3x Ajankohtainen homous

Oon huomannu että viimeaikoina mun blogini on alkanu valua tosi pitkälti musiikkiblogin puolelle. No syy on yksinkertainen: oon kuluttanu musiikkia ihan sikana ja sitäkin enemmän löytäny uutta (kuten esim. tänään aiemmassa postauksessa). Nyt kuitekin palataan yhdelle muista alkujuurista. Nostetaan esille kolme polttavaa tai vähemmän polttavaa ajankohtaisteemaa viimeisen 24 tunnin sisältä. Valinta ei ollut helppo sillä yllättävän paljon on jo pelkäästään Suomessakin sattunut liittyen pelkästään seksuaalivähemistöihin.

Aloitetaan kepeästä aiheesta! Mister Gay Finland 2011 kilpailijailmoittautuminen on avattu. Sivustolta http://www.mrgayfinland.fi/ löytyy ilmoittautumisohjeet, joihon ei vaadita kun omien tietojen täyttö ja kuvan lähetys. Oletko siis seuraava Mister Gay Finland, joka katkaisee Kenneth Liukkosen vuoden kestäneen uran suomalaisten homojen edustajana. Onko tänä vuonna vuorossa öljytyt lihakset vai älykkö, nuori vai vanha? Sinä voit vaikuttaa (kauhea promootio :D:D haha)!

Italiassa on herättänyt närkästystä Ikean paikallinen mainoskamppanja. Kuvasssa on kaksi miestä pitämässä toisiaan käsistä ja teksti "Siamo aperti a tutte le famiglie." eli vapaasti suomentaen "Me olemme avoinna kaikille perheille". Suomessa ja pohjoismaissakin vastaava mainos helposti nähtäisiin tasavertoisuutta edustavana, mutta italiassa kuitenkin mainos on nostanut paljon kohua.

"Nyt esimerkiksi Silvio Berlusconin omistama sanomalehti Il Giornale on tuominnut mainoksen homoteeman jyrkästi ja todennut sen olevan liaan provokatiivinen sekä osoitus “ruotsalaisten imperialismista”. Lehden verkkosivuilla myös sen lukijat ovat purkaneet ärtymystään mainoksen takia." Lähde: http://www.stara.fi/2011/03/18/homopari-ikea-mainoksessa-raivostutti-italialaiset/

 Katolisesta kirkosta kumpuavat asenteet selittävät helposti käytöstä, mutta faktahan on että homoja syntyy Italiassa suhteessa tasan yhtä paljon kun muuallakin. Nyt olisi kenties hyvä aika paikallisten tasavertaisuusjärjestöjen nostaa päätään ja ottaa julkisesti kantaa aiheeseen.

Kolmas aihe olikin huomattavasti vaikeampi valita. Maailmalla on kohuttanut Applen hyväksyminen pitää homouden vastainen sovellus App Storessa (lue lisää), Lady Gaga:n Born This Wayn soittoa taas on rajoitettu esim. Malesissa homoviittausten takia (lue lisää) ja Suomessa arvoa on annettu Ylen Homoillalle, joka voitti vuoden kulttuuritekopalkinnon (luepa vielä tästäkin! :D). Nyt hienosti sivusin kolmea ylimääräistä aihetta MUTTA nyt varsinainen numero KOLMONEN ja ihan meiltä suomesta.

