Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
14. helmikuuta 2012
Hyvää ystävänpäivää!
Halusin vielä toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille! Tähän iltaan sopii hyvin imelät rakkauslaulut, kuten Chris Medina – What Are Words ja söpöily leffat kuten The Bodyguard (rip Whitney Houston), Moulin Rouge, Dirty Dancing, Titanic ja Pretty Woman. Tulipas vanhoja leffoja :D no ei voi mitää. Menenkin tästä käpertymään oman kullan viekkuun ja toivotan hyvää loppuiltaa! :)
17. tammikuuta 2012
Paras viikonloppu ever!
Mulle on nyt ilmeisesti päässyt iskemään jokin 'tyhjän postauksen'-kammo: mä oon monta kertaa viikon sisään avannu tän bloggerin hallintapaneelin ja todennu että en osaa tuottaa mitään :D No jostain pitää kuitenkin aloittaa. Kuten muistatte mun pari viikkoa vanhan postauksen odottamisesta, niin se loppui viimein! :D jeiii! Viikonloppu oli tämän faktan takia siis loistava.
Lähdin torstaina kohti Helsinkiä, jossa juna-asemalla oli vastassa Joonas ja tämähän johti sitten kahvitteluun Kappelissa. Sieltä sitten Stokkan kellon alle kohti seuraavaa tapaamista :D napattiin Timo mukaan ja lähdettiin kohti Itistä. Meidän piti päästä käymää Prismassa (itseasissa mä taisin vaatia sitä) ja koska en ollu ikinä ennen käyny Itäkeskuksessa saati kulkenu Suomessa metrolla niin valittiin sitten se vaihtoehto. Nopean kauppapyörähdyksen jälkeen niskat alko huutaa hoosiannaa ja aiemmalla viikolla aloitetun salitreenin jäljiltä jo valmiiksi armottoman kipeät lihakset kaipasivat lepoa. Toisin sanoan metro takaisin keskustaan, sieltä steissille ja kohti Vantaan yömajoituspaikkaani. Täytyy muuten sanoa, että ei ollu helpoin tehtävä hommata yöpaikkaa Helsingistä kahdeksi yöksi. Joko kaikki kaverit olivat matkoilla ulkomailla tai vielä joululomalta porukoillansa kun yliopiston luennot alkoivat vasta tällä viikolla. Koivukylän Pizza Servicestä lätyt messiin ja Timolle katsoon leffaa. Katsottiin kaksi elokuvaa, Johnny English Reborn ja Judas Kiss (joista jälkimmäisestä seuraa oma postaus myöhemmin). Tämä höystettynä kahdella punkkupullolla tuotti erinomaisen, tosin edelleen hyvin (lue: HYVIN!) odotuksen täyteisen torstain!
Perjantaina hidas heräily ja telkkarista Ylen Vaalitentin uusinta. Jälleen junalla kohti Helsinkiä. Nyt oli luvassa perinteinen sightseen kävely ympäriinsä ja sen jälkeen mentiin kaverin kanssa leffaan katsomaan The Girl With The Dragon Tattoo -elokuva (josta myöskin myöhemmin lisää :D). Illalla taikaisin jälleen Vantaalle ja Tom Yam -keittoa, jokin telkkarista tuleva Angelina Jolie -elokuva ja MTV:n South Park -maraton ja unille.
Kuten varmaa osasitte jo päätellä niin se oli sit lauantai jolloin tapahtu! Aamulla kävin kaverin kanssa keskustassa kahvilla. Sitten aivohäiriön vallassa liian aikaisella bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja hajoittavan 1,5 tunnin odotuksen jälkeen odotus palkittiin. Suudelma terminaali ykkösessä. Odotin siis kullan paluuta takaisin Suomeen lomareissulta ja se palas jopa ihan yhtenä kappaleena. Illalla olikin luvassa hotelli (Radisson Blu Royal) ja illallinen grotesk-ravintolassa. Tiedän, ravintolan nimi kuulostaa hieman irvokkaalta, mutta ruoka oli todella hyvää. Pääruoka oli ilmeisesti vasikan poskea, joka herätti pientä hilpeyttä meissä :D
Loistava viikonloppu päättyi siis junamatkaan Helsingistä Tampereelle ja lomakuvien läpikäymiseen. Itse en käynyt kuin Helsingissä, mutta ehti jo tulla hieman juntti olo tajutessaa miten moni asia voi olla erilailla 250 kiskokilometrin päässä etelässä. Jotain mitä mä en tuu koskaan unohtaan <3
Lähdin torstaina kohti Helsinkiä, jossa juna-asemalla oli vastassa Joonas ja tämähän johti sitten kahvitteluun Kappelissa. Sieltä sitten Stokkan kellon alle kohti seuraavaa tapaamista :D napattiin Timo mukaan ja lähdettiin kohti Itistä. Meidän piti päästä käymää Prismassa (itseasissa mä taisin vaatia sitä) ja koska en ollu ikinä ennen käyny Itäkeskuksessa saati kulkenu Suomessa metrolla niin valittiin sitten se vaihtoehto. Nopean kauppapyörähdyksen jälkeen niskat alko huutaa hoosiannaa ja aiemmalla viikolla aloitetun salitreenin jäljiltä jo valmiiksi armottoman kipeät lihakset kaipasivat lepoa. Toisin sanoan metro takaisin keskustaan, sieltä steissille ja kohti Vantaan yömajoituspaikkaani. Täytyy muuten sanoa, että ei ollu helpoin tehtävä hommata yöpaikkaa Helsingistä kahdeksi yöksi. Joko kaikki kaverit olivat matkoilla ulkomailla tai vielä joululomalta porukoillansa kun yliopiston luennot alkoivat vasta tällä viikolla. Koivukylän Pizza Servicestä lätyt messiin ja Timolle katsoon leffaa. Katsottiin kaksi elokuvaa, Johnny English Reborn ja Judas Kiss (joista jälkimmäisestä seuraa oma postaus myöhemmin). Tämä höystettynä kahdella punkkupullolla tuotti erinomaisen, tosin edelleen hyvin (lue: HYVIN!) odotuksen täyteisen torstain!
