Viikon Musiikki: VK22

Cascada – San Francisco
Ensimmäinen kappale on perinteistä pirteää cascada-poppia. Laatu on heikompi kuin monessa muussa, esim. lemppareissa Everytime We Touch ja What Hurts The Most, mutta tykkään tästä silti. Sopii kesä albumeille ehdottomasti :)

Housse de Racket – Roman
Seuraavaksi vähän harvinaisempaa herkkua: indie-dancea. Housse de Racket tarjoilee kappaleensa Roman uudella Kitsuné Maison Compilation 11 -abumilla, jolla on muitakin todella hyviä biisejä. Tällaista tulee harvoin kuunneltua, mutta suosittelen. Albumin kappaleet ovat ihania, ehkäpä juuri siksi että ne ovat todella niin indie radion mainstreamiin verrattuna.

Getter Jaani – Robot
Viron euroviisuedustajan albumilta löytyy useita helmiä, mutta tällä hetkellä eniten haluisin tanssia tätä :D toinen loistava on Grammofon.

Ben Harper – Don't Give Up On Me Now
Poimitaan taas jotain ei niin ennalta-arvattavaa. Ben Harper on enemmän jo rockin puolelle menevää. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä kappale todella onnistuu puhuttelemaan.

Lady Gaga – Bloody Mary
Tästä kappaleesta on jo aiemmin ollut puhetta täällä, joten totean enää: on se vaan niin hyvä ^^ sanat <3

Fizzy Deejay – Summer Rain (MaLu Project Remix Edit)
Pakko oli listalle saada amiskesäpopitus-biisi, joten tämä oli varmaan kaikista osuvin :) Ulkona kun ei aurinkokaan ihan paista :D

Tuun lähipäivinä (tai tänään jo kun en koskaan malta odottaa) laittaan kesäbiisiäänestyksen mun blogiini, joten kaikki sinne vaan klikkaamaan omaa suosikkiaan! :)

Muista tsekata myös vanhat Viikon Musiikki -postaukset!

Homo Pesuaine - laiska sunnuntai

"Mä oon niin luonnollinen!"

Näillä sanoilla NikoLa kuvaa itseään tällä loistavalla videolla. Pyykin pesuaine niille, joilla on kaapissa muutakin kuin likaista pyykkiä. Video on jo vuoden vanha, mutta ei se mitään, hyvä se on silti.

Sunnuntai. Aamu alkoi mukavasti kävelyllä vesisateessa, mutta ei se mitään, puhdisti kivasti perjantaina nahkatakille kaatuneet siiderit :D

Huomenna tulee tuleen pidempää bloggausta. Jos on aihetoiveita niin kirjoittakaa niitä alle! Palautetta muutenkin otetaan vastaan jatkuvalla kiinnostuksella ^^ Pian kirjoitan myös Viikon musiikki -bloggauksen, koska jälleen olisi hyvä aika luodata tuoreimpia musiikkiuutuuksia!

The Kids Are All Right (2010)

Movies Reviews:

The Kids Are All Right (2010)



Kaksi äitiä ja yksi isä. Nic (Anette Bening) ja Jules (Julianne Moore) muodostavan yhdessä lastensa kanssa Joni (Mia Wasikowska, muistat esim. Alicena elokuvasta Alice in Wonderland) ja Laser (Josh Hutcherson) ydinperheen. Joni, pitkään yhdessä olleen lesboparin toinen puolikas, on selkeästi se jolla on perheessä housut jalassa. Lääkärin palkallaan ja vahvalla otteella perheestään hän onnistuu kustantamaan myös Jules'in uran etsinnän ja selkeästi boheemimman osan heidän elämäänsä.

Kaikki menee hyvin, Joni on muuttamassa kotoa ja Laser miehistyy huonoista valinnoistaan huolimatta, kunnes pakkaa sekoitetaan. Laser saa Jonin hankkimaan tietoja heidän yhteisestä biologisesta isästään Pauli'sta (Mark Ruffalo). Elämän koulussa seesteiseksi oppinut, naisiin menevän libaraali onnistuu ensin viattomienkin hyväntahdon eleiden kautta saamaan hyvinkin risaiseksi perheidyllin.

