauppa, joka pystyy tarjoamaan muutakin kuin eioosta täysi hyllyjä.

Joululomalla ja varsinkin nyt väliviikolla on hyvää aikaa lähteä elokuvaa. Suomifilmi rikkoo omia ennätyksiään viimeisimmän lippulaivansa eli Veijarit-elokuvan avulla. Kyseisen filmin haluisin mennä katsomaan, mutta taidan silti mieluummin mennä tsekkaamaan miten Disney ja Dreamworks ovat onnistuneet elokuvissaan Megamind ja Tron :) nyt muuten on näin sivuhuomautuksessa pakko hehkuttaa, että Dome Karukosken Napapiirin sankarit (Northern Odyssey) on todella hyvä elokuva. Yksi parhaita suomalaisia filmejä pitkään aikaan! Suosittelen kaikille. Ja muka on tietysti aina yhtä komea Jasper Pääkkönen. Loistavaa näyttelijätyötä tarjoaa myös Pamela Tola, joka vastaa elokuvan naispääosasta.

Uusivuosi lähenee uhkaavan nopeasti. Itsellä on luvassa kotibileet. Ilmeisesti ihmisillä on ollut parempaa tekemistä, koska kaverini vieraslista on surkuhupaisasti tyrehtynyt vain muutamaan henkilöön, mutta ehkä parempi niin että ollaan pienellä porukalla. Myös raketteja on luvassa ja tämä onkin ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, että itse olen myös ampumassa raketteja ja en vain seuraamassa sivusta!

En ole varma ehdinkö muuta tänne hirveästi päivittelemään tässä ennen, joten jos jotain maata järisyttävää ei tapahdu niin haluan toivottavaa kaikille lukijoilleni onnellista uuttavuotta (may all your dreams become true!)- Muistakaapa sitten tehdä niitä uudenvuoden lupauksia niin voitte sitten verrata niihin, jotka itselleni asetan! :3

Tech Acoustically: Työpöytäympäristö kuntoon

Taustakuva pitäisi hankkia. Värit säätää halutuiksi. Kaiken kukkuraksi viimeistellä kokonaisuus valitsemalla paremmat äänet kuin windowsin oletus. Miten kaikesta selviytyä?

Helposti. Tässä on acoustic-verifioitu (öö, jotain?) teemapakkaus, jossa kaikki tämä on tehty valmiiksi. Täydellinen Win7 yhteensopivuus. Taustakuvat vaihtuvat itsestään toisiin väriteemaan hyvin sopiviin kuviin. Tällä pöydällä kelpaakin blogiani selata ;)

Btw, spoilin vähän tulevaa mutta blogissani tullaan tulevien viikkojen aikana julkaisemaan arvostelua PS3 Movesta ja siihen liittyvistä peleistä kunhan saan ne ensin käsiini!

Ja nyt: hyvää tapaninpäivää kaikille, muistakaa illalla katsoa Narnian tarinat: Velho ja leijona neloselta kello 21h00 ;---D

Memo to self: Kuinka saada aikaan unohtumaton joulu?

Voin kertoa, näillä eväillä se ainakin onnistui :D

Movie Reviews: Boys Don't Cry (1999)

Boys Don't Cry (1999)



Koskettava draamaelokuva transukupuolisesta Brandon Teenasta, jota esittää Oscarilla suorituksestaan palkittu Hilary Swank. Tapahtumien dramaattisuutta ensisestään korostaa perustuminen tositapahtumiin. Teena haluaa olla poika, mutta laillinen tie, psykologit, operaatiot ja geenihoidot eivät houkuta. Niinpä Teena eli siis Brandon lähtee matkalle, jossa hän saa ystäviä, löytää itsensä ja rakkauden.

Johtavia teemoja ovat yksilön voima, identiteetti, uskallus ja itsetunto. Elokuvan näyttelijätyö on vakuuttavaa, dramatisoini uskottavaa ja elokuvat on kaiken kaikkiaan hyvin koskettava. Päähenkilöiden välinen rakkaus joka ei näe sukupuolta; rakkaus joka vain on, hengittää ja voi hyvin on niin käsin kosketeltavaa, että lopussa pakostakin herkistyy.