Kuten kaikki tietää (tai pitäis, jos ei tiedä niin pidän itseäni sitten eräänlaisena messiaana (?)) Suomessa on tänä keväänä eduskuntavaalit. Erityisesiti varmaankin homoillan ansiosta sukupuolineutraali avioliittolaki on noussut yhdeksi keskeiseksi vaalinappulaksi näissä vaaleissa. Jokainen vaalikone jonka olen tehnyt on jossain vaiheessa kysynyt kantaa aiheeseen. kokoomus, SDP, Ruotsalainen kansanpuolue (RKP), Vasemmistoliitto ja vihreät kannattavat sukupuolineutraalia avioliittolakia (joo, jatkossa sanon si vaa suoraan että homojen naimisiin menemistä (ja joo, homoilla viittaan koko LBGT-väestöön)). Tämä selviää Uuden Suomen Puoluekoneen perusteella. Keskusta kertoo, että aihe on omantunnon kysymys jokaiselle kansanedustajallee, joten yhteistä kantaa ei varsinaisesti ole, mutta myös että tämä aihe ei ole este hallitustyöhön osallistumiseen. Mieluummin ilmeisesti siis lähtisivät kehittämään pelkästään nykyistä parisuhdelakia (LAME!). KD taas on kertonut pyrkivänsä "jo hallitusneuvotteluissa vaikuttamaan, siihen että hallitusohjelmaan ei tule sellaista kirjausta". PS luonnollisesti jättää asian auki ottamatta ehdotonta kantaa. Syy on selkeä. Puolue on kuitekin niin pieni että se olisi iloisesti varmasti mukana lähes minkälaisessa hallituskokoonpanossa, muutenkin tämä olisi varmasti vain pieni miinus toteutuessaan Perussuomalaisten puolueohjelmalle. Ainoastaan Vihreät ja Vasemmistoliitto ilmoittavat "homojen naimisiin menemisen" tavoitteekseen. Muille kyse ei ole hallitus työn esteestä. (Lähde tälle kappaleelle: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110394-homoliitot-nama-puolueet-sanovat-ei).

Toisin sanoen sukupuolineutraalin avioliittolain kannalta:

Kokoomus, SDP, Ruotsalainen kansanpuolue, Vasemmistoliitto ja vihreät  -  KYLLÄ


(Keskusta), Kristilliset ja Perussuomalaiset  -  EI

(HUOM! Muuten acoustic.fi ja minä itse pysyy poliittisesti sitoutumattomana ja en aio kertoa omaa ehdokasta saati edes puoluetta!)


Tässä oli kurkistus ajankohtaisaiheisiin pinkkien lasien läpi. Toivottavasti saitte jotain irti. 
Ja hyvä ihmiset, kommentoikaa jotain, tylsähän tänne muuten on kirjoitella jos ei saa edes palautetta!! :D

Parisuhdeproblematiikkaa(-ko,-kö?)

Mitäpä jos allekirjoittanut avaisi sanaista arkkuaan enemmän kuin kirjoittaakseen naurettavan intron johonkin "Namikalenterin" artikkeliin. Tarjoillaanhan meillä muutakin kuin tyhjän päiväistä diipadaapaa(? <-metafiktiivinen kysymysmerkki!)

Päässä pyörii paljon ajatuksia. Osa on sellaisia, että ne haluisi kirjoittaa tänne , mutta ei omalla "nimellään" kehtaa. Löytyyhän tuo alias acoustic, mutta myönnetäköön, että todellinen identiteetti ei ole suoraan sanottuna kamalasti piilossa verkon bittiviidakossa. Osa ajatuksista on sellaisia, jotka voisi jakaa kelle vain - ne tuskin tosin kiinnostavat ketään. Jos siis lähdettäisiin piirtämään Vennin kaavioita ajatuksieni joukosta niin todennäköisesti julkaisukelpoisten mielenkiintoisten ajatusten määrä olisi järkyttävän pienoinen.

Jos kuitenkin nyt saattaisin introni loppuun ja päättäisin mistä kirjoittaa! Parisuhde. Suhtautumista parisuhteeseen, -suhteisiin ja -suhteettomuuteen on tullut mietittyä suhteellisen paljon (ärsyttävävää, tiedän). Mikä määrittää parisuhteen? Mikä saa kaksi ihmistä siirtymään (vai sortumaan?) maagiselle matkalle parisuhteen saloihin.. ottamaan selvää kaikesta mikä liittyy toiseen niin hyvässä ja pahassa. No retorisia kysymyksiähän on helppo heittää ilmaan, koska en oleta itse tarjoavani tai ikinä edes keltään saavani vastausta siihen.