Perjantaina hidas heräily ja telkkarista Ylen Vaalitentin uusinta. Jälleen junalla kohti Helsinkiä. Nyt oli luvassa perinteinen sightseen kävely ympäriinsä ja sen jälkeen mentiin kaverin kanssa leffaan katsomaan The Girl With The Dragon Tattoo -elokuva (josta myöskin myöhemmin lisää :D). Illalla taikaisin jälleen Vantaalle ja Tom Yam -keittoa, jokin telkkarista tuleva Angelina Jolie -elokuva ja MTV:n South Park -maraton ja unille.
Kuten varmaa osasitte jo päätellä niin se oli sit lauantai jolloin tapahtu! Aamulla kävin kaverin kanssa keskustassa kahvilla. Sitten aivohäiriön vallassa liian aikaisella bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja hajoittavan 1,5 tunnin odotuksen jälkeen odotus palkittiin. Suudelma terminaali ykkösessä. Odotin siis kullan paluuta takaisin Suomeen lomareissulta ja se palas jopa ihan yhtenä kappaleena. Illalla olikin luvassa hotelli (Radisson Blu Royal) ja illallinen grotesk-ravintolassa. Tiedän, ravintolan nimi kuulostaa hieman irvokkaalta, mutta ruoka oli todella hyvää. Pääruoka oli ilmeisesti vasikan poskea, joka herätti pientä hilpeyttä meissä :D
Loistava viikonloppu päättyi siis junamatkaan Helsingistä Tampereelle ja lomakuvien läpikäymiseen. Itse en käynyt kuin Helsingissä, mutta ehti jo tulla hieman juntti olo tajutessaa miten moni asia voi olla erilailla 250 kiskokilometrin päässä etelässä. Jotain mitä mä en tuu koskaan unohtaan <3
15. syyskuuta 2011
26. heinäkuuta 2011
VLOG: Kesäaakkoset
19 ostamaani elokuvaa, rantakuvia, tulevaisuuden visioita ja viimeisimpiä kuulumisia.
Mukana myös henkeä salpaava yllätys, jonka jälkeen legendaarinen jäätyminen! xD
" I support the missionary's position." ~ Jack Sparrow (Johnny Depp)
17. toukokuuta 2011
Kuvat: Tampereen homofobian vastaisen päivän juhlinnat
Tänään Tampereella otettiin homofobian vastainen päivä ensin Tampereen apulaispormestarin Kristiina Järvelän julistamalla homo- ja transrauhalla. Tämä kesti noin viisi minuuttia ja oli kolmelta. Setan standi oli pystyssä ennen tätä ja sen jälkeen viideltä tapahtuneeseen huipentumaan, jossa satoja palloja päästettiin ilmaan. Palloihin oli liitetty sydämiin kirjoitettuja homofobian vastaisia viestejä. Aika pieni muotoista oli tämä ja itse olisin kaivannut muita puhujia kahdeksi tunniksi tässä näiden kahden eri tapahtuman välissä. Itse ajoin pyörällä paikalle sateessa ja voin kertoa, että olin boksereita myöten märkä, mutta ei se mitään - lisää ohjelmaa kyllä olisin kaivannut! Lue myös varsinainen teksti kansainvälisestä homofobian vastaisesta päivästä.

| Setan standi. |
| Homo- ja transrauhan julistus. |
| Homo- ja transrauhan julistanut apulaispormestari Kristiina Järvelä. |
| Oikeus rakastaa ja tulla rakastetusti - sateenkaaritikkari. |
| Väliaika: kahvia ja pullaa! La Famillan santsikuppi lämmitti väliaikana mukavasti :D |
| Allekirjoittanutkin löysi nipun palloja :D |
| "It's OK to be gay! The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return!" Joo, ideat oli vähissä tota mietittäessä :D |
| Suihkulähteen ympärillä jännitys tiivistyy. |
| Vasemmalla näkyvästä kaapista "rohkeimmat saivat tulla kaapista" :D |
| Lopulta pallot pääsivät vapauteen! :D yeah! |
15. maaliskuuta 2011
It really does matter!
