Nami nam nam

Mistä tämä epäonnistunut panoraama onkaan?

Mulla on ollu eilinen ja tämä päivä vapaita (teoriassa: matikan tuleva tentti tietysti riistää siitä muutaman hetken) ja ne on menny aika moisessa nautiskelukierteessä. Eilen meni aamupäviä dataillessa, mikä on ihan kivaa paitsi että meinas mennä hermo tähän Blogger-palveluun. Tämän jälkeen ystäväni Mira oli ihanainen ja pyysi minut kaupungille, missä käytiin syömässä Fitwokissa (entinen Wokwok) ja mentiin sen jälkeen mentiin Arnoldsiin. Maiskis maikis!! :P

Tänään jopa aloitin lukea matikkaa ja sain luettua sarjateoriaan asti, jonka jälkeen motivaatio kuoli. Sen jälkeen siirryin piirtämään, se oli kyllä aivan ihanaa. Rakastan piirtää muotokuvia ja tämä aihe oli erityisen tärkeä!

No se ehkä riitti tästä mun viime päivien hehkuttamisesta :D oon viime päivinä myös miettiny sellaista, että pitäisi aloittaa pitää "Swear Jar":ia. Toisin sanoen aina kun kiroilee niin laittaa sinne kolikkoja. Tosin sen purkin pitäis olla mukana koulussa, siellä niitä ärräpäitä eniten tulee! Kotona harvemmin yksin tulee kiroiltua.. tai no joo, teen mä ehkä niinkin :D

Lopulta viel hehkutan yhtä biisiä. Aste – Sekopää - feat. Pete Parkkonen on todellinen Suomi hiphopin helmi! Sanat on loistavat ja käytännössä pelkkää intertekstuaalisuutta suomalaiseen populaarimusiikkiin. Itse saan jostain syystä hirveästi tyydystystä siitä ku tajuaa jonkun tollaisen intertekstuaalisuuden kaltaisen yhteyden! Siinä on yks syy minkä takia tykkään esimerkiksi Simpsoneista ihan sikana :D

Jäsentymätön halu

Mulla on nyt kovin sellainen olo että haluisin jotain.. en vaan pysty muuttaa sitä mitenkää käytännön tasolle tai ees ajatuksena vähä fiksummaks! Mietin et kyse vois olla siitä että haluaisin uuden lävistyksen taas, kuten nänniin tai si tohon kulmaan, mutta toisaalta se vois olla sekin et oon halunnu sitä tatointia jo niin kauan.. hitsi muuten kun kuulostankin masokistiselta noiden perusteella!

Tai sitten se vois olla se että haluisin oikeasti tehdä jotain enkä vain jatkaa heräilyä koneen edessä ennen iltavuoroon lähtöä.

Kenties se on halu olla olematta yksin tällä hetkellä.. iltavuorot on nimittäin siitä tylsiä että kaikki "normaalit" ihmiset ovat töissä, koulussa tai nukkumassa tähän aikaan!

Mutta siis, onko haluaminen ihmisen normaalitila. Kun aloin pohtimaan asiaa tulin tulokseen että KYLLÄ. Koska viimeksi itselläsi olisi ollut tila ettet olisi halunnut mitään? Uuden puhelimen, cd:n, rakkautta tai vaikkapa laihtua! Myönnetään, voihan olla hetkiä jolloin sulla on täydellisesti kaikki mitä sä haluat mutta jo vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä jo saavutetut halut tuntuvat korvautuvan kuin jonkin korkeamman voiman vaikutuksesta uusilla entisiä jopa "tärkeämmillä" haluilla! Mistä se johtuu? Onko vaan niin vaikea olla tyytyväinen siihen mitä on? Otetaan esimerkki. Myönnän että haluaisin tälläkin hetkellä seurustella. Oletetaan että saavuttaisin kyseisen haluni. Ei aikaakaan kun (ainakin vanhojen merkkien pitäessä paikkaansa) alkaa herätä himo sinkkuna olemista kohtaan ja jotain iha randomeita kohtaan! Mistä se johtuu? Onko ihmisen selviytymisen kannalta vain jotenkin nii tärkeää se että koko ajan haluaa "parantaa" elintasoaan ja että tulee haluta jotain mitä sillä hetkellä ei ole!? Mieti kohdallasi onko sinulla halu jonka asetat kovinkin tärkeäksi mutta jolla todellisuudessa ei olisi juuri mitään merkitystä onnellisuutesi kanssa! Ainakaan pidemmällä mittakaavalla! Postaa ajatuksiasi niin viedään keskustelua pidemmälle!

Over and out!