Itse olen yleensä aina kateellisena katsonut vierestä kun ihmiset rakastavat ja osoittavat rakkauttaan. Tietysti, kuten ystävänikin tietävät, olen saanut myös itse osakseni rakkautta ja muutakin, mutta jälleen blokkaajanne löytää itsensä yksin typoilemassa blogiinsa. Yksi hyvä keino tiedää, että olenko suhteessa tuntuu olevan bloggausten määrä.. kuten on voinut huomata niin loppuvuotta kohden bloggausten määrä viikossa on eksponentiaalisesti noussut.

Katselin taas omaksi huvikseni Hesarin sivuilta Viivi ja Wagner sarjakuvia ja jälleen pääsi toteamaan, että niiden välittämä kuva parisuhteen todellisuudesta on monessa suhteessa niin totta. Paljon ollaan valmiita katsomaan sormien läpi, mutta päälimmäiseksi kuitenkin nousee päivittäinen lähimmäisyyden kaipuu, jota sitten puretaan mitä mielenkiintoisimmin keinoin. Miehethän perinteisesti ovat huonoja puhumaan tunteistaan. Välillä kuulee kaverityttöjen (hassu kirjoitusasu ihan vain välttääkseni turhia konnotaatioita :D) sanovan, kuinka olisi helpompaa vaikkapa seurustella homon kanssa kuin heteropoikkiksen, joka ei saa sanaa suustaa kun tarkoitus olisi keskustella syvällisiä. Voin kertoa, että yhtä vaikeaa se on homoillakin. Kyllä keskustelu muiden asioista ja ongelmista onnistuu, mutta sitten kun pitäis paneutua omaan parisuhteeseen nii valahtuu pissi sukkaan ja luu kurkkuun. Tarkoitukseni ei ole haukkua muita joten myönnän, että monesti myös itselläni. Ongelmia vältellään niin kauan kunnes on liian myöhäistä korjata niitä. Tämän sain huomata suht' tuoreeltaan.

"Together 4ever" on fraasi, jota vastarakastuneet toiselevat toisilleen, kaivertavat puihin ja mikä pelottavinta, taitavat jopa uskoa sen. Amerikkalainen (erityisesti Hollywoodilainen) kulttuuri ovat opettaneet, että rakkaus on kuin räjähdys: rakastuessa mitään muuta ei ajattele, kehossa syttyy merkkivalo, joka kertoo tämän nyt olevan se oikea ja mikään este ei voi muuttaa tilannetta muuksi. Suurimmat tunteet tuntuu olevan perinteistä kokea nuorena, tietysti teininä hormonihuumassa. Kaikki on kiellettyä ja kohta ollaankin jo valmiita vaikka karkaamaan vihille Las Vegas -tyyliin. Vanhempana (älkää ymmärtäkö väärin, en luen itseni kuitenkaan vielä tähän kategoriaan) rakkauteen voinee suhtautua seesteisemmin. Monet varmaan näkevät parisuhteen silloin vaihtoehtona ainaiselle yksinololle: on ainakin joku jonka kanssa jakaa arki. Lopulta kuintenkin kysymys on joka tapauksessa sopimuksesta. Sopimuksen yksityiskohdet lienevät länsimaissa jokaisen oma asia, mutta niissä tapana on noudettaa heteronormatiivista käytäntöä. Tosin kun lukee tilastoja niin huomaa, että noin puolessa parisuhteessa toista osapuolta on petetty, kuuluneeko siis tämä myös heteronormatiiviseen käytäntöön, johon seksuaalivähemmistöihin kuuluvatkin usein koittavat adaptoitua. Petttäminenkin on tietysti yksilöllistä; jotkut lukevat jo flirtin pettämiseksi, toisille taas seksi on ok mutta suutelu ei.