This post is dedicated to one really special lad..
Madonna - Nothing Really Matters
When I was very young
Nothing really mattered to me
But making myself happy
I was the only one
Now that I am grown
Everything's changed
I'll never be the same
Because of you
Nothing really matters
Love is all we need
Everything I give you
All comes back to me
Looking at my life
It's very clear to me
I lived so selfishly
I was the only one
I realize
That nobody wins
Something is ending
And something begins
Nothing takes the past away
Like the future
Nothing makes the darkness go
Like the light
You're shelter from the storm
Give me comfort in your arms
Madonna - Nothing Really Matters
When I was very young
Nothing really mattered to me
But making myself happy
I was the only one
Now that I am grown
Everything's changed
I'll never be the same
Because of you
Nothing really matters
Love is all we need
Everything I give you
All comes back to me
Looking at my life
It's very clear to me
I lived so selfishly
I was the only one
I realize
That nobody wins
Something is ending
And something begins
Nothing takes the past away
Like the future
Nothing makes the darkness go
Like the light
You're shelter from the storm
Give me comfort in your arms
10. maaliskuuta 2011
23. helmikuuta 2011
Nighty night! #2
Hmm, mun ei ollu tarkoitus kirjoittaa toista tällaista, mutta tajusin että mulla jäi tosi paljon sanomatta. Tiedän miten te pudistelette siellä päitänne siitä et ois tonkin vaa kannattanu mennä nukkuun mutta kyl mä ny vielä meinaan kirjoittaa. Ja joo. En ole humalassa, ihan selvinpäin, kyl mun jutut on aina tällaisia. Ainakin jos valvoo ja ei nuku paljon. Ainakin mä pystyn kirjoittaan suurinpiirtein lauseita suomeks oikein!
Mun yhden ystävän facebook-päivitys sai ajatteleen asioita. Tai siis lähinnä yhtä asiaa. Mitä tarvitsee ollakseen onnellinen. Onnellisuus on useasti ennenkin ollu polttavana aiheena mun blogissa ja kirjoituksissa ja voi olla että tästäkin tekstistä tulis parempi jos mä vaikka suunnittelisin sitä enkä vaan kirjoittais, mutta joo tuli niin pitkä lause etten enää muista millä mä aloitin tän?
Nii joo, onnellisuus, siitä mä puhuin. Mitä tarvitsee ollakseen tyytyväinen? Hetkessä on tosi vaikea olla. On helppoa ajatella, että joskus sitten olen onnellinen: kun näen kaveria, kun pääsen kouluun jne.. sitä unohtaa, että nytkin voisi olla onnellinen. Voiskohan se johtua tästä kiivastempoisesta yhteiskunnasta. Koko ajan on kiire johonkin. Pitäisi valmistua nopeasti ja kantaa oma osuutensa päälle kasaantuvasta eläkeläispommista. Ei kerkeä olla onnellinen. Vai onko meillä liian suudet odotukset onnellisuudelta. Tai kaikesta ylipäänsä! Hollywood maalaa lapsesta asti ideaalisia kuvia elämästä, onnellisuudesta.. rakkaudesta!
Elokuvissa oleva rakkaus ja muutenkin asiat niin ideaalisina kun ne esille tuodaan niin monesti edustavat ideaa rakkaudesta puhtaimmillaan. Siis niinkuin Platonin ideaopissa. Mitens se menikää se luolavertaus. Tyyppei luolas ja ne näkee vaa kuvia, ei ikinä mitään oikeaa. Filosofit ainoastaan pystyy näkeen asiat aidoimmillaan, niiden ideat. On se jännä. Entä me loput? Mitä meille jää? Pari hassua varjoa liekin leimussa. Rouva Bovary on kirjallisuuden klassisin esimerkki siitä että ei meillä oo mahdollisuuttakaan oikeaan rakkauteen tai onnellisuuteen ainakaan jos koko ajan pyrimme saavuttamaan, jotain mielikuvituksen tuotetta. No mihin sitten pitäis olla valmis tyytymään? Voi mä en tiedä..
Mä oon päättäny, että mä annan itseni olla onnellinen. Sokeasti. En kyseenalaista mitää vaan oon ainoastaan onnellinen. Toistaiseks se on toiminu todella hyvin, oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Hmm, tää on kyllä niin randomia tää teksti. En ees uskalla lukee sitä läpi. Ehkä näitä ei tän yön jälkeen enää tule. Paitsi tietysti jos taas innostun. Mä en keksi nasevaa lopetusta joten jahkailen. Lukiossa aina opetettiin että lopetus on tärkeä, se on se mitä lukijalle jää mieleen.. no koska seksi myy niin teenpä näin. BOOBS!
Mun yhden ystävän facebook-päivitys sai ajatteleen asioita. Tai siis lähinnä yhtä asiaa. Mitä tarvitsee ollakseen onnellinen. Onnellisuus on useasti ennenkin ollu polttavana aiheena mun blogissa ja kirjoituksissa ja voi olla että tästäkin tekstistä tulis parempi jos mä vaikka suunnittelisin sitä enkä vaan kirjoittais, mutta joo tuli niin pitkä lause etten enää muista millä mä aloitin tän?