Enpä taida spoilia tätä pätkää sen enempää, mutta suosittelen. Jos ette katso niin omapa on häpeänne :D

Nopsa: Two guys kissing

Huomaa kyllä ettei hetkeen oo tarttunu kynään, mut nyt on hyvä jatkaa iha vaikka arkkari pääsykokeita silmällä pitäen :)

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Osan lukijoistani oletan tietävän, että Johanna Sinisalo on saanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2000 tästä teoksestaan Ennen päivänlaskua ei voi. Mielenkiintoista on se, että kyseessä on hänen esikoisromaaninsa ja se että teos on erittäin rohkea ja raju sekä käsittelee monia ajankohtaisia aiheita.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun tamperelainen päähenkilö Mikeal eli Enkeli löytää baarista kotiin kävellessä pihalta poikapeikon. Peikot ovat vaarallinen ja erittäin harvinainen Suomessa asustava petoeläinlaji. Kyse on kuitenkin pennusta, joka vaikuttaa erittäin suojattomalta ulkona, päätää Mikael viedä peikon kotiinsa. Tämä mystinen ja ainutlaatuinen olento kuitenkin paljastuu niin kiehtovaksi, että Enkeli rakastuu siihen heti, kenties jo ensisilmäyksellä.

Rakenteellisesti kirja koostuu noin sivun tai parin pituisista kappaleista, joissa jokaisessa kertoja vaihtelee. Useiten se on Mikael tai joku hänen ystäväpiiristään. Välillä on myös katkelmia "tietokirjoista", "runoista" jne Enkelin etsiessä tietoa peikosta. Katkelmat kuitenkin pitkälti ovat Sinisalon omaa käsialaa, mutta luovat silti kerronnallista uskottavuutta tarinalle. Välillä tuntui, että "fakta-pätkät" olivat liian raskaita ja pilkkoivat muuten kerronnallisesti hyvin soljuvan kokonaisuuden.

Temaattiselta tasolta kirja käsittelee vieläkin pinnalla olevia aiheita: petojen hyökkäykset ihmisasutuksen keskelle, ihmisen ja luonnon suhde, (mahdoton) rakkaus, pakkoavioliitot (sivukertomuksen valossa) ja valtasuhteet. Enkeli tietää rakkautensa Pessiksi (kuten Yrjö Kokon sadussa) ristimään peikkoon vääräksi ja että Pessi kuuluu luontoon etenkin ennen kuin peikosta tulee täysikasvuinen. Kuitenkin oman itsekkyytenstä (tai oikeutensa onnellisuuteen) takia hän pitää Pessin asunnollaan hyvin tuhoisinkin seurauksin.

Enkelin seksuaalisus purkautuu viattomiin ystäviin, koska Pessi ei luonnollisesti voi tyydyttää häntä niinkuin Enkeli ehkä haluaisi. Näin ollen myös kevyt suhteiden tasapainottomuus nousee yhdeksi sivuteemoista. Homoseksuaalisuus sinänsä osoitetaan hyvin luonnollisessa valossa koko teoksen ajan ja siitä ei tehdä erikoisempaa numeroa.

Myös pimeys ja valo, yö ja päivä on keskeinen johtomotiivi. Se miten kolikolla on aina kaksi puolta. Nimi sekä kaikkien kappaleiden nimet on valittu Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan kappaleesta Päivänsäde ja menninkäinen. Tämä on yksi osoitus intertekstuualisuuksien verkosta, johon kirja on kääritty.

Luin kirjan viime kesänä ja vasta nytten tajusin, että voisin kirjoittaa siitä tänne sillä se teki lähtemättömän vaikutuksen. Se on nopsa lukuinen ja tarvittaessa voi lukea vain varsinaisen juonen jättämättä "fakta" osuudet väliin. Kertomus imaisee mukaan, vaikkei olisikaan fantasia-kirjallisuuden ylin ystävä. Suosittelen kovasti! Sitten kun saan kirjan taas jostain käsiini niin lisään tänne siitä yhden katkelman siitä, sille se oli aivan loistava.

Philip Ridley: Demonit

Epäilen jokaisen käyttämäni sanan vähentävän kirjan merkitystä. "Miten minä tämän kuvaisin? Sanat nimittäin ovat mahdottomia. -- Ei. Ei se riitä." kuten kirjaa lainatakseni voisin todeta.