Luvattomat katseet, moottoripyöräajelut ja luomutomaatit eivät kummastuta Paul'ia; käsillään työtätekevää "joka paikan höylää". Hänen suhteensa lapsiin kuitekin syvenee molemmin puolin samalla kun Nic kokee menettävänsä otteen rakkaasta perheestään. Kuka on väärässä?

Ohjaaja Lisa Cholodenko saa ehdottomasti pisteet siitä miten elokuvasta on riisuttu hollywood-elementit. Ei autoräjähdyksiä, ei saippuadraamaa eikä stereotypiolla teennäistä leikittelyä.

Julianne Moore ja Anette Bening vievät ehdottomasti pisteet kotiin loistavasta tulkinnasta ja mahtavasta näyttelijätyöstä. Molemmat ovat vahvoja naisnäyttijöitä, joiden meriitit varmasti puhuvat puolestaan. He onnistuvat saamaan elokuvaan sen tarvitseman kipinän. Muiden näyttelijöiden roolisuositukset eivät ole huonoja mutteivat myöskään nosta elokuvan arvoa.

Suosittelen ehottomasti kaikille. Seksuaalisuus näytetään ihanan kompleksisena, elämä realistisena isoine ja pienine mäkineen ja rakkaus sellaisena mitä sen pitää ollakkin. Sateenkaariperhe on elokuvassa luonnollinen yksikkö. Arki ja sen askareet on upotettu elokuvaan hienosti ja väkinäisyys on tiessään. Vakavasti otetta elokuva, joka naurattaa, itkettää ja saa pohtimaan: mitä jos?

931 Scrobbles of Lady Gaga

Muistatte varmaan postauksen, jossa pohdin musiikki makuani yleisellä tasolla ja lähinnä sitä millaisia artisteja tulee kuunneltua. Ykkösenä taisi olla Madonna, seuraavana Britney ja vasta kolmantena Lady Gaga. Tämähän pohjautui last.fm:n kuuntelukertoihin. Näin ne asiat muuttuu! Nyt 931 toistoa uuden albumin ansiosta. Tässä ei näy se määrä mitä olen sitä kuunnellut esim ystävilläni, kännykällä jne! Hajueroa on Madonnaan otettu jo lähes 200 toiston verran. En olisi kuvitellut että näin pääsee käymään. Lempialbumini paikkaa Gaga ei edelleenkään kyllä ole pystynyt hamuamaan. Madonnan Ray of Light on vieläkin kiistaton ykkönen <3

Lady Gaga – Born This Way

Lady Gagan albumi on nyt ollut maanantaista asti kaupoissa saatavina myös kahden levyn erikoisjulkaisuna. Ensikosketuksessa eli Born This Wayn levyarvostelussa perusversiosta huomasin olleeni hyvinkin kriittinen albumia kohtaa, alitajuisesti koitin ehkä rikkoa levyn aiheuttamaa ennakkohypeä ja säilyttää kriittisen linjan. Tällä hetkellä Bad Kids nousee noin kolmen tähden pintaan ja Highway Unicorn (Road to Love), jopa kolmeen ja puoleen, jopa neljään. Pisteet nousevet kuuntelun myötä, etenkin kun automatkalla popitettiin albumia (joka huonon radion takia tosin pätki) autossa miniroad-tripillä :D

Ylläjinä levyn lempibiiseiksi ovat muodostuneet Heavy Metal Lover, Bloody Mary ja Electric Chappel. Viimeisen alkuun sysätty kitaraintro muistuttaa edelleenkin parhaimmillaan Uniklubia ja kuulostaa ikävän halvalta. Puolen minuutin kohdilta eteenpäin kappale kuitenkin on sydän :)

Tuplalevyllä on kolme kappaletta, joita ei löytynyt arvostelemaltani painokselta. Black Jesus + Amen Fashion on hyvä kappale. Levyllä oleva teema säilyy tämänkin läpi. Tähtiä tulee kolme.


Fashion of His Love on rakkausbiisi jälleen, mutta jää hyvin tylsäksi kuten aikaisempi Yoü and I -kappale. Alku on rohkaiseva kaikille, joita joskus on jännittänyt rakastaa. Tämä voi antaa voimaa uskaltaa!