Nii joo, onnellisuus, siitä mä puhuin. Mitä tarvitsee ollakseen tyytyväinen? Hetkessä on tosi vaikea olla. On helppoa ajatella, että joskus sitten olen onnellinen: kun näen kaveria, kun pääsen kouluun jne.. sitä unohtaa, että nytkin voisi olla onnellinen. Voiskohan se johtua tästä kiivastempoisesta yhteiskunnasta. Koko ajan on kiire johonkin. Pitäisi valmistua nopeasti ja kantaa oma osuutensa päälle kasaantuvasta eläkeläispommista. Ei kerkeä olla onnellinen. Vai onko meillä liian suudet odotukset onnellisuudelta. Tai kaikesta ylipäänsä! Hollywood maalaa lapsesta asti ideaalisia kuvia elämästä, onnellisuudesta.. rakkaudesta!
Elokuvissa oleva rakkaus ja muutenkin asiat niin ideaalisina kun ne esille tuodaan niin monesti edustavat ideaa rakkaudesta puhtaimmillaan. Siis niinkuin Platonin ideaopissa. Mitens se menikää se luolavertaus. Tyyppei luolas ja ne näkee vaa kuvia, ei ikinä mitään oikeaa. Filosofit ainoastaan pystyy näkeen asiat aidoimmillaan, niiden ideat. On se jännä. Entä me loput? Mitä meille jää? Pari hassua varjoa liekin leimussa. Rouva Bovary on kirjallisuuden klassisin esimerkki siitä että ei meillä oo mahdollisuuttakaan oikeaan rakkauteen tai onnellisuuteen ainakaan jos koko ajan pyrimme saavuttamaan, jotain mielikuvituksen tuotetta. No mihin sitten pitäis olla valmis tyytymään? Voi mä en tiedä..
Mä oon päättäny, että mä annan itseni olla onnellinen. Sokeasti. En kyseenalaista mitää vaan oon ainoastaan onnellinen. Toistaiseks se on toiminu todella hyvin, oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Hmm, tää on kyllä niin randomia tää teksti. En ees uskalla lukee sitä läpi. Ehkä näitä ei tän yön jälkeen enää tule. Paitsi tietysti jos taas innostun. Mä en keksi nasevaa lopetusta joten jahkailen. Lukiossa aina opetettiin että lopetus on tärkeä, se on se mitä lukijalle jää mieleen.. no koska seksi myy niin teenpä näin. BOOBS!
22. joulukuuta 2010
Parisuhdeproblematiikkaa(-ko,-kö?)
Mitäpä jos allekirjoittanut avaisi sanaista arkkuaan enemmän kuin kirjoittaakseen naurettavan intron johonkin "Namikalenterin" artikkeliin. Tarjoillaanhan meillä muutakin kuin tyhjän päiväistä diipadaapaa(? <-metafiktiivinen kysymysmerkki!)Päässä pyörii paljon ajatuksia. Osa on sellaisia, että ne haluisi kirjoittaa tänne , mutta ei omalla "nimellään" kehtaa. Löytyyhän tuo alias acoustic, mutta myönnetäköön, että todellinen identiteetti ei ole suoraan sanottuna kamalasti piilossa verkon bittiviidakossa. Osa ajatuksista on sellaisia, jotka voisi jakaa kelle vain - ne tuskin tosin kiinnostavat ketään. Jos siis lähdettäisiin piirtämään Vennin kaavioita ajatuksieni joukosta niin todennäköisesti julkaisukelpoisten mielenkiintoisten ajatusten määrä olisi järkyttävän pienoinen.
Jos kuitenkin nyt saattaisin introni loppuun ja päättäisin mistä kirjoittaa! Parisuhde. Suhtautumista parisuhteeseen, -suhteisiin ja -suhteettomuuteen on tullut mietittyä suhteellisen paljon (ärsyttävävää, tiedän). Mikä määrittää parisuhteen? Mikä saa kaksi ihmistä siirtymään (vai sortumaan?) maagiselle matkalle parisuhteen saloihin.. ottamaan selvää kaikesta mikä liittyy toiseen niin hyvässä ja pahassa. No retorisia kysymyksiähän on helppo heittää ilmaan, koska en oleta itse tarjoavani tai ikinä edes keltään saavani vastausta siihen.Itse olen yleensä aina kateellisena katsonut vierestä kun ihmiset rakastavat ja osoittavat rakkauttaan. Tietysti, kuten ystävänikin tietävät, olen saanut myös itse osakseni rakkautta ja muutakin, mutta jälleen blokkaajanne löytää itsensä yksin typoilemassa blogiinsa. Yksi hyvä keino tiedää, että olenko suhteessa tuntuu olevan bloggausten määrä.. kuten on voinut huomata niin loppuvuotta kohden bloggausten määrä viikossa on eksponentiaalisesti noussut.
