Viikon Musiikki: viikko 18 - Compilation?

 Viikon Musiikki pitää tällä viikolla sisällään harvinaisenkin epäyhteensopivan kokoelman kovinkin toisistaan poikkeavaa musiikkia.

Ensimmäisenä on Jennifer Lopezin tuore albumi LOVE?. En kirjoita siitä erillistä postausta vaan ymppään sen tähän, mutta heitetään nyt vähän mielipidettä. On The Floor oli ensimmäinen sinkkujulkaisu, loistava tanssiraita Lambadan pohjalta, mutta siitä on ennenkin kirjoitettu. Albumi on hyvä bilealbumi muutamaa balladimaisempaa kappaletta lukuun ottamatta (kuten Until It Beats No More). Mielenkiintoisia soundeja kappaleista löytyy, mutta harva jää mieleen. Parhaimmiksi kappaleiki nousevat Papi, Hypnotico ja Villain. Sanoitukset ovat ihan nokkelia ja rytmikoukuttava, suorastaan vaatii tanssilattialle! Suosittelen kuuntelemaan albumin läpi, se on hyvä. Hienosti J.Lo edelleen vetää. Kannesta sen verran että kuva Jenniferistä ei ole mitenkään erityisen hyvä ja muokkaus näyttää kuin mun tekemältä eli ei kauheen hyvältä (:D). Tekstistä plussaa. Samaan settiin ympätty J.Lo lempinimi ja albumin nimi!

 Seuraavaksi musiikillisesti, muttei niinkään teemallisesti kepeä albumi Scandinavian Music Groupilta, Manner. Parhaita kappaileita ovat  Kaunis Marjaana, Ruotsiin ja takaisin, Omenankukan terälehtiä ja Joet, korvet, niemet. Hmm, kohtana mä luottelen kaikki noi. Pidän tästä albumista paljon, muutenkin SMG on todella hyvä suomalainen bändi ja tää kuuluu jotenkin niin kesään. Ehkä se johtuu Terhi Kokkosen mahtavasta soundista ja hieman Ultra Bralta peritystä soundista!

Yelle on tunnettu ominaisesta soundistaa ja se hohtaa myös uudella albumilla Safari Disco Club. Nimikkoraita Safari Disco Club sisältää hyvin etnisiäsoundeja ja mielenkiintoita biitin rikkomista, joka on ominaista Yelle'lle. Sitä paitsi ranska on maailman kaunein kieli niin mitä muuta ultimaaliselta electro kokoonpanolta voi vaatia. Sanoituksissa on pointtia ja Yelle ääntää ranskaa hyvin selkeästi. Que Veux-Tu, Mitä sinä haluat, on itselläni albumin kulutetuin biisi. C'est Pas Une Vie kappaleessa kiehtoo sen intertekstuaalisuus René Margitten lähes saman nimiseen teokseen (Ceci n'est pas une pipe) ja jälleen ominaiset sointisävyt. Enemmän elektrompaa on sitten taas esimerkiksi La Musique.


Pidetään nyt kieli vielä samana. Ranskan kielellä laulaa myös (yhtä kappaletta lukuun ottamatta) duo Brigitte albumillaan Et vous, tu m'aimes?, joka muuten spotifyssa on tagattu väärin!! (maimes) Rakkautta, retrosoundeja ja kaunista yhteenlaulua. Kuunteli tätä juoksulenkillä maanantaina ja sopi hyvin sinne. Battez-vous on yksi parhaista biiseistä. Kappaleista löytyy myös huumoria ja itseironiaa kuten English Song, jolle lenkillä naureskellessani yks pikkupoika katto mua hyvinkin pitkään :D