The Queen on ihan hyvä, muttei nouse levyn parhaimpien joukkoon. Oikeassa mielentilassa tästä on kuitenkin mahdollista saada samanlaiset vibat kuin esim. Abba - Dancing Queen kappaleesta, teema on hyvin samanlainen. Paras kohta musiikillisesti on rytrmin hidastuminen kohdassa 2:40-->.


Olen pohtinut paljon suhdettani Lady Gagaan uuden levyn johdosta. Kaikki hehkuttaa häntä ja hän on idoli monelle. Vetäessään lateksikengät, jock strapin ja nahkarintsikat päälleen, peilistä vielä lähtiessään tarkistaa puheliman päässää muuttuu Gaga ihmisestä ideaksi. Kaikki mitä näemme ympärillämme perustuu ideaan, ja Lady Gagan idea hipoo täydellisyyttä. Siihen ideaan on ympätty tämän päiväinen heikompien vähemmistöjen nousu yhteisön täysvaltaisiksi jäseniksi, rohkeus olla oma itsensä ja kyky räväyttää yhä uudelleen. Niin 21st century kuin jokin asia voi olla. Gaga on musiikintekijänä, persoonana ja bisnesihmisenä ominut paikkansa seitemänneksi vaikuttavimpana naisena Forbesin listauksessa. Madisonin keikalta näimme, miten Gaga saa yleisönsä hurmokseen yhdellä karjaisulla ja ajoittain uupumustakin heijastavalla tanssilla. Platon ei ehkä osannut ennalta tietää Lady Gagan ideasta mutta se on puhtaampi kuin moni muu idea, joiden kuvastuksia saamme luolan seiniltä tulkita!

So Bad It Scares

Kaikki tietävät, että juhlinnan jälkeisenä päivänä (niin, siis krapulassa) aivorasitus on pahasta. Silloin on hyvä asettua vain sohvalle ja rötvätä seuraavaan vuorokauteen. Tällöin voi katsoa myös astetta huonompia elokuvia, jopa väkinäistä teinikauhua. Nostetaanpa esille muutama tällainen filmi, jotka kauhistuttavat jo pelkässä huonoudessaan!

Jeepers Creepers (2001)

Jeepers Creepers on Justin Longin yksi ensimmäisiä ”kunnollisia” elokuvarooleja, tällöin hän vielä oli nuori ja komea. Darry (Long) ja Trish ovat tässä päähenkilöinä, jotka autoreissullaan Amerikan periferioilla kohtaavat epäilyttävän ”miehen”. He huomaavat hänen heittävän oletettavasti ruumissäkin hylättyyn kuiluun ja auttamisen tarve herää, tosin maalaisjärjellä ajateltuna ei varmaan ole mitään järkeä mennä itse tutkimaan mitä ruumissäkissä on. Elokuvan takakansi kertoo siitä miten ”Scream” kohtaa ”Teksasin moottorisahamurhat”, mutta todellisuudessa jäljelle jää epäonnistunutta oliokauhua. Viihdearvoa elokuvalla tosin on sitäkin enemmän: naurua on vaikea pidätellä kun muovinen poliisin pää vierii asfalttia pitkin.

Black Chritmas (2006)

Mieti mikä tahansa teinisplatteri tai -shlasheri (esim. Scream). Kerro päähenkilöiden määrä kahdella ja ota muistista huonon näyttelijätyön maksimi. Nyt sinulla on Black Christmas. 70-luvun kultista tehty uudelleen filmatisointi järkyttää vain ennalta arvattavuudellaan. Tapahtumat kertovat Billy Lenzistä, joka on äitinsä pahoinpitelemä sarjamurhaaja, nyt kuitenkin mielisairaalavankilassa oleva potilas. Hänen kotitalostaan on tehty sorority house, jonne erinäisistä syistä osa asukkaista on jäänyt viettämään joulua yhdessä. Ensin tarinaa Billystä kerrotaan viihdykkeenä, mutta pian siitä tuleekin totisinta totta (pitäisi alkaa kirjoittaa leffojen takakansia!). Mikään roolihahmoista ei oikein tule läheiseksi ja huono näytteleminen ottaa niin paljon päähän, että oikeastaan koko leffan ajan odottaa kuka seuraavaksi tipahtaa. Ei tällaista vain voi ottaa vakavasti, kun casting on luokkaa Kristen Cloke.