Katselin taas omaksi huvikseni Hesarin sivuilta Viivi ja Wagner sarjakuvia ja jälleen pääsi toteamaan, että niiden välittämä kuva parisuhteen todellisuudesta on monessa suhteessa niin totta. Paljon ollaan valmiita katsomaan sormien läpi, mutta päälimmäiseksi kuitenkin nousee päivittäinen lähimmäisyyden kaipuu, jota sitten puretaan mitä mielenkiintoisimmin keinoin. Miehethän perinteisesti ovat huonoja puhumaan tunteistaan. Välillä kuulee kaverityttöjen (hassu kirjoitusasu ihan vain välttääkseni turhia konnotaatioita :D) sanovan, kuinka olisi helpompaa vaikkapa seurustella homon kanssa kuin heteropoikkiksen, joka ei saa sanaa suustaa kun tarkoitus olisi keskustella syvällisiä. Voin kertoa, että yhtä vaikeaa se on homoillakin. Kyllä keskustelu muiden asioista ja ongelmista onnistuu, mutta sitten kun pitäis paneutua omaan parisuhteeseen nii valahtuu pissi sukkaan ja luu kurkkuun. Tarkoitukseni ei ole haukkua muita joten myönnän, että monesti myös itselläni. Ongelmia vältellään niin kauan kunnes on liian myöhäistä korjata niitä. Tämän sain huomata suht' tuoreeltaan."Together 4ever" on fraasi, jota vastarakastuneet toiselevat toisilleen, kaivertavat puihin ja mikä pelottavinta, taitavat jopa uskoa sen. Amerikkalainen (erityisesti Hollywoodilainen) kulttuuri ovat opettaneet, että rakkaus on kuin räjähdys: rakastuessa mitään muuta ei ajattele, kehossa syttyy merkkivalo, joka kertoo tämän nyt olevan se oikea ja mikään este ei voi muuttaa tilannetta muuksi. Suurimmat tunteet tuntuu olevan perinteistä kokea nuorena, tietysti teininä hormonihuumassa. Kaikki on kiellettyä ja kohta ollaankin jo valmiita vaikka karkaamaan vihille Las Vegas -tyyliin. Vanhempana (älkää ymmärtäkö väärin, en luen itseni kuitenkaan vielä tähän kategoriaan) rakkauteen voinee suhtautua seesteisemmin. Monet varmaan näkevät parisuhteen silloin vaihtoehtona ainaiselle yksinololle: on ainakin joku jonka kanssa jakaa arki. Lopulta kuintenkin kysymys on joka tapauksessa sopimuksesta. Sopimuksen yksityiskohdet lienevät länsimaissa jokaisen oma asia, mutta niissä tapana on noudettaa heteronormatiivista käytäntöä. Tosin kun lukee tilastoja niin huomaa, että noin puolessa parisuhteessa toista osapuolta on petetty, kuuluneeko siis tämä myös heteronormatiiviseen käytäntöön, johon seksuaalivähemmistöihin kuuluvatkin usein koittavat adaptoitua. Petttäminenkin on tietysti yksilöllistä; jotkut lukevat jo flirtin pettämiseksi, toisille taas seksi on ok mutta suutelu ei.
Alkoikin nyt tätä tekstiä tulla, mutta kerrankin kun pääsin kirjoittamaan jotain fiksua niin en halua padota sitä. Kuten muistamme niin homoillan tullessa tv.stä oli sen aikana ja jälkeen paljon keskustelua parisuhteesta kahden ihmisen välisenä liittona ja yhteiskunnan peruspilarina (oikeastaan avioliitosta, mutta myönnettäköön analogia). Parisuhdetta on sanottu luontaiseksi naisen ja miehen väliseksi liitoksi. Luontainen. Mikä määrittää parisuhteen luontaiseksi, jos kyse on määrätyn pituisesta sopimuksesta, joka sisältää tietyt ehdot. Mietitäänpä nyt hetki. Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäistä vain n. 3% on monogaamisia eli yksiavioisia. Linnuista yli 90% ovat sosiaalisesti monogaamisia, mutta harrastava syrjähyppyjä. Polygamisia (edellisen vastakohta) taas selkärankaisista on suurin osa. Ihmiskulttuureista 80-85% harjoittaa taas polygyniaa, joka on moniavioisuuden naista halventava versio jolloin uroksella voi olla useampia naaraita samaan aikaan. Miten siis kahden ihmisen välinen parisuhde voi olla luonnollista, jos kerta luonto osoittaa että asia näin ei ole. Itseasissa myös eläinkunnan lähinnä ihmistä olevat sukulaiset simpanssit ja bobonot elävät promiskuiteetissa eli yhteisön kaikki jäsenet parittelevat toistensa kanssa. Jos itse en olisi syntynyt ihmisenä niin mieluiten olisin bobono, kääpiösimpanssi jotka ovat biseksuaaleja, promiskuiteettisia ja erittäin seksuaalisia noin muutenkin!![]() |
| Kuvan semaattinen taso on muuten mielenkiintoinen ja niin totta! |
EDIT: En voinut välttää kiusausta lisätä tänne loppuun yhtä biisiä, joka tuli mieleen Bloodhound Gang – The Bad Touch(spotify) myös http://www.youtube.com/watch?v=xat1GVnl8-k.
