Eilen illalla katsoin Hugon ensimmäistä kertaa. Olin hieman huuli pyöreänä Oscareita katsoessa, sillä ei ollut mitään hajua siitä millainen leffa niitä sieltä hamusi itselleen viisi kappaletta. Martin Scorsese on ohjannut tämän elokuvan ja se on hänen ensimmäinen 3D projekti. Itse näin tämän 2D:nä, mutta mielestäni sen ei pitäisi vähentää elokuvan arvoa.
Viisi "tekniikka-Oscaria" eli äänitys, kuvaus, äänitehosteet, lavastus ja erikoistehosteet olivat varmasti ansaittuja sillä visuaalisesti elokuva on upea. Muutama koneella tuotettu lisä on kuitenkin halvan näköistä. Parasta elokuvassa on upea valaistuksen ja värien käyttö tunnelman luomisessa. Kolmessa (joka mielestäni on paljon) kohtaa on leffassa moka. Leikkaus ei mene niinkuin pitäisi vaan ihmiset ovat silmin nähtävästi eri asennossa ja kohauksen sulavuus murtuu. Yhdessä kohtaa klassinen filmi moka: päähenkilö Hugo (todella sympaattinen ja lahjakas lapsinäyttelijä Asa Butterfield) hyppää junaraiteille hakemaan avainta joka on hautautunut kivien alle - junan raiteelle tiputtuaan avain on kuintenkin ratapölkyn päällä helposti nähtävissä -_-.
Elokuva ei saanut ainakaan minua vakuutettua. Missään vaiheessa juoni ei vienyt mukanaan. Ennalta-arvattava se ei ollut, mutta toisaalta elokuvan suuri paljastus ei vaikuttanut sen kaiken pohjustuksetn arvoiselta - saati elokuvan arvoiselta. Suurin mutkistumakaan ei saavuta jännityksellistä huippuaan vaan ratkeaa aivan liian nopeasti. Mutkistumaan luonnollisesti liittyy elokuvan "pahis" tarkastaja Gustava eli Sacha Baron Cohen. Ulkonäöltä en meinannut tunnistaa, mutta ääni paljasti hänet. Loistava valinta surkuhupaisaksi pikkupahikseksi.
Mä toivoin tältä elokuvasta mukaansa tempaavutta ja jotain uutta. Sellaista oli hetkittäin aisittavissa ja välistä pystyin uppoutumaan elokuvan visuaaliseen ilmaisuun, mutta pitkälti elokuva kului nukkumisen välttämisessä. Heikkoa isolla h:lla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)