Kirja kuitenkin keskittyy 18-vuotiaaseen Concord Webstreriin eli Connieen. Connie asuu samalla kadulla ystäviensä kanssa. Kadulla ovat asuneet myös hänen vanhempiensa ja heidän vanhempansa. Kadun nuoret ovat lapsina ystäviä. Aikuisina he menevät naimisiin. Ihmiskohtalot on sidottu kohdusta kuolemaan asti ennen kuin ehdit sanoa "juustosalaatti".

Kaikki sujuu normaalisti - kadun vaatimalla tavalla - kunnes Tuomari Martin eli Piru kuolee. Piru on yksinäinen mies, joka vain on asunut kadulla ja kukaan ei ensin tunnu tietävän hänestä mitään. Muuta kuin että hän on ollut aina yksin ilman ystäviä. Pian Connielle paljastuu, että näin ei ole kun äiti vaipuu voimakkaan masennuksen kurimukseen tapahtuman jälkeen.

Ridleyn esikoisromaani keskittyy tulkitsemaan nuorten elämää hyvin vertauskuvalliselta kannalta. Esimerkiksi katu voidaan tulkita koko maailmaksi, jopa itse elämäksi. Itseasissa pitkään aikaan en ole lukenut näin monitasoista kirjaa. Pinnalliselta tasolta löytyy kiehtova kertomus, mutta merkitystason idea on vielä upeampi.

Kirjalilija kyseenalaistaa monia normeja ja taas asettaa "tabuja" normaaliin valoon. Ihailtavaa on vaikkapa se kuinka homoseksuaalisuus ilmenee päähenkilölle vain rakkautena, niinkuin sen kuuluisi ollakkin.

Toisin sanoen vahvaa symboliikkaa, helposti samaistuttavia kokemuksia ja hienoa kerrontaa. Suosittelen. Kirja on sitä paitsi pituudeltaan vain 200 sivua, joten lukemisen ei pitäisi aiheuttaa suurta vaivaa ja uudet (uudistuneet) ajatukset, joita kirja saa aikaan ovat todellakin sen arvoisia.

Loppuun on vielä pakko nostaa tämä (lyhennelty) sitaatti esiin:

"Syntyessämme meissä on taikaa. -- Syntyessämme meillä on kyky rakastaa. Rakastaa ja saada rakkautta. -- Kaikki taika esii luonnostaan toista taikaa. Ja siksi elämästämme tulee matka, jolla yksinäidyyden voi päättää. Syntyessämme olemme kaikki ihmeellisiä. Mutta vähitellen ympärillemme kohoaa naamioita ja katuja, seinät ja valheet saartavat meidät, tekevät meistä vankeja, sulkevat meidät oman päämme sisään, muuttavat sydämet kiveksi, kunnes taika - joka kerran oli kirkas ja säkenöitä - muuttuu mustaksi ja rakkoiseksi mielessämme. -- Syntyessämme meissä on taikaa ja rakkautta ja paljon ihmeitä. Mutta pimeys ja tietämättömyys ympäröivät meitä joka taholta. Kunnes jonain päivänä joku sanoo meitä hirviöiksi tai piruksi ja me uskomme häntä."

24th: Merry Christmas to us all! ♥

En aio tänään vuodattaa enenpää kuin muutaman lauseen. Laitan tähän lempijoululauluni, jonka sanat ovat todella ihanat :) eli Mariah Carey – All I Want For Christmas Is You. Kyllä se paantuneimmankin sydän näin jouluna varmasti sulaa. Itsellä luvassa ruokaa ja sukulointia. Jälleen pääsee vastailemaan ensin viattomiin kysymyksiin koulumenestyksestä ja sitten loputtomaan uteluun tyttöystävästä :D eipä tässä muuta kuin että namikalentari on tältä vuodelta ohi, acoustic kuittaa ja toivottaa hyvää joulua rakkaat lukijat ♥

I don't want a lot for Christmas 

There's just one thing I need 

I don't care about the presents 

Underneath the Christmas tree 

I just want you for my own 

More than you could ever know 

Make my wish come true 

All I want for Christmas is... 

