Sisustusta suuremman ongelman koen kuitenkin tuovan se että kyse on yksiöstä! Olen kuitenkin äärimmäisen yltiösosiaalinen ihminen joka pitää vuorovaikutuksesta ja mielellään vaihtaa kuulumiset vaikka keittiössä niin kuin viimeisenä 7 vuotena on kämppisten kanssa ollut mahdollista (kyllä, lasken mukaan myös Anna Tapio vuodet). 7 vuotta on pitkä aika ja sinä aikana on aika hyvin kerinnyt tottua toisten kanssa asumiseen. Toisaalta voi olla kuitenkin ihan hyvä opetella myös asumaan yksin, varsinkin kun siihen ei enää sitten ole mahdollisuutta kuin muuttaa yhteen kullan kanssa (joskus :D).
Yksinäisyys kyllä on yksi pelottavimpia asioita mielestäni. En ikinä ole tykännyt nukkua yksin: tieto siitä että toinen on edes viereisessä huoneessa on monet yöunet pelastanut. Tämä siis tarkoittaa sitä että jatkossa vähemmän kauhuelokuvia jos luvassa on yksin nukkuminen! Eniten varmaa juuri jää häiritsemään se ettei ole ketään kenen kanssa vaihtaa kotio tullessa kuulumisia. Varmaan tulen sitten siirtymään yksinpuheluun mitä mulla on joskus yksin tapana harrastaa. Pahin fobiani kuitenkin on lopulta yksin päätyminen!
Tästä syystä juuri mietinkin että olisi ihanaa, jos kotona olisi aina odottamassa esimerkiksi koira. Sitten muistin että kuinka suuri vaiva koirasta on joten hylkäsin sen ajatuksen toistaiseksi. Voin ottaa koiran myöhemminkin, sitten kun joku muukin on mun lisäks hoitamassa sitä, mulla nyt kun on tapana välillä unohdella asioita!
Onneksi tämänkin kämppä on keskustan välittömässä läheisyydessä joten se ei tule tuottamaan ongelmia. Välimatkaa on kuitenkin hieman enemmän joka varmastikin takaa paremmat yöunet edellisiin kämppiin verrattuna.
Toivottakaa onnea uuteen kotiin (sitten kun joskus vielä saan avaimen sinne! :D) ja myös ensiviikon valintakokeisiin: veri punnitaan ja heikoks' havaitaan vai mitenkäs legendaarinen Klasun äidinkielen lehtori asian tapasi ilmaistakkaan ;)
