Kuulostaako tutulta? Itse voin ainakin myöntää että tunnen olevani verbin käskymuotojen, eli intellektuellisti imperatiivien, ympäröimä aina. Osa on ympäristön, ihmisten tai median asettamia. Osan asetan itse, niin itselleni kuin myös muille. Imperatiivissa sinänsä ei ole vikaa, onhan se tiivis ja napakka tapa pyrkiä vaikuttamaan johonkin asiaan ainakin verrattaessa muihin moduksiin, mutta mitä tapahtuu jos ihminen yrittää vastata katkeamattomaan imperatiivi tulvaan?
"Näytä hyvältä!"
Tämä on klassinen "käsky", joka on lähinnä meidän itse asettamamme mutta kuitenkin median ja yleisten 'normien' määrittelemä. Televisio, lehdet ja radio, niin sanottu vanha media, sekä tänä päivänä internet asettavat meille hyvältä näyttämisen parametrit, joihin yksilön tulisi löytää oma ratkaisunsa. Paineita luo se, että et tiedä mikä tuotemerkki pitäisi valita vaikka silmänympärysvoiteeksi puhumattakaan hampaita valkaisevasta tahnasta. Ehkä otatkin molemmat, käytät niitä sitten eri päivinä. Ai tuollaista uutta tuotetta minulla ei olekaan! No jos se saa minut näyttämään hyvältä..
Jos psyyke ei ala kärsiä pohdittaessa omaa reseptiä kauneuden lähteen saavuttamiseksi niin vähintäänkin rahapussi alkaa tuntea vahingot.
"Syö terveellisesti! Kuntoile! Laihdu!"
Nämä kuuluvat myös kategoriaan "itse asetettavat imperatiivit". Näihinkin malli löydetään tietysti muualta mutta siihen vaikuttavat myös muut kuin median kauneusihanteen määrittelemät seikat. Näiden käskyjen noudattaminen (ainakin kahden ensimmäisen) kohentaa muita asioita samalla. Lääkärit ja muut alan spesialistithan kehottavat harrastamaan päivittäin liikuntaa. Nämä ovat totta kai aivan hyviä tavoitteita, tietysti kohtuuden rajoissa! Ainakin yleensä. Näiden ylilyöminen alkaa vain vaikeuttaa elämää entisestään. Siinä vaiheessa kun huomaa valitsevansa yli puolet kauppaostoksistasi niiden sisältämän kalorimäärän mukaan voisi olla hyvä hetki huolestua. Kuntoilunkin pitäisi lähteä itsestä eikä siitä että on päättänyt tiputtaa sen viisi kiloa.. lenkille ei pitäisi lähteä sen takia että täytyy, vaan koska itse haluaa! Varmasti jokaiselle löytyisi se oma laji, eikä vain sitä ainaista juoksua ja hiihtoa!
"Älä saastuta!"
On vaikea jättää huomioimatta viime aikoina suosita keränneet vihreät arvot. Joka päivä tulee uutisia niin ilmaston muutoksesta kuin harvinaisten eläinlajien katoamisesta. Tämä onkin monelle hyvin vaikea paikka valita oman elintapansa ja taas vaakalaudalla olevien tulevien sukupolvien elintapojen välillä. Myönnän itsekin, että kuluttamiseni on välillä hyvinkin tahditonta ja varmasti olisin jopa onnellisempikin vähällä materiaalilla, mutta en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kaikkea sivistyksen ja tekniikan mukana tuomaa hyvinvointia ja vaihtaa sitä esimerkiksi sähköttömään ja öljyttömään elämään jossain ekokylässä! Toki kaikkea yksityisautoilu ja päätöntä kulutusta tulee vähentää ja siihen totta kai pyrin kuten energiankin säästämiseen, mutta ehdottomasti kohtuudella!
--
Nyt olen ainakin hieman pintaa raapaisemalla käsitellyt osan meitä velvoittavista imperatiiveista ja voinen sanoa, että näidenkin toteuttamisessa on jo aivan tarpeeksi tekemistä ilman eksponentiaalista määrän kasvua! Vielä jos joukkoon sekoitetaan esimerkiksi Kantin kategorinen imperatiivi lienemme hyvin huonossa tilanteessa. Suma josta etsiä itselleen ne omat käskyt noudatettavaksi on valtaisa, mutta suhteuttaessa valintansa oman elämän ja ehdottomasti myös itsensä realiteetteihin voi saada itselleen varsin pätevän ohjenuoran, jonka kautta toteuttaa itseään a löytää myös oikeita toiminta tapoja. Vaikka suuri osa informatiivisesta tekstistä on imperatiivin muodossa voinee siihen suhtautua lähinnä kehoituksena! Eri asia tietysti "Varo! Hengenvaara!"-kyltit!!
Imperatiivien käytön kannalta on kovin lohduttavaa huomata, että jälleen uusivuosi on lähenemässä ja voinemme luottaa, että ihmiset löytävät itselleen jälleen sen mahdollisimman kaukana omista realiteeteistaan olevan imperatiivin jota noudattaa.. tai sitten ei!