You.

--

I just want to see my baby 

Standing right outside my door 

Oh I just want you for my own 

More than you could ever know 

Make my wish come true 

Baby all I want for Christmas is... You !

Nopsa: IL osaa ^^

Aloitan nyt ns. pikabloggausten sarjan, jossa ilman suurempia selittelyitä bloggaan yksinkertaisesti esim. mielenkiintoisen linkin, ajankohtaisen videon tai vaikkapa hauskan kuvan kuten tänään. Ja siis yleensä kyseessä voi olla vain yksi juttu.. tänään tosin riitti matskua useampaan kohtaan :D

Iltalehti osaa: "Painokelvotonta mustetta tulostimeesi". Ainakin minusta oli
kovinkin huvittava ^^

Homoilta: vaikka ruotsi ei muuten taipuisikaan niin kertsin ainakin ymmärtänee :)

Ja kun eilen siitä parisuhteesta oli puhe.. ^^'

23. joulukuuta: Jouluttomuus

20 vuotta takaperin juhlittiin ensimmäistä joulua. Pukki oli aiheuttanut järkyttävän itkukohtauksen. "Loulu, loulu, loulu jeeej!" niin kuin kirjoittajanne olisi hetkuttanut 18 vuotta sitten. 15 vuotta takaperin vielä oli hyvä aika painaa joulun lelulehtiä tärkeimmiltä aukeamiltaan ikkunoita vasten, jotta tontut varmasti tietävät mikä oli mieluista. Vuosikymmen taaksepäin lelut olivat jo menettämässä merkitystään, mutta ei puhettakaan että omaan valtaisaan lahjakasaan olisi toivottu pehmeitä paketteja. Pari vuotta takaperin sain muistaakseni parhaimman joululahjani, matka Amsterdamiin. Nyt kirjoittajanne kuitenkin on jo uudella vuosikymmenellä siirtynyt "nuorten aikuisten" -osastolle ja ei tunnu löytävän joulun taikaa.

Enään ei syhytä sormia katsella joululahjoja kuusen alla. Koristusten virittäminen ei nostata jouluriemua, oikeastaan vain ärsytyksen siitä että pian ne kumminkin joutuu siivoamaan pois. Joululaulujen sijaan nytkin soi mieluummin radion viimeisimmät listahitit. Perheen kanssa vietetty joulu on hieno asia, koska tiedän että monella ei ole siihen mahdollisuutta. Särmä kuitenkin on kadonnut perinteisistä joulurutiineista ja joulun tunnelmaa on mahdotonta enää oivaltaa. Viime vuonna ollessani töissä päiväkodissa lasten jouluriemu nostatti omankin tunnelman kattoon. Yhdessä puuhatut askartelut ja joulukirkko saivat jopa pakanalliseksi manatun sydämen sulamaan ja antautumaan joulun viettoon. Nyt ei ole enää mitään kosketus pintaa ja ainoa mikä tarttuu on äidin asenne joulusiivoa kohtaan.

Aimmin yksi lempiyhteislaulujani jouluna on ollu Katri Helenan – Joulumaa. Laitanpa lyriikat tähä, koska niiden sisältö on todella hyvä:

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista:
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta;
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta,
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

lähde: lirama.net 

No siis mitään valtavan mullistavaa ei tämä joululaulu julista. Ainoastaan sen, että kyse on omasta hiljentymisestä, joulun tunnelmiin. Ehkäpä pitäisi vaan unohtaa oma skeptinen asenne liittyen siihen miten joulu on pelkästään kauppojen promotoiva kulutusjuhla. Tosin sitähän se on (kuten tarkoituksella valittu otsikon fonttikin haluaa julistaa!!) Kaupat saavuttavat kiistatta suurimmat myyntinsä jouluna; ostetaan kalliita eineksiä ja lahjoja. Kaiken kuluttamisen ja muovikrääsän (pukit, porot, kuusenkoristeet BLING BLING plääh..) keskeltä on vaikea muistaa joulun olevan perheen juhla. Olla yhdessä ja osoittaa välittämistään.. äh, vaikka kuinka tuota toistelen päässäni itselleni niin ei silti syty mitään..