21. toukokuuta 2010
Jos ei heilaa helluntaina, niin...?

elluntai. Huominen! Kyseessähän on perinteinen kirjollinen juhlapyhä, joka kuitenkin on saanut aivan toisenlaisen merkityksen sanonnan "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä!"
Aina välillä tulee pohtineeksi että mistähän ihmeestä normaalit ihmiset tapaa ihmisiä joiden kanssa ne deittailee ja seurustelee jne. Itse olen löytänyt omani joko koulusta tai netistä.. niin säälittävältä kuin se kuulostaan! Mutta vastoin yleistä käsitystä netistäkin löytää kunnon kavereita (niinkuin äitini asian ilmaisisi) josta todisteena nykyinen parisuhteeni. Ja sen ansiosta minun ei tarvitse panikoida huomenna! :D tänään on loistava mahdollisuus vielä lähdeä baanalle etsimään sulhoa (tai morsianta), koska heilaksi laskettanee myös se aamuyöllä sängystä lätkimään lähtevä ei-enää-niin-mielyttävän-näköinen ihmisenkuvatus! Tietysti myös muita tapoja on.. esimerkiksi summittainen kaupungilla kävely ja hengaaminen saattaa auttaa löytämään elämän parhaan parisuhteen - itseasissa jos Hollywoodia on uskominen niin pariutumisen (niin..) ei pitäisi olla ollenkaan niin haastavaa!
Lopuksi kuitenkin vielä niille jotka huomenna tuskailevat sen heilan hankkimisen kanssa tahtoisin rohkaisuksi siteerata vielä kahta muuta helluntai aiheista sananlaskua:
"Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena."ja
"Jos ei heilaa helluntaina niin ei AIDSia adventtina!"
Hyvää helluntaita kaikille ja toivotaan että kauniit kesäpäivät vielä jatkuisivat!
30. huhtikuuta 2010
ELOKUVAT JOTKA OLEN KATSONUT 1.4.2010 ETEENPÄIN
Olen Facebookissa pitänyt listaa elokuvista, joita olen katsonut 1.4. alkaen ja nyt ajattelin että linkitän kyseisen listan myös tänne blogiini. Jatkossa katsottuihin elokuviin liitän myös oman arvioni elokuvista nimen perään. Olkaa hyvät :D lista päivittyy siis sitä mukaa kun katson uusia elokuvia, joten kannattaa aina välillä käydä sitä tutkimassa!!
13. huhtikuuta 2010
Spotify lists #1.
Näiden blogijulkaisujen sarjassa aion julkaista kasaamiani soittolistoja, jotka ovat syystä tai toisesta minulle tärkeitä. Pääset kuuntelemaan listaa klikkaamalla sen nimeä (olettaen että koneellasi on Spotify, muuten lisätietoja http://www.spotify.com/).
Genre: vaihteleva (pop, rock, dance, trance, suomi jne.)
Kappalemäärä (kirjoitus hetkellä): 361 raitaa
Suosittelen: kaikille, jokaiselle varmasti löytyy jotain
Tämä on UUSIN juuri nyt työn alla oleva lista. Sisältää paljon juuri nyt radiossa soivia kappaleita ja pyrkii ennakoimaan hittiuutuuksia ja muutenkin uutta musiikkia mutta sisältää myös vähen vahempiakin biisivalintoja. Lista jota itse kuuntelen nyt paljon.
Kappalemäärä (kirjoitus hetkellä): 64 raitaa
Suosittelen: uuden musiikin etsijöille
Tämäkin on tällä hetkellä työn alla oleva soittolista, joka nimensä mukaan pyrkii saaman aikaiseks mahdollisimman hyvän soittolista lenkille, salille ja muihinkin nopeatahtisiin liikuntalajeihin.
Kappalemäärä (kirjoitus hetkellä): 11 raitaa (tulee kasvamaan lähiaikoina)
Suosittelen: urheilijoille tai utheilumielisille :D
Nimi on hiemaan harhaanjohtava sillä tämä on vanha bilemusiikkilista mutta uusi on kovasti vasta luonnospöydälle :D monipuolisesti nopeatempoista ja energistä musiikkia (myös herkkiä ja rauhallisia biisejä) tarjoamaan mahdollisimman hyvän bile sekoituksen. Kaikkein uusimmat listahitit eivät kuitenkaan liene tänne vielä päivittittyneet (kuten sanoin, vanha).
Kappalemäärä (kirjoitus hetkellä): 126 raitaa
Suosittelen: bilesoittolistaksi
Vielä muutama randomi lopuksi, kaikki niistä eivät ole minun mutta alkuperäisen tekijän nimi lukee sitten siellä listan nimen perässä!
