Vitsit. Tänää tulee maikkarilta jo toinen osa viime viikolla Suomessa debytoineesta vampyyriaiheisesta draamasarjasta Vampyyripäiväkirjat. Eihän se ookkaan kuin kolmas televisiossa pyörivä vampyyrisarja tällä hetkellä. Jakson katsottuani oli helppo todeta miten tarina kulkee. Kyse on Stephenie Meyerin luomasta vampyyri-rakastuu-kuolevaiseen-ja-hänen-tulee-hillitä-halunsa -henkisestä totaalisesta rip-offista, joka jälleen vahvistaa vappyyrin kuvaa seksikkäästä parikymppisestä miehestä, jonka tavat poikkeava valtavirrasta huomattavasti.
Ei sillä että vain televisio olisi vampyyriä täynnä. Elokuvissa pyörii tälläkin hetkellä kaksi juurikin Meyerin Twilight-saagan edustajaa ja lisää on varmasti tulossa. Puhumattakaan moneenko B-luokan filmiin vappyyrejä on tungettu kun selailee Makuunin kauhuosastoa. Kirjakaupassakin uutuushyllyt tulvivat vampyyrikirjoja. Toinen toistaan enemmän tai vähemmän houkuttava kansi etsii lukijaansa varustettuna sellaisilla nimillä kuin P.C & Kristin Cast, Charlaine Harris, Anne Rice, Darren Shan ja R.L Stine jne.. ilmeisesti muutkin kirjailijat ovat huomanneet Stephenie Meyerin megaluokassa esiin tuoman rahasammon!
Milloin sitten tästä kansainperinteen ja mytologian pelätyimmästä hahmosta kulminoitui 2000-luvun halutuimpiin populaarikulttuurin hahmoihin lukeutuva kalvakan rosoposkinen seksisymboli? Mihin perustuu vampyyrin viehätys. Johtuuko tämän ikivanhan tarinan myynnin suuruus siihen nykyään sekoitetusta vivahteesta, joka sallii vampyyrin rakastua tavalliseen hengittävään kuten Meyer asian ilmaisee. Kyse on kuitenkin klassisen kuluneesta esimerkistä rakkaudesta, joka voittaa kaikki esteet: toisen verenhimo ja vuosisatojen ikäero kyllä itselläni kuuluvat asioihin jotka luovat erittäin huonon pohjan ihmissuhteen onnistumiselle!
Filmiteollisuudessa Bela Lugosi ja myöhemmin Christopher Lee loivat erittäin kalvakan ja salamyhkäisen pelottavan kuvan vampyyristä. Vampyyri koettiin äärimmäisen vaarallisena. Gary Oldmanin esitys Bram Stokerin pelottavana Dracula hahmona loi hahmoon jo seksuuaalista virettä vuonna 1992 yli 60 vuotta Lugosin Draculan jälkeen. Kuitenkin vampyyrin kiehtovuuden pelottavasta olennosta seksuaalisesti jopa nymfomaaniselle tasolle onnistuivat kaksi vuotta myöhemmin viemään Tom Cruise ja Brad Pitt elokuvassa Veren vangit (suosittelen muuten kaikille jotka eivät ole nähneet sitä vielä!!). Itse näkisin, että tämä casting-ratkaisu on kaikkein keskeisimmällä tavalla pedannut sijaa tämän päivän vampyyripalvonnalle!
Loppukateettina voisi sanoa että vampyyrin uskottavuus kyllä sain niin sanoakseni viimeisen niitin ARKKUUNSA Meyerin luoman Cullenien perheen rauhaisan ihmisverestä kieltäytymisperiaatteen kautta. Vielä kun elokuvasarjaa valittiin tähdittämään Robert Pattinsson, saatiin uhka todellakin karkoitettua. Mutta kuten tiedetään seksi ja seksikkyys myy; ei kukaan jaksaisi lukea, katsoa elokuvista tai televisiosta tarinaa perheestä, joka vain lahtaa kaikki kuolevaiset tieltään, harrastaa insestiä rakkauden muunkaltaisen mahdottomuuten takia ja säilöö verta pakkaseen talveksi! :D
Muutamia huomioita, koska en vain yksinkertaisesti voinut vastustaa, kun ruvetaan puhumaan vampyyrikirjallisuudesta (tai ylipäänsä kirjallisuudesta). :D
VastaaPoistaEnsinäkin, seksuaalinen vire on lähes aina kuulunut osana vampyyrilegendaa, ainakin kirjallisuudessa. Bram Stokerin Dracula on tällainen mukava esimerkki, kuten tekstissä jo siitä tehdyn elokuvan mainitsit. En tiedä mikä siinä on, mutta tosiaan puremiskohdaksi on lähes poikkeuksetta valittu kaula (tästä ei voi kuin tykätä), ja miespuolisen vampyyrin uhreiksi oli valittu alkuvaiheen kirjallisuudessa aina nuoret, seksistä kiinnostuneet naiset. Noh, tämähän on tietysti tämän ajan kirjallisuudessa kuvattu paheena, ja siten myös yhdistetty niinkin syntiseen aiheeseen kuin vampyyrit. Seksi myi silloinkin, hieman eri tasolla kyllä kuin nykyään. :D
Toisaalta olen sittenkin hieman huono kommentoimaan nykykirjallisuutta tästä aiheesta, sillä hyvin luopiona ihmisenä olen lukenut vain kaksi Twilight-sarjan osaa (nekin ihan viimeaikoina) ja nähnyt ensimmäisen elokuvan puolella silmällä. Minä en ole ihan vielä(kään) ymmärtänyt, mikä siinä saagassa niin kovin paljon viehättää. :p