Ainakin laitan itselleni nyt soimaan jouluisamman soittolistan. Jospa vaikka siitä saisi imettyä joulun fiilingeriä. Btw, itse nautin enemmän esim tällaisista joululauluista: My Pop Christmas tai Christmas Hits kuin suomalaisista monista niin surumielisistä tulkinnoista. Tosin aiemmin mainitsemani Varpunen jouluaamuna on ikiklassikko. Toinen mollinen joululaulu johon tutustuin vast'ikään kaverini suosittelemana on Suvi Teräsniskan Pikkuveljen joulupuuro <3

Ja vaikkei pakkasesta nauttisikaan niin ainakin saa nauttia uskomattomista maisemista täällä maaseudulla. Siitä makupalana on tuo aamulla ottamani kuva :)

Nyt siirryn jälleen joulupuuhin. Eiköhän se tästä! Pääsin muuten insinöörimatikka 2:sesta läpi <3<3<3 tästä vois kyllä joulu todellakin alkaa ;----------D ^_____^ mmm ♥♥♥♥♥

lähde: hs.fi, (c) juba

Parisuhdeproblematiikkaa(-ko,-kö?)

Mitäpä jos allekirjoittanut avaisi sanaista arkkuaan enemmän kuin kirjoittaakseen naurettavan intron johonkin "Namikalenterin" artikkeliin. Tarjoillaanhan meillä muutakin kuin tyhjän päiväistä diipadaapaa(? <-metafiktiivinen kysymysmerkki!)

Päässä pyörii paljon ajatuksia. Osa on sellaisia, että ne haluisi kirjoittaa tänne , mutta ei omalla "nimellään" kehtaa. Löytyyhän tuo alias acoustic, mutta myönnetäköön, että todellinen identiteetti ei ole suoraan sanottuna kamalasti piilossa verkon bittiviidakossa. Osa ajatuksista on sellaisia, jotka voisi jakaa kelle vain - ne tuskin tosin kiinnostavat ketään. Jos siis lähdettäisiin piirtämään Vennin kaavioita ajatuksieni joukosta niin todennäköisesti julkaisukelpoisten mielenkiintoisten ajatusten määrä olisi järkyttävän pienoinen.

Jos kuitenkin nyt saattaisin introni loppuun ja päättäisin mistä kirjoittaa! Parisuhde. Suhtautumista parisuhteeseen, -suhteisiin ja -suhteettomuuteen on tullut mietittyä suhteellisen paljon (ärsyttävävää, tiedän). Mikä määrittää parisuhteen? Mikä saa kaksi ihmistä siirtymään (vai sortumaan?) maagiselle matkalle parisuhteen saloihin.. ottamaan selvää kaikesta mikä liittyy toiseen niin hyvässä ja pahassa. No retorisia kysymyksiähän on helppo heittää ilmaan, koska en oleta itse tarjoavani tai ikinä edes keltään saavani vastausta siihen.

Itse olen yleensä aina kateellisena katsonut vierestä kun ihmiset rakastavat ja osoittavat rakkauttaan. Tietysti, kuten ystävänikin tietävät, olen saanut myös itse osakseni rakkautta ja muutakin, mutta jälleen blokkaajanne löytää itsensä yksin typoilemassa blogiinsa. Yksi hyvä keino tiedää, että olenko suhteessa tuntuu olevan bloggausten määrä.. kuten on voinut huomata niin loppuvuotta kohden bloggausten määrä viikossa on eksponentiaalisesti noussut.

Katselin taas omaksi huvikseni Hesarin sivuilta Viivi ja Wagner sarjakuvia ja jälleen pääsi toteamaan, että niiden välittämä kuva parisuhteen todellisuudesta on monessa suhteessa niin totta. Paljon ollaan valmiita katsomaan sormien läpi, mutta päälimmäiseksi kuitenkin nousee päivittäinen lähimmäisyyden kaipuu, jota sitten puretaan mitä mielenkiintoisimmin keinoin. Miehethän perinteisesti ovat huonoja puhumaan tunteistaan. Välillä kuulee kaverityttöjen (hassu kirjoitusasu ihan vain välttääkseni turhia konnotaatioita :D) sanovan, kuinka olisi helpompaa vaikkapa seurustella homon kanssa kuin heteropoikkiksen, joka ei saa sanaa suustaa kun tarkoitus olisi keskustella syvällisiä. Voin kertoa, että yhtä vaikeaa se on homoillakin. Kyllä keskustelu muiden asioista ja ongelmista onnistuu, mutta sitten kun pitäis paneutua omaan parisuhteeseen nii valahtuu pissi sukkaan ja luu kurkkuun. Tarkoitukseni ei ole haukkua muita joten myönnän, että monesti myös itselläni. Ongelmia vältellään niin kauan kunnes on liian myöhäistä korjata niitä. Tämän sain huomata suht' tuoreeltaan.