-------------------------------
7. huhtikuuta 2010
Oscar Wilde: Teleny
Kello on aika paljon, tai siis oikeastaan aika vähän. Syy siihen, että silmäni eivät vielä ole painuneet kiinni on puhtaan simppeli: työ. Yötyöt on mukavia; aikaa tuntuu olevan enemmän, voi hieman paneutuakkin asioihin ja ainakin saa olla rauhassa. Ainoa huono puoli on oikeastaan sekoittuva unirytmi, mutta eiköhän ylimääräinen vapaapäivä sen korjaa.
Luin kirjan, joku puhutteli. Kirja, joka järkytti ja laittoi miettimään. Oscar Wilden (mikäli niin voidaan sanoa) Teleny on hyvin mielenkiintoinen teos. Niille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet, suosittelen sitä lämpimästi - ehkä, tai sitten en? Teos on kuitenkin paikoittain hyvin karkea ja ilmaisultaan eksplisiittinen että herkempi saattaa hyvinkin saada puistatuksia pitkien kappaleiden pornografisesta ilakoinnista kun taas toiselle lukukokemus saattaa avata uusia mahdollisuuksia kanavoida mielihalujaan.
Pyrin olemaan paljastamatta teoksesta mitään tärkeimpiä tapahtumia tai yksityiskohtia, joiden ennenaikainen tietäminen saattaisi pilata lukukokemuksen, joten jos kiinnostuit teoksesta niin voinet huoletta jatkaa tekstini lukemista.
Teleny on (kuten takakansikin hyvin tenhoavasti ilmaisee) intohimoinen rakkaustarina kahdesta miehestä, joiden keskeinen ystävyys ei sovellu 1800-luvun lopun eurooppalaiseen hyveilmapiiriin. Rajoja rikotaan koko ajan erilaisia konventioita murtamalla, mutta homoseksuaalisuus on edelleen suuri pahe. Teoksesta kuitenkin nousee hyvin tällekkin päivälle ominaisia teemoja ja ajatuksia kuten esimerkiksi pohdinta siitä että mitä pahaa saattaa kahden samaa sukupuolta edustavan liitto aiheuttaa yhteiskunnalle, ja miten se murentaa kansakunnan tukipylväitä.
Wilde nostaa monissa kohdissa esille sen seikan että esimerkiksi Antiikin Kreikassa oli hyvinkin tavan omaista että miehillä oli suhteita keskenään, nimen omaan ei-platonisia, ja esimerkiksi jo jumalilta ja erinäisistä kansantaruista on nähtävissä kahden miehen välistä rakkautta. Tästä huolimatta heti kun kirjan päähenkilöt aloittavat "seurustelun" alkaa yhteiskunnan näkymätön osoittava sormi polttaa päähenkilön sisintä ja hän olettaa kaikkien tietävän hänen olevan "miehimys" ja tämä aiheuttaa hänessä riipivää tuskaa.
Päähenkilö ajautuu kahdesti teoksen aikana itsemurhan partaalle ja tämä kuvastaa hyvin tekoja, joihin yhteiskunnan viha ja hyväksymättömyys saattaa yksilön ajaa tämän synkimpinä hetkinä. Ajatus ei ole tuulesta temmattu sillä tilastojenkin valossa homous on hyvin altistava tekijä itsetuhoisuuden suhteen. Homot nimittäin yrittävät jopa 14 kertaa todennäköisemmin itsemurhaa kuin heterot (lähde: http://hyviauutisia.net/seksuaalimoraali/homoseksuaalisuus/ (7.4.2010) | tosin lähteen suhteen kannattaa olla kriittinen koska sama sivu rinnastaa homouden, insestin ja zoofilian samaan kategoriaan!!).
Loppu kirjasta jää kuitenkin minulle hämärän peittoon, en pysty hahmottamaan tapahtumien kulkua ja mieleeni herää valtavasti kysymyksiä. Syy voi olla siinä, että luin kirjaa keskellä yötä tai siinä että yksinkertaisesti tapahtumille ei ole järkevää perustelua. Teksti etenee viimeisen käännekohdan jälkeen oidipaattista pohdintaa ja hyvin shakespearilaista draamaa kohti sekä jättää tarkoituksellisesti lopun auki. Kun lukija on saanut teoksen loppuun ja toipunut sen aiheuttamasta tunnekouhusta ja mahdollisesta järkytyksestäkin niin luonnollinen jatko on varmasti kysymys: miksi? Miksi yhteiskunnan on edelleen yhtävaikea hyväksyä miesten välistä rakkautta kuin sen oli noin satavuotta sitten? Miksi homous oli yksi syistä joiden perusteella ihmisiä noin 70 vuotta takaperin kerättiin Auschwitzin kaltaisiin leireihin? Ja miten voi olla nykyisinkin homot joutuvan kokemaan samanlaista vihaa ja ennakkoasenteita kuin noin 40 vuotta sitten kun ilmiö alkoi Amerikassa tulla lähtemättömäksi osaksi yhteiskuntaa? Emmekö Me ole mitään oppineet menneiltä vuosikymmeniltä.