Alkoikin nyt tätä tekstiä tulla, mutta kerrankin kun pääsin kirjoittamaan jotain fiksua niin en halua padota sitä. Kuten muistamme niin homoillan tullessa tv.stä oli sen aikana ja jälkeen paljon keskustelua parisuhteesta kahden ihmisen välisenä liittona ja yhteiskunnan peruspilarina (oikeastaan avioliitosta, mutta myönnettäköön analogia). Parisuhdetta on sanottu luontaiseksi naisen ja miehen väliseksi liitoksi. Luontainen. Mikä määrittää parisuhteen luontaiseksi, jos kyse on määrätyn pituisesta sopimuksesta, joka sisältää tietyt ehdot. Mietitäänpä nyt hetki. Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäistä vain n. 3% on monogaamisia eli yksiavioisia. Linnuista yli 90% ovat sosiaalisesti monogaamisia, mutta harrastava syrjähyppyjä. Polygamisia (edellisen vastakohta) taas selkärankaisista on suurin osa. Ihmiskulttuureista 80-85% harjoittaa taas polygyniaa, joka on moniavioisuuden naista halventava versio jolloin uroksella voi olla useampia naaraita samaan aikaan. Miten siis kahden ihmisen välinen parisuhde voi olla luonnollista, jos kerta luonto osoittaa että asia näin ei ole. Itseasissa myös eläinkunnan lähinnä ihmistä olevat sukulaiset simpanssit ja bobonot elävät promiskuiteetissa eli yhteisön kaikki jäsenet parittelevat toistensa kanssa. Jos itse en olisi syntynyt ihmisenä niin mieluiten olisin bobono, kääpiösimpanssi jotka ovat biseksuaaleja, promiskuiteettisia ja erittäin seksuaalisia noin muutenkin!

Kuvan semaattinen taso on muuten
mielenkiintoinen ja niin totta!

Mitä nyt sitten on saatu aikaiseksi? On todettu, että rakkaus ja parisuhde on länsimaisen kulttuurin ja Hollywoodin luomia harhakuvia? No eihän se näin mene! Tiedän, että sitten kuin niin tapahtuu taas niin olen ihan head-over-heels ja valmis mihin vain rakkauden tähden. Nyt vain iski kyynisyyden puuska, jota oli hyvä hyödyntää bloggauksen muodossa. Kaipaan läheisyyttä ja ei yksin ole kivaa. Tosin käsitykseni parisuhteesta on ehkä muokkautunut pysyvästi eri muotoon, mutta ehkä se ei ole paha asia. Mitenköhän käytännössä toimisi QAF:n Brianin ja Justinin suhde: ollaan yhdessä, rakastetaan toisia ja painetaan ketä halutaan? Tämä on näitä suuria kysymyksiä joihin minulla ei ole tarjota vastausta.. vielä!

EDIT: En voinut välttää kiusausta lisätä tänne loppuun yhtä biisiä, joka tuli mieleen Bloodhound Gang – The Bad Touch(spotify) myös http://www.youtube.com/watch?v=xat1GVnl8-k.

30 000 tänään rikki (?)

Media ei ole vielä jättänyt rauhaan homoiltaa (miksi jättäisikään, eronneiden luku JUURI tällä hetkellä on 29 730 (klo 10.46)), joten kaipa siitä vielä voisi tuoda muutaman mielipiteen esille. Eilen Aamulehden pääkirjoitus, yksi artikkeli ja kaksi mielipide tekstiä pohjasi homoilta-aiheeseen. Vastuuta Päivi Räsäsen hartioilla pyrittiin keventämään ja pohdittiin miten raamattua sitten oikeasti pitäisi tulkita. Mielenkiintoinen näkökanta kyllä on se, että tuntemalla raamatun kokonaan (Päivi Räsästä nimen omaan lainaten) on "helppoa" luoda kokonaiskuva siitä mikä "Pyhässä Kirjassa" on olennaista ja mikä ei. Mielestäni tämä kuitenkin on niin löyhä ilmaisu, että eiköhän jokaiseen asiaan pystyisi tämän perusteella löytämään kyllä ja ei argumentteja, etenkin kun raamattua usein tulkitaan hyvin vertauskuvallisesti!