"Together 4ever" on fraasi, jota vastarakastuneet toiselevat toisilleen, kaivertavat puihin ja mikä pelottavinta, taitavat jopa uskoa sen. Amerikkalainen (erityisesti Hollywoodilainen) kulttuuri ovat opettaneet, että rakkaus on kuin räjähdys: rakastuessa mitään muuta ei ajattele, kehossa syttyy merkkivalo, joka kertoo tämän nyt olevan se oikea ja mikään este ei voi muuttaa tilannetta muuksi. Suurimmat tunteet tuntuu olevan perinteistä kokea nuorena, tietysti teininä hormonihuumassa. Kaikki on kiellettyä ja kohta ollaankin jo valmiita vaikka karkaamaan vihille Las Vegas -tyyliin. Vanhempana (älkää ymmärtäkö väärin, en luen itseni kuitenkaan vielä tähän kategoriaan) rakkauteen voinee suhtautua seesteisemmin. Monet varmaan näkevät parisuhteen silloin vaihtoehtona ainaiselle yksinololle: on ainakin joku jonka kanssa jakaa arki. Lopulta kuintenkin kysymys on joka tapauksessa sopimuksesta. Sopimuksen yksityiskohdet lienevät länsimaissa jokaisen oma asia, mutta niissä tapana on noudettaa heteronormatiivista käytäntöä. Tosin kun lukee tilastoja niin huomaa, että noin puolessa parisuhteessa toista osapuolta on petetty, kuuluneeko siis tämä myös heteronormatiiviseen käytäntöön, johon seksuaalivähemmistöihin kuuluvatkin usein koittavat adaptoitua. Petttäminenkin on tietysti yksilöllistä; jotkut lukevat jo flirtin pettämiseksi, toisille taas seksi on ok mutta suutelu ei.

Alkoikin nyt tätä tekstiä tulla, mutta kerrankin kun pääsin kirjoittamaan jotain fiksua niin en halua padota sitä. Kuten muistamme niin homoillan tullessa tv.stä oli sen aikana ja jälkeen paljon keskustelua parisuhteesta kahden ihmisen välisenä liittona ja yhteiskunnan peruspilarina (oikeastaan avioliitosta, mutta myönnettäköön analogia). Parisuhdetta on sanottu luontaiseksi naisen ja miehen väliseksi liitoksi. Luontainen. Mikä määrittää parisuhteen luontaiseksi, jos kyse on määrätyn pituisesta sopimuksesta, joka sisältää tietyt ehdot. Mietitäänpä nyt hetki. Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäistä vain n. 3% on monogaamisia eli yksiavioisia. Linnuista yli 90% ovat sosiaalisesti monogaamisia, mutta harrastava syrjähyppyjä. Polygamisia (edellisen vastakohta) taas selkärankaisista on suurin osa. Ihmiskulttuureista 80-85% harjoittaa taas polygyniaa, joka on moniavioisuuden naista halventava versio jolloin uroksella voi olla useampia naaraita samaan aikaan. Miten siis kahden ihmisen välinen parisuhde voi olla luonnollista, jos kerta luonto osoittaa että asia näin ei ole. Itseasissa myös eläinkunnan lähinnä ihmistä olevat sukulaiset simpanssit ja bobonot elävät promiskuiteetissa eli yhteisön kaikki jäsenet parittelevat toistensa kanssa. Jos itse en olisi syntynyt ihmisenä niin mieluiten olisin bobono, kääpiösimpanssi jotka ovat biseksuaaleja, promiskuiteettisia ja erittäin seksuaalisia noin muutenkin!

