Who We Are on opiskelijoiden tekemä Los Angelesissa vuonna 2009 kuvattu lyhyt elokuva, joka kertoo nuorista miehistä jotka pyrkivät olemaan ystäviä yrittäessään samaan aikaan käsitellä tunteitaan toisiaan kohtaan. Alex ja Connor eli päähenkilöt ovat molemmat homoja, mutta Connor on kristillisesta perheestä ja ei ole sinut homoutensa kanssa. Alex taas houkuttelee kaverinsa koulun homoryhmän tapaamiseen. Samaan aikaan Connorin isä löytää poikansa tekemän julisteen "Gay and Straight Alliance" ryhmän tansseihin. Tämä johtaa vanhempien kriisiin ja keskusteluun "normaaliudesta".
Filmi on opiskelijatyöksi hyvin kuvattu ja suunniteltu ja kuvaa realistisesti kysymyksiä, joita nuoret joutuvat homoina käsittelemään. Muutama leikkaus on kuvattu huonosti, mutta tarina on silti ihana vaikkei kaikkein omaperäisin.
Elokuvan on ohjannut Sean Willis ja näyttelijöiä ovat Taylor Caldwell (Alex) ja Justin Fix (Connor). Lopputekstien musiikkina on Ryan Calhoun – Who We Are. Ihana biisi!
From the beginning to an end englannin kieliseltä käännökseltään on intohimoinen tarina miesten rakkaudesta, seksistä ja veljeydestä. Brasilialaisen draamaelokuvan on ohjannut Aluizio Abranches.
Tarina alkaa Thomásin (lapsena Gabriel Kaufmann, aikuisena Rafael Cardoso) syntymästä ja sympaattisella tarinalla siitä miten hänelle kehittyi jo ensimmäisellä viikolla tietoisuus omasta tahdosta: hän syntyi silmät kiinni ja aukaisi ne vasta kun häntä esiteltiin hänen isoveljelle, Franciscolle (lapsena Lucas Cotrim, aikuisena João Gabriel Vasconcellos).
Veljeksillä on eri isä ja ovet molemmat erittäin kiintyneitä äitiinsä. Heidän äitinsä Julieta (Júlia Lemmertz) alkaa kuitenkin kiinnittää huomiota poikien käytökseen, siihen miten he tuntuvat olevan aina yhdessä, ja miten he välittävät toisistaan niin paljon. Hän pyörittelee päässään ajatuksia "onko se väärin?", "missä on raja?". Franciscon isä kuitenkin huomauttaa Julietalle heidän intiimistä suhteestaan, johon asiaa pohtinut äiti vastaa tyynesti ettei asia huoleta häntä.
Elokuva pyörittelee hyvinkin kiistanalaisia aiheita, jopa tabuja, siis insestiä ja homoutta. Aikuisina he ovat hyväksyneet tilanteen, sen että he ovat veljiä ja että maailma ei välttämättä ymmärrä sitä. Rakkaus on heille tärkeintä. Elokuvassa on hyviä näyttelijöitä, vaikka lopussa huomiokin kiinnittyy nuoreen vastanäyttelijä pariin, joista molemmat ovat toinen toistaan komeampia ja heidän osoittaessaan rakkautta useassa kohtauksessa ilman rihman kiertämää jää näyttelytyön seuraaminen vähemmälle. Todelliseksi elokuvan aiheeksi kuitenkin muodostuu kaukosuhteen toimivuus ja näinkin vahvan rakkauden säilyminen.