Haluaisin vain tietää, että miten tämä homokiista eroaa esimerkiksi naisten äänioikeudesta. Jos niin halutaan tulkita niin raamattu kuitenkin on mielestäni tässä aiheessa vielä selkeämpi kuin homojen suhteen:

"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia/ alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … Tämä mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä. (1.Kor.14:34-38)"

Monet perustelevatkin, että homoliittoa ei missään vaiheessa hyväksytä raamatussa.. hmm, mielestäni raamatussa ei myöskään lopulta sanota, että nainen saisi puhua seurakunnassa ja kirkon kanta on kuitekin muuttunut selkeästi tasa-arvoisemmaksi tämänkin asian suhteen. Tampereen piispa Matti Repo oli sitä mieltä, että hyväskymällä homojen siunaus muunnettaisiin pyhää tekstiä ja että se olisi lähes mahdotonta, niin mielestäni raamattua on muutenkin ajan saatossa tulkittu täysin omien tarkoitusperien mukaan ja tosiaan, miten tämä eroaisi naispappeudesta. Kirkko kuitenkin on sitä mieltä mitä kirkolliskokous sen päättää olevan. Joskushan on sekin uraa uurtavisti päätetty, että JOPA naisella on sielu!!

Aamulehden mielipide palstat ovat tulvineet aiheesta kirjoituksia, tänäänkin niitä oli vain neljä. Mielestäni Riitta Paajanen (Aamulehti 20.10.10, mielipidekirjoitus) tuo hyvän pointin siitä kuinka keskustelun asettelu oli hyvin homosuosiva. Kirkon edustajia (ja konservatiivisemman kannan) edustajia oli vähemmän ja kapea-alaisemmin eri instituutioista. Oli outoa vaatia kirkon edustajilta kantaa koulujen homokielteisyyteen tai urheilulajeissa tapahtuvaan syrjintään. YLEltä mielenkiintoinen veto, jonka tarkoitusperiä saa pohtia varmasti niin paljon kun itseään huvittaa! :D Olisi ollut järkevämpää tuoda myös esimerkiksi urheiluliiton ja koulujen edustajia kuvioihin, myös kirkosta olisi voinut olla mukana joku isompi "herra".

Mikko Järvinen taas saman mielipide palstan kirjoituksessaan kritisoi homoutta ("..[homous] lienee pieni geenivirhe?"), mutta kuitenkin molempien teksteistä kaikaa se miten ollaan unohdettu mistä aluksi oli kyse. Ymmärrän, että monelle samaa sukupuolta olevalle parille siunaus on erittäin tärkeä rituaali, joka osoittaisi kirkon olevan elin, joka ei harrasta syrjintää. Silti pohjimmainen kysymys olisi mielestäni se, että Suomen valtio tunnistaisi homojen avioliitot. Suomessa oleva kaksiportainen parisuhdeinstituutio (avioliitto vs. rekisteröityparisuhde) aiheuttaa yksilöiden eriarvoista asettelua. Mielestäni perustuslaissakin on paljon hienoja virkeitä yhden vertaisuudesta jne.. Kirkon siunaus on asia mikä pitää ratketa kirkon sisältä ja se varmasti on menossa parempaan suuntaan, mutta kun otetaan huomioon, että kirkko on tuhansia vuosia vanha dinosaurus, joka yrittää pärjätä modernissa maailmassa, on ihan luonnollista että sillä kestää kauan mukautua. Toisaalta, kuten viisasti Leena Huovinen sanoi: "papit eivät anna siunausta, he voivat vain pyytää sitä Jumalalta" eli jos Jumalalla lopulta onkin ongelma homoja kohtaan niin eiköhän Hän sitten tee sen selväksi! Huoviselta muutenkin kumpuili todella hienoja mielipiteitä, hyvä että kirkon edustajista löytyy hänenkin kaltaisiaan! Viimeisenä siis jääköön lukijoiden mieleen kysymys: unohdettais jo raamattu (jooko?) eli missä on valtion tarjoama yhdenvertaisuus avioliittojen suhteen?

LISÄYS (20.10.20 15:54): Eronneiden lukumäärä on rikkonut 30 000 rajapyykin, nyt luku on 30 303. Katso tästä reaaliaikainen Homoillaln jälkeen eronneiden lukumäärä.

Homoillasta vielä..

Yutubesta löytyi tällainen aika hyvä tiivistelmä homoilta aiheesta :D näinhän se juuri tuntui menevän!

