Jälleen kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä aamu kuuluu ehdottomasti top-listalle! Aamulla ensin löllöää niin pitkään sängyssä kun jaksaa, sitten nopsa lihastreeni, jonka jälkeen kylpy loistavan kirjan kanssa (joo, ihanempaa olisi ollut kylpy jonkun muun kuin loistavan kirjan kanssa :D). Sitten aamukahvi ja aamiainen pitkän kaavan mukaan <3 tämän jälkeen oli aika palautua todellisuuteen ja ratkaista vähän osittaisintegrointitehtäviä.No tarkoitus ei siis ollut lähteä perehdyttämään teitä insinöörimatikan mielenkiintoiseen maailmaan (haha) vaan lähinnä pohtia jälleen onnellisuutta. Olen tehnyt niin ennenkin, mutta nyt on taas sellainen hetki, että tuntuu aiheen tarvitsevan uutta luotausta.
Hedonismi on filosofinen oppi, jonka mukaan elämää pitää elää maksimoiden oma onnellisuus ja mielihyvä. Hyvin kaikki tänne heti nyt -henkinen ajatelma siis. Teot joko tuottavat onnellisuutta tai eivät. Ne voivat myös tuottaa eriasteisia onnelisuuksia. Hedonismissa teot valitaan niin että loppusumma on maksimoitu nautinto. Hedonismi on siis hyvin yksilökeskeinen ajatelma (suhteessa utilitarismiin, joka keskittyy kollektiiviseen onnellisuuteen). Onko jokaiseen onnellisuuden mahdollisuuteen tartuttava? Entä jos mikään ei huvita, voiko silti valita olevansa onnellinen?
Viime vuonna suoritetun tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan kolmanneksi onnellisia. Silti itsemurhatilastot ovat Suomessa mitä ovat. Osoittaako tämä jälleen, että individualistista onnellisuutta on mahdollistaa saavuttaa, sillä ryhmän onnellisuus silloin laskee. Sitä paitsi jos joku on todella onnellinen ja hehkuttaa sitä, niin tuntuu sekin vaikuttavan muihin kuulijoihin negatiivisesti.
Entä jos onnellisuus on mahdollista saavuttaa hetkeksi, mutta tiedetään, että pitkässä juoksussa se tulee olemaan hyvin katoavaista. Jos kuitenkin tämä saavutettu onnellisuus on niin suurta, niin kannattaako siihen tarttua vai kenties hylätä se ja saada ravintoa pienistä onnellisuuden hetkistä. Vaiko kaivertavatko nämä hetket pohjaa todelliselta onnellisuudelta ja samalla nostavat rimaa sen saavuttamiseen?
Hedonismin paradoksaalisuuskin on myös kiehtovaa. Suurin nautinto syntyy yleensä sponttaaneista tilanteista, vaikkapa yllätysvierailusta tai suunnittelemattomasta baari-illasta. Jos möllötät kotona yksin ja mikään ei huvita niin ei hedonismi voi auttaa tilannetta: et voi päättää lähteä ulos ja viihtyä ja viettää elämäsi parasta aikaa. Vai voitko? Itse olen kokeillut tätä kylläkin ja välillä ihan hyvinkin seurauksin - tai sitten olen onnistunut pilaamaan myös muiden illan :D "If you want to be happy, be." - Leo Tolstoy
"Well,' said Pooh, 'what I like best,' and then he had to stop and think. Because although Eating Honey was a very good thing to do, there was a moment just before you began to eat it which was better than when you were, but he didn't know what it was called. - A.A. MilneKuten tämä A.A. Milnen Nalle Puh -kirjasta löytyvä quote osoittaa niin onnellisuus on usein onnellisuuden odottamista. "Onnen odotus on onni itse, onnen täyttyminen on sen surma" kuten suomalainen sananlaskukin manifestoi. Tämän on itsekkin huomannu, monesti odottaminen on parempaa kuin janoamansa asian saaminen. Tämä heijastui lapsena erityisesti joulunodottamisen yhteydessä.
En tiedä pitäisikö onnellisuuteen tarttua ja jättää muut nuolemaan näppejään vai kenties odottaa onnen löytävän kirjoittajan.. en vain halua päätyä odottamaan sitä ja samalla tajuamaan menettäneeni mahdollisuuden onneen. En halua päätyä olemaan epäonnellinen. Eli onneton, vai ovatko ne sama asia? Onko epäonnellisuus onnellisuuden puutetta. Tiedä häntä :D Ehkä siis kuitenkin on aika ruveta hedonistiksi - tosin pitkällä aikataululla, sillä muuten esim. tämän päivän matikan integroinnit olisivat jääneet tekemättä! :D
Joulu virallisestikin loppuu huomenna, joten tänään on hyvä päivä juhlia pikkulauantaita ja loppiaisenaattoa :D tällä pari biisiä saamaan tanssijalan ja etkot käyntiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)