Kuvan semaattinen taso on muuten
mielenkiintoinen ja niin totta!

Mitä nyt sitten on saatu aikaiseksi? On todettu, että rakkaus ja parisuhde on länsimaisen kulttuurin ja Hollywoodin luomia harhakuvia? No eihän se näin mene! Tiedän, että sitten kuin niin tapahtuu taas niin olen ihan head-over-heels ja valmis mihin vain rakkauden tähden. Nyt vain iski kyynisyyden puuska, jota oli hyvä hyödyntää bloggauksen muodossa. Kaipaan läheisyyttä ja ei yksin ole kivaa. Tosin käsitykseni parisuhteesta on ehkä muokkautunut pysyvästi eri muotoon, mutta ehkä se ei ole paha asia. Mitenköhän käytännössä toimisi QAF:n Brianin ja Justinin suhde: ollaan yhdessä, rakastetaan toisia ja painetaan ketä halutaan? Tämä on näitä suuria kysymyksiä joihin minulla ei ole tarjota vastausta.. vielä!

EDIT: En voinut välttää kiusausta lisätä tänne loppuun yhtä biisiä, joka tuli mieleen Bloodhound Gang – The Bad Touch(spotify) myös http://www.youtube.com/watch?v=xat1GVnl8-k.

Kysely uudesta ulkoasusta

Mikä seuraavista on suosikkisi? Valitse omasi oikealta löytyvästä sivupalkin kyselystä! Kaikki muu mahdollinen palaute (esim. nykyisen harmaan taustan ja edellisen sateenkaareen liittyen), vinkit ja korjausehdotukset osoitteeseen acoustic.online@gmail.com tai kommentina tähän tekstiin, kiitos! :)

1.

2.

3.

acoustic.fi

Tänää "Acoustically" on suuresti muuttunut. Nyt blogin nimi on jatkossa

ja blogiin pääsee yksinkertaisemmin joko kirjoittamalla osoitepalkkiin "acoustic.fi" tai "blogi.acoustic.fi" :D Ulkonäkö on myös saanut uudistuksia, mutta on vielä lapsenkengissään eli vielä on luvassa paljon päivityksiä lähipäivinä :)

Vad tänker jag..?

Taas olisi luvassa fiilisbloggaus :) namikalenterissa edetään nyt 21.:ssä päivässä ja omiin joulupuuhini kuuluu jo kovaa siivoilua. Iltapäivällä kaupunkiin ostelemaan viimeisiä joululahjoja (esim. itselle ;D no eiiiiii) :D itse tiedän jo esimerkiksi yhden joululahjan minkä saan ja se on jotain aivan ihanaa <333 mutta laitan niistä bloggausta vaikka sitten joulun jälkeen jos on jotain spessua :)

Eli tosiaan, fiilisbloggaus. Lähdetään liikkeelle:

Biisi:










Kylie Minogue - Get Outta My Way

"Don’t worry cause tonight I got you
You can take a seat do what you normally do
I’m about to let you see
This is what’ll happen if you ain’t giving your girl what she needs

Leave you Move on
To a perfect stranger
You talk I walk
Wanna feel the danger
See me with him and its turning you on it’s got me saying
Ain’t getting me back at the end of this song."

Kuva: 

The Attempt by Adrian Storey @ http://blog.50mm.jp

Video:





Nyt voidaan taas lopettaa tältä päivältä.. taino.. kerrottakoon vielä se, että blogiin on tulossa yksi major-update tänään tai huomenna ^^ siitä sitten lisäää ---->

100. POSTAUS @ Acoustically ♥

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Digidigidii :D pitkä matka takana ja monta postausta samaten :) mietin ensin että mitähän sitä kirjoittaisi tämän päivän namikalenteriin ja en kyllä vieläkää tiedä. Mutta sitä nyt on pakko juhlistaa, että juuri TÄMÄ on 100. postaus :D oo, ihanaa, pitkäjänteisyyttä ♥

Ajattelin että tänään kun jo 20. päivä niin voisi vaikka postata 3 lempijoululaulua tänne. Valinta on tehty puhtaasti subjektiivisten mielipiteiden pohjalta :D ja kuvat on jällee Spotify-linkkejä niinkuin aina!