Satan's Little Helper (2004)

Tämä elokuva ei varmaan enää ole edes kauhua vaan lähinnä sitten mustaa komediaa. Päähenkilönä Dougie (Alexander Brickel), joka on nuori todellisuuden tajunsa kadottanut poika. Halloweenina hän pukeutuu ”Satan's Little Helper”-pelin pohjalta. Hänen halloweeninsa uhkaa mennä pihalle siskon tuodessa poikaystävänsä viettämään juhlaa, mutta onneksi Dougie löytää parempaa seuraa: psykoottisen, moraalittoman sarjamurhaajan, jonka Dougie olettaa Saatanaksi. Dougie on tämän pikku apuri ja yhdessä he saavat Bellin saarelle mukavan pikku verilöylyn aikaiseksi. Tässä ei tiedä pitäisikö hihitellä vai kauhistella, mutta hauskahan tämä on kaikessa vinoudessaan.

GaGalicious? Lady Gaga - Born This Way uusi albumi

 Tentin jälkeen ensimmäinen asia mitä tein oli kännykällä spotifyhin ja Gagan uusi albumi soimaan kädet täristen. Tätä on odotettu, hypetetty ja spekuloitu enemmän kuin mitään pop-albumia pitkään aikaan!

Bussissa ensitunnelmat varmaan heijastuivat hyvin kasvoilta. Koko ajan oli varmaan sellainen "wtf" sekoitettuna "general awe":hin :D pyrin koko ajan normalisoimaan omaa ilmettä ja silti huomasin tuijottavani ulos suu auki ihmetyksestä!

Gagan uudelle levyllä on viisitoista kappaletta. Viimeinen raita on Born This Way'stä tehty Jost & Naaf remix. Neljä kappaletta on ennakkoon julkastuja sinkkuja (Born This Way, Judas, The Edge Of Glory ja Hair).

Kirjoitan nyt ensitunnelman jokaisesta kappaleesta, mutta sitä ennen on todettava yksi asia. Ystäväni (Jussi) esitti Judaksen musiikkivideosta, erityisesti sen lopusta teorian, jonka mukaan lopussa kivetettävä Fame-Gaga kuvaa Fame-albumin ja nimenomaan Fame-Gagan loppua! Ajanjakson päättymistä! Enempää hän ei olisi voinut olla oikeassa!

Ensimmäinen raita on uusi. Se kantaa nimeä Marry The Night ja on alussa hidas, mutta nopeutuu loppua kohti. "Gonna marry the night" -lausetta toistetaan biisissä kyllästymiseen asti, mutta biisi kiihtyvissä kohdissa on musiikillisesti hieno. Kertsi on hyvä ja sanat viihdyttävät ja helpot. Tällainen biisi on loistava kuunnella ennen baariin lähtöä - etenkin jos miestä metsästää! :D


Toisena levyllä on Born This Way. Siitä lisää: Plagiointia ilmassa? Lady Gaga - Born This Way ja Born This Way musiikkivideo - Startrek syntymästä popviihdettä.


Kolmantena seuraa Government Hooker. Introsta tulee pakostakin mieleen Repo! - The Genetic Opera -musikaalin soundit. Oopperamaisen "Gagan" toistelun jälkeen kun bassot läjähtää kehiin, tarjoaa kappale hyvin mielenkiintoisen äänimaailman. Kertsi on ehkä hieman tylsä ja sanoitukset ei hirveästi herätä mitään tuntemuksia. Nopeasti tähän kyllä pääsee mukaan lauluunkin jos haluaa iha muutaman kuuntelukerran jälkeen, joka sinänsä on hyvin gagamaista.


Seuraavana tulee Judas. Siitä löytyy täältä: Viikon Musiikki ja Gagan Juudas - syntisen hyvää?


Viidentenä tulee hyvin jännä ja ensimmäinen levyn kantaa ottava biisi Americano. Gaga itse kuvaa kappaletta sanoen sen olevan "a big mariachi techno-house record, where I am singing about immigration law and gay marriage and all sorts of things that have to do with disenfranchised communities in America" siis lyhyesti techno-house raita, jolla hän laulaa maahanmuuttolaista ja homojen avioliitosta ja vastaavista asioista jotka koskevat yhteisöjä joiden äänioikeus on riistetty.
Lady Gagan espanja kuulostaa hyvältä, itseasissa seksikkäältä, sen oikeellisuudesta en osaa sanoa mitään.