Oscar Wilden Teleny on aistillinen tarina, joka asettaa pohtimaan homoutta ilmiönä ja sen suhteutta yhteiskunnan eri kerroksiin. Monelle teksti saattaa olla liian in-your-face -henkinen mutta uskon että monet saavat siitä paljon irti, luettavaa kuitenkin riittää vaikka karskin realistiset ja siltikin ylitsepursuan fantasioivat seksikohtaukset jättäisi lukematta!
Oikeastaan halusin kirjoittaa tämän tekstin enemmän muista syistä kuin siitä että olen väsynyt ja tehnyt kaiken kuviteltavissa olevan jota yökön tehtäviin kuuluu. Halusin mutustella juuri lukemaani kirjaa ja samalla skannata päätäni näin yön pikkutunneilla - voiko ajatuskulkuni pystyä minkälaisiin ponnistuksiin samalla kun silmäluomet pyrkitvät gravitaation vaikutuksesta painua yhä alemmas. Kielioppi-, sanasto- ja ajatusvirheet voikin siis laittaa kellon ajan piikkiin (niinkuin niitä ei muodostuisi kirkkaassa päivän valossa!).
Pyrin olemaan paljastamatta teoksesta mitään tärkeimpiä tapahtumia tai yksityiskohtia, joiden ennenaikainen tietäminen saattaisi pilata lukukokemuksen, joten jos kiinnostuit teoksesta niin voinet huoletta jatkaa tekstini lukemista.
Wilde nostaa monissa kohdissa esille sen seikan että esimerkiksi Antiikin Kreikassa oli hyvinkin tavan omaista että miehillä oli suhteita keskenään, nimen omaan ei-platonisia, ja esimerkiksi jo jumalilta ja erinäisistä kansantaruista on nähtävissä kahden miehen välistä rakkautta. Tästä huolimatta heti kun kirjan päähenkilöt aloittavat "seurustelun" alkaa yhteiskunnan näkymätön osoittava sormi polttaa päähenkilön sisintä ja hän olettaa kaikkien tietävän hänen olevan "miehimys" ja tämä aiheuttaa hänessä riipivää tuskaa.
Päähenkilö ajautuu kahdesti teoksen aikana itsemurhan partaalle ja tämä kuvastaa hyvin tekoja, joihin yhteiskunnan viha ja hyväksymättömyys saattaa yksilön ajaa tämän synkimpinä hetkinä. Ajatus ei ole tuulesta temmattu sillä tilastojenkin valossa homous on hyvin altistava tekijä itsetuhoisuuden suhteen. Homot nimittäin yrittävät jopa 14 kertaa todennäköisemmin itsemurhaa kuin heterot (lähde: http://hyviauutisia.net/seksuaalimoraali/homoseksuaalisuus/ (7.4.2010) | tosin lähteen suhteen kannattaa olla kriittinen koska sama sivu rinnastaa homouden, insestin ja zoofilian samaan kategoriaan!!).
Loppu kirjasta jää kuitenkin minulle hämärän peittoon, en pysty hahmottamaan tapahtumien kulkua ja mieleeni herää valtavasti kysymyksiä. Syy voi olla siinä, että luin kirjaa keskellä yötä tai siinä että yksinkertaisesti tapahtumille ei ole järkevää perustelua. Teksti etenee viimeisen käännekohdan jälkeen oidipaattista pohdintaa ja hyvin shakespearilaista draamaa kohti sekä jättää tarkoituksellisesti lopun auki. Kun lukija on saanut teoksen loppuun ja toipunut sen aiheuttamasta tunnekouhusta ja mahdollisesta järkytyksestäkin niin luonnollinen jatko on varmasti kysymys: miksi? Miksi yhteiskunnan on edelleen yhtävaikea hyväksyä miesten välistä rakkautta kuin sen oli noin satavuotta sitten? Miksi homous oli yksi syistä joiden perusteella ihmisiä noin 70 vuotta takaperin kerättiin Auschwitzin kaltaisiin leireihin? Ja miten voi olla nykyisinkin homot joutuvan kokemaan samanlaista vihaa ja ennakkoasenteita kuin noin 40 vuotta sitten kun ilmiö alkoi Amerikassa tulla lähtemättömäksi osaksi yhteiskuntaa? Emmekö Me ole mitään oppineet menneiltä vuosikymmeniltä.
Oscar Wilden Teleny on aistillinen tarina, joka asettaa pohtimaan homoutta ilmiönä ja sen suhteutta yhteiskunnan eri kerroksiin. Monelle teksti saattaa olla liian in-your-face -henkinen mutta uskon että monet saavat siitä paljon irti, luettavaa kuitenkin riittää vaikka karskin realistiset ja siltikin ylitsepursuan fantasioivat seksikohtaukset jättäisi lukematta!
The quintessence of bliss can, therefore, only be enjoyed by beings of the same sex… Teleny
Lisää kirjasta Teleny: http://www.johncoulthart.com/feuilleton/2009/12/06/teleny-or-the-reverse-of-the-medal/
Kuva: Bibliothèque Libertine edition (1996) (http://www.johncoulthart.com/feuilleton/wp-content/uploads/2009/12/teleny1.jpg)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











