V for Vendetta (2006)
Kun mä kirjoitan näitä mun leffabloggauksia niin harvoin tartun elokuvaan, joka oikeasti kuuluu muun suosikkeihin. Nyt sen kuintenkin teen. Mun piti kirjoittaa tää postaus nyt osuvammin viime lauantaille (5th of November), mutta satuin unohtamaan asian juuri silloin (typical), teen sen kuitenkin nyt, kolme päivää myöhässä.
V for Vendetta perustuu Alan Mooren saman nimiseen klassikko sarjakuvaan kasarin lopulta. James McTeigue debytoi ohjaajana tällä elokuvalla, mutta on ollut assistant director monissa blockbustereissa kuten Matrix trilogiassa ja SWII: Attack of Clones elokuvissa. Tarina sijoittuu Britannian itseaiheuttamaan tulevaisuuden dystopiaan, jossa henkilö V (esittäjänä mahtava Hugo Weaving) päättää muuttaa tulevaisuuden suunnan niin sanottujen terroritekojen kautta. Maa on täysin eristyneessä tilassa, jossa ulkonaliikkumiskiellot, ulkomaailman uhat ja pelko omia johtajia kohtaan hallitsevat kansalaisten elämää.
Kulkiessaan ulkona sallitun ajan ulkopuolella kohtaa toinen päähenkilö Evey (Natalie Portman) ns. sormimiehet ja samalla myös hahmon V. Evey ei ymmärrä mitä tuntee tätä kohtaan, mutta lähtee kuitenkin hänen mukaansa. Kummankaan elämä ei ole sama tämän jälkeen.
Tarkoitus ei ole saada kuulostamaan tätä romanttiselta draamalta koska (trust me!) romattinen taso on hyvin kaukana tästä elokuvasta. Tunne skaala vaihtelee vihan, pelon ja ihmetyksen puolelta toiselle ja molemmat hahvoista kasvavat läheisiksi. Weawing tekee älyttömän mahtavan roolisuorituksen rohkeana ja puheeltaan lahjakkaana V:nä. Johtajien juoni joka lähtee V:n toimien puolesta purkautumaan paljastuukin pahemmaksi kuin kukaan on osannu pelätä.
Mulle tää ei niinkään ole toimintaelokuva. Mulle tää kertoo tarinan siitä mihin maailma joutuu, jos kansalaiset antaa johtajiensa tehdä päätösiä heidän puolestaan. Dystopia ei välttämättä ole kaukainen mahdottomuus. Elokuvaversiossa teemoja on muutettu nykypäivää paremmin kuvaaviksi ja esimerkiksi homoseksuaaliset elementit kolahtavat. Kohtaus "Valerie's letter" saa mut itkeen, pelkään ja tahtomaan taistella. Mä laitan se tähän alas. Ikinä ei saa unohtaa että kansan ei pidä pelätä johtajiaan, johtajien tulee pelätä kansaa. Kun homot "pussitetaan" elokuvassa saa se kylmät väreet ja pelon kulkemaan selkää pitkin. Mitä jos linnunkoto romahtaa? Televisiossa näkyy jo nyt vastaavia uhkakuvia, on näkynyt jo kauan. Maailmalla mellakoidaan, soditaan, nähdään nälkää ja kuollaan tauteihin joiden alkuperä kuulostaa vähintäänkin hämärältä. Elokuva on loistava muistutus siitä mistä "idiootti" sana on saanut alkunsa: sillä kuvattiin antiikin Kreikassa ihmistä, joka ei ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Emmehän me halua olla aikamme idiootteja?
Valerie's letter | Valerien kirje:
Esimerkki Hugo Weaverin sanailusta V:nä:
Remember, remember the Fifth of November,
the Gunpowder Treason and Plot,
I see no reason why Gunpowder Treason should ever be forgot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)