Elokuva vaikuttaa kautta linjan aidolta ja rakkaus on käsinkosketeltavaa. Elokuva onnistuu myös aiheuttamaan pohdintaa ja keskustelua katsojassa, joten se myös tekee siitä hyvän. Katso tästä elokuvan traileri. Kaveri jonka kanssa katsoin tätä ihmetteli, että mitä homopornoa mä oikein näytän sille, mutta kyseessä on ihan vakavasti otettava elokuva vaikka loppu onkin hyvinkin seksuaalissävytteinen. Suosittelen ehdottomasti, niin rakkauden janoon kuin pehmopornoksi! :D
Blaine (Nicholas Downs) on yksinäinen, itsesääliin ajautunut kirjoittaja, joka hakee romanttisiin fantasioihinsa täydennystä internetitin välityksellä ja pohtii kolumnissaan rakkauden saloja. Internetissä hän tutustuu Xanderiin (David Loren), joka on vasta L.A:n muuttanut Teksasilainen komistus. Tuntien puhelin keskuskelujen jälkeen sovitaan kuvien vaihtamisesta ja tapaamisesta. Mutkistuma! Oman kuvansa sijaan Blaine lähettääkin vahingossa kämppiksensä Cameronin (Adam Huss), miehiin menevän gogopojan, kuvan ja tästä ei voi seurata muuta kuin sydänsuruja!
Ennalta-arvattavuus on varmaan aika selkeää, mutta harvoin on romanttista-komediaa, josta ei loppuratkaisua pystyisi päättelemään. Katselumotivaatiota ylläpitää aivan sairaan suloin David Loren, jonka roolihahmo kaikessa täydellisyydessään lisää uskoa jopa itselle täydellisen miehen löytämiestä. Mielenkiintoisimpia henkilöhahmoja ovat tosin Xanderin kämppis Ernie (Bruce Gray), elämästä jo oppinut vanhempi sympaattinen homomies ja Blainen konfidantti (Michelle Laurent), ei niin faghag, joita näissä yleensä nähdään.
Sydäntä lämmittävää miesten välistä rakkautta ja synkkaa, jota on helppo katsoa. Suosittelen kaikille ehdottoman paljon! Hyvää yötä rakkaat lukijat.
PS: Meitsi kävi tänään Koskessa. Sain siis teekkarikasteeni ja koska vedin kyykkyyn siellä korissa niin mut kastettiin jopa kymmenen senttiä tukan yli :D oli hiukka kylmää: ennen sato lunta ja Näsijärvessä on vielä jäätä. Laitan kuvan siitä jos jos tain löydän itsestäni. Sitä ennen ihan yleinen havainne kuva vain. Tänään myös loppui 5 päivän putki ja ehkä hyvä niin! Hieno olla selväkin vaihteeksi! ^^
Itse en ole vielä tätä elokuvaa nähnyt, mutta mitäpä jos kerrankin ratsastaisi aallun harjalla ja haistelisi uusia tuulia. Kirjoitan tähän raa'an suomennoksen elokuvan kotisivun tarjoamasta juonireferaatista.
"Marshall (Houston Rhines) on ylimielinen nuori mainosmies, joka työskentelee päämäärättömässä työssään pomolleen (John Callahan), joka ei arvosta hänen lahjojaan. Seitsemän vuoden jälkeen hänen poikaystävänsä Gabe (Noah Shuffman), Marshallin elmän rakkaus kertoo kyllästyneensä. Tämän lisäksi hän on täyttämässä 30!
Hän janoaa epätoivoisesti uutta elämää. Hän alkaa etsiä sitä netistä ja löytääkin mysteerisen ohjelman nimeltä "eCupid", joka lupaa löytää aidon rakkauden. Ohjelma skannaa Marshallin koko online-elämän ja välittömästi kääntää tämän maailman ylösalaisin.
Marshall yht'äkkiä saa kaiken mitä luuli haluavansa. Tuoreelle sinkulle joka on valmis seikkailuun "eCupid" tarjoaa ylitsepursuavan paljon joka käänteessä seksikkäitä miehiä, joista jokainen lupaa olla hänen unelmiensa mies. Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Marshall pian ymmärtää että kaikki hänen saamansa huomio ei ole mitä hän alun perin halusikaan.
Viisaan ja arvoituksia täynnä olevan tarjoilijan (Morgan Fairchild) avulla Marshall saa viimeisen mahdollisuutensa kuunnella sydäntään ja selvittää mitä (ja kuka) on todella tärkeää." Lähde: http://www.ecupidthemovie.com/story.aspx, suomennus: acoustic.fi
Kirjoitan elokuvasta heti lisää kun löydän sen käsiini. Siihen asti tyydytään traileriin ja odotellaan, mutta hyvältä näyttää :D
Kirjoitin jo aiemmin pintapuoleisesti tästä elokuvasta bloggauksessa 10 parhaasta homoaiheisesta elokuvasta, mutta nyt on aika keskittyä tähän kunnolla.