Ensimmäisenä on ehdoton lemppari: Varpunen jouluaamuna. Jos on herkässä mielentilassa niin ei suositella sillä itku on lähes väistämätöntä erityisesti V-M. Loirin herkkänä tulkintassa :)

Toisena onkin sitten Céline Dionin herkkä tulkinta John Lennonin kappaleesta Happy Xmas (War Is Over).

Ja viimeisenä sitten Tony Kakon versio kappaleesta Me käymme joulunviettohon. Jos ei muuten ole joululaulujen ystävä niin tässä voi nauttia sitten vaikka ihanista kitarasooloista :D

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

NAMIKALENTERI: Queer as Folk

Lupailin jokus, että sunnuntaipäiville tarjoillaan Naminamia lepopäivän viettoon. Viime sunnuntain feidasin, koska makasin kotona kipeänä lukemassa tentteihin. Silloin vuoronsa kuitenkin olisi saanut ikini-ihanat Disney-elokuvat, joilla päivä kuin päivä paranee. Valita voi minkä vaan kunhan kyseessä ei ole jatko-osa!

Tänään kuitenkin on luvassa jotain.. erilaista. Sinkkuelämän tapaan tänään esiteltävä sarja on yksi parhaita tähän asti katsomiani. Ei pelkästään sen takia, että sarjaan on helppo rinnastua vaan sen takia, että sarjasta löytyy hyviä näyttelijöitä, ohjauksessa ja leikkauksessa on tehty mielenkiintoisia uusia ratkaisuita ja tarinan jatkumo vain imee mukaansa.

Sarja on yksi ehdottomia suosikkejani. Tapahtumien keskiössä on neljän homoa ja heidän ystäväpiirinsä. Heistä löytyisi tuhannesti kerrottavaa, mutta koska se on jo kerrottu esim. täällä  tyydyn itse lyhyempään ilmaisuun. Brian Kinney (Gale Harold) on porukan munahaukka. Babylonista, joka on joukon ja paikallisen gay-yhteisön yksi vakiopaikoista, ei löydy miestä jolta Brian ei olisi saanut. Lesbojen ja heteronormatiivisuuden halveksunta ovat ehdottomia arvoja. Michael Novotny (Hal Sparks) on suloinen ystävä jo Brianille näiden nuoruudesta. Michael elää vielä osittain kaapissa, joka tuottaa ongelmia ja uskoo tosi rakkauden vielä löytyvän. Emmet Honeycutt (Pater Paige) on ehdottomasti joukon homoin yksilö. Napapaidat ja glitter kuuluvat vakiovarustukseen. Vakituista työpaikkaa vain tämän yksilön, jolla "liekki palaa kirkkaana" on vaikea löytää. Viimeisenä Ted Schmidt (Scott Lowell), joka on heistä vanhin ja työskentelee tilintarkastajana. Vaikka ikä ja työ painavat, ei jännistystä Tedin elämästä puutu sen enempää kuin muiltakaan. Neljän ystävän sisäksi keskushenkilöihin kuuluu ehdottomasti myös Justin Taylor (Randy Harrison), joka tulee mukaan ensimmäisessä jaksossa. Suloinen 17-vuotias poika, joka väärillä papereilla tulee tutustumaan homobaarien tarjontaan. Mikä ihana houkutus Brianille, vaan mitä tapahtuu kun poika ei haluakaan päästää irti hänestä?

Sarja on kyllä niin ihana. Suosiota sillä oli Showtimella esitettäessä ja jokaisena viitenä vuotetaan se sais palkintoja tai vähintään nimityksiä niin musiikin, draaman, kuin ohjauksen saralla. Mitäs muuta? Yksinkertaisesti tätä vain ei pysty hehkuttamaan liikaa, mutta koska tiedetään että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nii laitan niitä nyt tähän. Ja jos ette usko että on hyvä niin katsokaa edes pilotti jakso! Muuten, omapa on häpeenne! ;D

Muuten, jos sarjaa on vaikea löytää niin tapoja on monia. Esim kannattaa kysellä kavereilta sillä tämä on aika tunnettu. Sitten voi vaikka googlettaa jotain sellaista kuin "watch qaf online" jne..