PS: HS.fi sivustolla kerrotaan jo yli 10 000 eronneen kirkosta homoillan jälkeen! Tästä erovirrasta olen kyllä itse samaa mieltä kuin Aamulehden toimittaja Sari Torvinen kirjoittaa Väärinajattelija kolumnissaan tänään (16.10.10):

"Jos eroajat oikeasti välittäisivät homojen oikeuksista, he äänestäisivät seurakuntavaaleissa ja kävisivät kovaa keskustelua aiheesta. -- He vain löysivät omaatuntoa tyynnyttävän syyn luopua kirkkojäsenyydestä, ja ennen kaikkea he säästävät nyt satoja ja jopa tuhansia, kun eivät joudu maksamaan kirkollisveroa. -- Jos he todella olisivat avomielisiä, he antaisivat myös Päivi Räsäsen tyyppisten ihmisten ajatella kuten ajattelevat."

Niin tai näin, vaikka eroajien luku ei kerro kuinka moni on tehnyt sen homoja kannustaakseen nähdään silti, että homoilla on Suomessa paljon ystäviä!

Ääripäiden kokous aka YLEn homoilta

Tiedän, YLEn homoilta oli jo viime viikon tiistaina (12.10.10) ja ajattelin alunperin jättää kirjoittamatta siitä kun en kerennyt sitä jo viikolla tekemään. Aihe kuitenkin nyt on paljastunut niin herkulliseksi, että olisi tyhmää jättää kommentoimatta koko kansakuntaa kohistuttavaa LBGT-aihetta.

YLEn homoiltaan oli valittu vaatimattomaksi teemaksi "Mies- ja naispareille oikeus avioliittoon ja lasten adoptointiin? Kirkkohäät myös homopareille?". On ihan luonnollista, että kun yhteiskunnalliseen keskusteluun otetaan tällainen aihe, herättää se aina voimakkaita reaktioita. Yksi heijastuma yhteiskuntaan on valtava piikki kirkosta eroamisissa. Eroakirkosta.fi sivuston mukaan keskiviikkona kirkon jätti lähes 3000 jäsentä, enemmän kuin heinäkuussa yhteensä. Eroajina lienee ollut sekä liberaaleja kuin myös konservatiiveja, ihmisiä jotka kokivat keskustelun argumentit liian voimakkaasti omasta näkemyksestään eroaviksi.


Homoiltahan ei tietenkään mihinkään konsensukseen päässyt ja monessa vaiheessa keskustelu junnasi kovasti paikallaa. Monet argumentit tuntuivat itseään toistavilta ja liian ehdottomuuksilta esittäjilleen. Keskustelijoilta olisi voitu heti alusta poistaa raamattuun nojaavat argumentit, "homouden luonnottomuus" ja klassinen: samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilta puuttuu tarpeellisia rooleja ja heitä kiusattaisiin. Näin olisi vältytty vanhoilta käsityksiltä moniin asioihin ja jo vuosikymmeniä puitujen asioiden vellomisesta, vahingossa olisi saatettu saada esille uusiakin näkemyksiä.


Argumentit homoavioiliittoa vastaan tuntuivat keskimäärin kovin heikoilta, ainoastaan raamatunopettaja Pasi Turusella tuntui olevan perusteltuja näkemyksiä asiasta. Hänen mukaan avioliittoa ei voida määritellä vapaasti kuten esimerkiksi liikennesääntöjä. Avioliitto perustuu hänen käsityksensä mukaan "luonnonjärjestykseen".  Toisin sanoan hänen mukaansa heteroavioliitto on yhtä luonnollista kuin se että maa kiertää aurinkoa.. onneksi tässä kirkko ei koskaan ole ollut väärässä! Luonnollisuuteen vetoaminen on kyllä myös aika klassinen väite. Aiheeseen liityen täältä löytyy oikein hyvä kirjoitus.