Tapahtuma paikkana elokuvalla on San Pedron alue Los Angelesissa, jopa paikoin slummiin taittava työluokan asuinseutu. Zach (Trevor Wright) on jo pitkään ollut matti-mervi (korj. tuksu-arto) henkisessä parisuhteessa tytön nimeltä Tori kanssa. Zach asuu siskonsa kanssa ja huolehtii kuin sijaisisä tämän lapsesta. Zach työskentelee ravintolassa ja joutuu perheensä takia tukahduttamaan aitoa intohimoaan: taidetta.
Kesä on aluillaan ja sattumalta Zack törmää lapsuudesta tuttuun ystävänsä isoveljeen, Shauniin (Brad Rowe). Hän on itsevarma kirjoittaja, johon Zach ylläksekseen alkaa tuntue vetoa. Tunteen ollessa uusi ja voimakas käy hän läpi varmasti kaikille tutun itsensä kieltämisen ja rajoittamisen. Antaessaan halulleen periksi seuraa elokuvan katarsis. Shaun kannustaa Zachia pyrkimään elämässä eteen päin ja kohti haaveitaan.
Elokuvan maisemat ovat täynnä surffarikuvastoa: hiekkarantoja, auringon laskuja, ruskettuneita vartailoita. Täydellinen kesäelokuva! Loppu saattaa olla ennalta nähtävä ja elokuva käsittelee tiettyjä arvojaan hyvinkin kovakouraisesti, mutta on silti hieno veto näyttelijöiltään, joita ikävä kyllä ei missään muissa elokuvissa ei juuri ole näkynyt. No okei, oli Wright Social Network leffassa, siis vilahti, rintsikoissa.. :D
Tässä on ehdottomasti yksi parhaimpia gay-themed elokuvia, joita olen nähnyt, vähintäänkin paras pitkään aikaan tuotetuista. Ensinnäkin näyttelijä työ on moitteetonta, rooleihin on valittu erittäin hyvin sopivat näyttelijät (pääosissa Sigourney Weaver (Mary Griffith) ja Ryan Kelley (Bobby Griffith)). Kuvaus, leikkaukset ja muut tekniikkaan pohjautuvat ratkaisut on toteutetu rautaisella ammattitaidolla, joka usein on harvinaista homoelokuvissa.
Tarina on hyvin ikävällä tavalla kovinkin tyypillinen. Tapahtumat sijoittuvat amerikkalaisessa pikkukaupungissa asuvaan Griffithien perheeseen. Perheen nuorempi poika, Bobby, alkaa epäillä omaa seksuaalisuuttaan ja jäätyään kiinni isoveljelleen itsemurhan yrittämisestä, hän tunnustaa homoutensa, jota niin kovasti häpeää. Veli ei voi olla kertomatta perheen äidille asiasta. Perhe on klassisen uskonnollinen ja äiti tuomitsee tietämättömyyttään poikansa homouden alusta asti. Apua haetaan psykologilta ja uskonnosta, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Matkattuaan serkkunsa luokse isompaan kaupunkiin Bobby voi viimein olla onnellinen ja hän löytää jopa rakkauden. Lopulta kuitenkin perheen tuen puute käy liian raskaaksi ja johtaa järkyttäviin tapahtumiin.
Aimo silauksen realismia elokuvalle tuo tieto siitä, että tarina perustuu tosi tapahtumiin. Sinänsä ei yllätä; ikävä kyllä vieläkin homojen itsemurha alttius on erittäin korkea. Syitä on monia, mutta mikäli perhe, työ- ja kouluilmapiiri hylkäävät niin en yhtään ihmettele. Norjalaisen tutkimuksen mukaan maan LBGT-nuorista (16-24v) 26% on elämänsä aikan yrittänyt itsemurhaa. Luku todennäköisesti peilautuu Suomeen yhtä isona tai suurempana, johdammehan noin muutenkin itsemurhatilastoja. Suomassa henkensä riistää noin 100 nuorta vuosittain, joka on noin kymmenes osa koko maan itsemurhista. Eurooppalaisissa tutkimuksissa paljastuu että 61% LBGT-nuorista on kokenut syrjintää ja kiusaamista koulussa, 51% kotona. Aiheesta on mielenkiintoinen pätkä Yle-Areenassa (kuunneltavissa 21.11.10 asti).