Katso jälkikäteen homoilta
YLE Areenasta

Tällaisessa keskustelussa on tyypillistä nostaa esille kuinka yhteiskunnan perustana on kahden heterovanhemman muodosta perhe lapsineen ja kuinka tärkeää ja oleellista tämä on yhteiskunnalle. Tällä kertaa sen teki erityisesti kirkkovaltuutettu Sonja Falk. Hänen puheistaan sai käsityksen siitä, että mikäli homoavioliitot sallittaisiin niin yht'äkkiä maailmaan ei enää putkahtaisi lapsia ja armageddon olisi alkanut. MITÄ! Käsittääkseni avioliitto ei ole missään vaiheessa ollut vähittäisvaatimus lapsen syntymiselle, lähinnä ehkä toisin päin. Onneksi hänen maalaamat uhkakuvat ovat vain mielikuvitusleikki, kuten hän toteaa, mutta silti jotain rajaa!


Tähän keskusteluun tuntuu aina inhottavasti kuuluvan se, että mikäli homoavioliitot salittaan niin tarkoittaako se sitten sitä, että kohta saa mennä naimisiin siskonsa tai vaikka sukkansa kanssa. Mihin vedetään raja? Samaa sukupuolta olevien kuitenkin molempien tulisi avioon mennäkseen olla 18-vuotta täyttäneitä aikuisia ihmisiä, jotka rakastavat toisiin, asia on aivan eri kuin jos aletaan puhumaan jostain elottomasta tai vaikkapa eläimistä. 


Radio Novan sivulta löytyy artikkeli, jossa todetaan kuinka Suomen avioliittolaki rikkoo EU:n perusoikeuksia koskevaa lakia, koska Suomen lainsäädäntö ei edes tunnusta muissa maissa vihittyjä homoliittoja. Jos otetaan huomioon kuinka ahkera Suomi muuten on ollu toteuttamaan EU:n direktiivejä ja näyttämään muille maille millainen on Euroopan Unionin mallioppilas, niin onhan nyt naurettavaa jos jo perusteissa mennään vikaan.


Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin oma henkilökohtainen mielipiteeni (ainakin nyt huom!) on se, että avioliitossa kuinkin pitkälti kysymys laillisesti sitovasta sopimuksesta. Sinänsä paljon hienompaa olisi, että ihmiset olisivat yhdessä vapaasta tahdosta eivätkä siksi että ovat toiseen sidottuja. No, onneksi avioero on keksitty. Varmaankin taho, joka hyötyisi eniten homojen avioliitosta, olisi avioerojuristit. En kuitenkaan tarkoita tällä, että homot menisivät naimisiin heikommin perustein kuin mikään keskiverto heteropariskunta. Avioon meneminen ei (tai sen ei ainakaan pitäisi) muuttaa rakkautta miksikään. Mutta kuten Marge sanoo Simsoneiden jaksossa S16E10 (There's Something About Marrying), "Gays should have the same possibility to express theit love in the greatest form: making a binding contract [vapaasti mukaillen, en muistanut välttämättä täysin oikein ulkoa]".

Vaikka näenkin hieman kyynisesti avioliiton niin silti ei mielestäni ole olemassa syytä miksi meillä ei ole siihen oikeutta. Kirkkohäät on asia, johon en ota kantaa mutta mahdollisuus valtion tunnistamaan avioliittoon tulisi olla ekvivalentti heteroihin nähden. Mutta eivätköhän asenteet tule kuitenkin vielä meidän elinaikanamme muuttumaat. Suomessakin kuitenkin on jo paljon esim. naispappeja, joita kirkko pitkään vastusti!


Loppukateettina haluan todeta, että vaikka keskustelu oli täynnä vanhoja ennakkoluuloja, epämääräistä kiistelyä ja liian toisiaan poissulkevia ääripäitä, on kuitenkin hienoa, että aiheesta on yhteiskunnallista keskustelua. Tästä syystä voisi siis antaa YLElle aplodit!


Tässä on muuten klassinen vasta esimerkki siihen, jos näitä asioita pyritään kieltämään raamatun kautta. 


Ja lopuksi niin sanottu kymppikevennys (oo, kello vielä on oikeastikkin kymmenen tällä hetkellä :D:D):

© Pertti Jarla (lähde: HS.fi)