Hups! Tarkoitus oli vain kirjoittaa arvostelua elokuvasta, mutta lähdin näköjään taas vähän sivuraiteille. Ehkäpä sekin kuitenkin vain kertoo siitä kuinka paljon elokuva minua henkilökohtaisesti kosketti. Voin kertoa, että viimeinen puoli tuntia meni kuluttaen nenäliinoja, koska itkua oli turha koittaa estää. Vielä pahemmalta sain kyseisen filmin tuntumaan tieto siitä kuinka todellista se monille on. Sen takia haluankin laittaa myös tänne blogiini linkin "It gets better"-kamppanjaan, josta toivottavasti on apua niille, joista tuntuu että kukaan ei välitä syystä tai toisesta. Btw, Keishahan on omistanut nuorille viime aikasten itsemurhatilastojen valossa uuden kappaleensa We R who we R!
Itselle tuli kyllä niin sellainen olo elokuvan jälkeen, että täytyypä ottaa puhelu omalle äidille ja sanoa "Kiitos!" :)
Muistakaa, että jokainen meistä on tärkeä ja ainutlaatuinen!
Ajattelin, että koska suuri osa kuitenkin tietää elokuvat, joista tähän asti olen kirjoittanut, voisin nyt tehdä mielenkiintoisemmat bloggauksen. Monille tuottaa vaikeuksia löytää homoaiheisia elokuvia, koska niiden levitys ja katsojakanta ovat kuitekin aika olemattomia suurin spektaakkeleihin verrattuna. Nyt kasailen tähän alle omat 10 lempihomoelokuvaani. Jos teillä rakkaat lukijat on jotain lisättävää, tai sellaisia elokuvia, jotka eivät rajaukseeni ole mahtuneet niin olkaa hyvä ja laittakaa kommenttina nimeä ja sivistäkää myös minua! :D
Tobyn ja Achimin tarina ystävyydestä, kilpailusta ja rakkaudesta. Teema on hyvin perinteinen: rakkaus, joka ei voi toteutua, mutta elokuvaan on varmasti jokaisen helppo rinnastua, koska se käsittelee niin keskeisiä teemoja: nuoruutta, ensirakkautta ja yhteiskunnan aiheuttamia paineita. Vielä kun tarinaan sekoiteteaan se, että joukkoe johon molemmat pojat kuuluvat joutuu kisaamaan homotiimiä vastaan, saadaan pakka varmasti ympäri ja sekoitettua moneen kertaan!
Tämä on todellinen söpistelyleffa. Zach tapaa veljensä lapsuuden ystävän uudestaan jota ei ole nähnyt useisiin vuosiin. Miesten välinen ystävyys alkaa syventyä surffailuista ja oluista öisiin rendezvouhin :) elokuvan voi katsoa monesti ja aina löytää siitä jotain uutta. Zachin suunnaton uhrautuvaisuus ja omien halujen tukahduttaminen perheen hyvin voinnin takia on todella koskettavaa.
The Conrad Boys on jännittävä tarina rakkaudesta, rikoksesta ja perheestä. Päähenkilö huolehtii pikkuveljestään heidän äitinsä kuoleman jälkeen ja pyrkii olemaan elämättä homon elämää. Keskittyminen opiskeluihin ja pikkuveljestä huolehtimisene ei kuitenkaan 19-vuotiaalle riitä, vaan hän kaippaa nuoruuden seikkailuja ja rakastumisia. Charlie saapuu kaupunkiin ja pian hänellä on mahdollisuus karistaa varhaisaikuisuuden pölyt ja taakat harteiltaan..
Tämä on suorastaan klassinen elokuva homoelokuvien saralla, mutta päätin nostaa sen tähän listaukseen, koska myös tässä elokuvassa on jotain mihin kaikki voinevat rinnastautua ja siten löytää sen omaksen. Päähenkilö huomaa kauniin gogo-pojan baarissa ja myöhemmin metrossa he tapaavat uudestaan. Kuinka vaikeaa voikaan olla kaksin Manhanttanilla. Koominen ja traaginen, mutta silti niin ihana!
Kertoo tarinan siitä miten vaikeaa koulu maailmassa on olla homo ja miltä tuntuu rakastua heteroon. Timothy saa tilaisuuden purkaa tunteitaan koulussa esitettävässä musikaalissa A Miudsummer Night's Dream ja saa siinä koulunsa ihmiset pomppimaan pillinsä mukaan.. mitä jos lumous ei kestäkkään aamuun? Suosittelen erityisesti musikaalien ystäville :)
Komedinen kertomus pojasta, joka löytää äitinsä vanhat mekot kiihtovina. Kuinka mahtua kaappiin, jos puuhkan höyhenet näkyvät oven välistä. Vaikka drag-jutut ei muuten kiinnosta kannattaa tämäkin katsoa.. tästä löytyy paljon kiehtovia teemoja ja kysymyksiä.
Perheravintola painaa päähenkilön hartioilla ja se ei anna paljoa mahdollisuuksia kehitykselle homona. Poikaystävän sitoutumiskammo herättää kysymyksiä, samoin myös oma seksuaalisuus.
Formula 17 kertoo ensirakkaudesta, paatuneista sydämistä ja homojen maailman pohjimaisesta julmuudesta. Loppujen lopuksi kuitekin hyvinkin komedinen elokuva on hyvää viihdettä kunhan löytää tekstitkset! :)
Ihana elokuva kaapissa olemisesta. Kaikkihan tietävät ettei kaapissa ole helppo olla mutta entäs sitten kun poikaystävä tulee jouluksi vanhempien kotiin. Ihanaa komediaa, joka sopii erityisesti joulupyhien viihteeksi! :D
Elokuva tarinasta, joka muuttaa kaikkien mielikuvan pelokkaista homoista. Millaista on tutkistella omien tunteidensa lisäksi sitä mitä muut tunteva. Todella klassinen homoelokuva, mutta erittäin hyvä sellainen. "Be homo. Be Hetero. Just Be".
Noin, nyt on listaus kasassa. Koko ajan tosin tuli mieleen elokuvia jotka siihen voisi lisätä. Kirjoitain jotain nimiä tähän niin niistä voi sitten myös etsiä katsottavaa.
The Big Gay Musical
A Touch of Pink
Eating Out
Latter Days
Ja tietysti vähän enemmän Hollywoodin kyllästämiä:
Milk
Transamerica
Brokeback mountain
Bruno
I Love You Phillip Morris
Noin, ja nyt sitten lukijat teiltä kmmenttia. Minulla saa AINA suositella hyviä elokuvia! : D
Who We Are on opiskelijoiden tekemä Los Angelesissa vuonna 2009 kuvattu lyhyt elokuva, joka kertoo nuorista miehistä jotka pyrkivät olemaan ystäviä yrittäessään samaan aikaan käsitellä tunteitaan toisiaan kohtaan. Alex ja Connor eli päähenkilöt ovat molemmat homoja, mutta Connor on kristillisesta perheestä ja ei ole sinut homoutensa kanssa. Alex taas houkuttelee kaverinsa koulun homoryhmän tapaamiseen. Samaan aikaan Connorin isä löytää poikansa tekemän julisteen "Gay and Straight Alliance" ryhmän tansseihin. Tämä johtaa vanhempien kriisiin ja keskusteluun "normaaliudesta".
Filmi on opiskelijatyöksi hyvin kuvattu ja suunniteltu ja kuvaa realistisesti kysymyksiä, joita nuoret joutuvat homoina käsittelemään. Muutama leikkaus on kuvattu huonosti, mutta tarina on silti ihana vaikkei kaikkein omaperäisin.
%2001.jpg)