Mis canciones son de la re-revolución
Mi corazón me duele por mi generación
Suomennettuna espanjankieliset osiot olisivat luokaa "Lauluni ovat vallankumous / sydäntäni särkee sukupolveni puolesta". Pahoittelen jos käänsin väärin, espanja ei kuulu vahvuuksiini :D
Intro ja bridge on hyviä.. vähän vaan tulee lopussa mieleen kohdasta "Don't you try to catch me" Abba :D musiikillisesti ja laulullisesti. Sanomasta lisäpisteistä.
Gagan Juudas - syntisen hyvää?


Kuudentena tulee Hair, joka on eilen jo julkaistu sinkku. Popitin sitä repeatilla heti kun sain sen käsiini niin noin parisen kymmentä kertaa ja voin kertoa pitäväni siitä. Siihen pääsee ensi kuuntelemalla sisään ja jälleen kyseessä on hyvin gagamainen identiteeti-on-tärkeä biisi. Alussa ja esimerkiksi kersissä haikuu samanlainen soundi kuin The Edge of Glory -kappaleessa ja erityisesti saksofoni to samanlaista kaikua.


Scheiße on seuraava biisi. Tässä Lady Gaga puhuu saksaa ja se sopii hänelle kuin nenä pähän, erityisesti Alejandro musiikkivideon jälkeen. Saksasta yritin saada selvää kuuntelemalla intron moneen kertaan, mutta tajuan vain sanan sieltä ja toisen täältä :D tää biisi on vähän tylsä ja ei kunnolla käynnisty missään vaiheessa. Mutta saksa kuulostaa hienolta tässä!!


Kahdeksannessa kappaleessa on alussa on jousisoittimia ja se on arvokkaan kuuloinen. Bloody Mary kappaleessa on alussa myös vinyylikohinaa! Tää on todella hyvä biisi. Tässä on hienot sanat ja tää on siis jotain ihan muuta kuin Gaga yleensä, mutta loistavaa silti! Tässä biisissä on sitten vaihtteksi ranskaa yksi lause: "je ne veux pas mourir toute seule". Teema menee samaan kategoriaan kuin Juudas kappaleessa. Biisi kasvaa ja etenee koko ajan. Siinä myös yksi syy miksi pidän siitä!


Bad Kids ei iske muhun ainakaan ensimmäisellä kuuntelulla. Taaskaan lyriikoista ei oikein saa kiinni ja musiikillisesti soundi on aika mitään sanomaton ja kuultu. Puolipistetta tulee muutamasta mielenkiintoisesta rytminvaihdoksesta. Uskon kyllä et kun kuuntelen tän pari kertaa nii voin tykästyäkkin, tai siis en ihmettelis. Ensikuuntelemalla ei. Alussa on kannen mukaista rock-uskottavuutta haettu sähkökitara soundilla.


Highway Unicorn on rokahtavampi kappale. Sama vika kuin äskeisen kanssa. Ei tule mitään fiilistä lähteä laulamaan mukana eli ei sytytä. Tämä myös on tylsempi äänimaailmaltaan, vaikka paikoittain sisältääkin ihan hyvää rumpalointia. Varmasti ihan hyvä autoilubiisi. Tähti tulee oikeista rummuista.


Seuraava biisi taas nostaa levyn tasoa. Heavy Metal Lover on musiikillisesti jälleen mielenkiintoinen ja kuulostaa enemmän gagalta kuin moni muu biisi albumilla. Sanoissa on taas jotain tolkkua ja kappaleessa on kertsi, joka jää päähän! :)


Electric Chappel biisis lähtee liikkeelle kitarariffillä. "It's not about sex and shampain". Tässä jälleen heijastuu Gagan oma intertekstuaalisuus. Electric Chappel löytyy Judas musiikkivideon kuvastolta. Kappale on rauhallinen ja sanoituksissa on jälleen pontta.



Yoü And I on viimeinen uusi kappale levyllä. Tällainen rock-rakkausballadi on kyseessä. Jos olisi oikein rakastunut niin tätä varmaan olisi ihana popittaa. Ja jos tykkää tällaisesta. Tulee vähän mieleen vanha kunnon rock tästä. Ei oikeastaan erotu sellaisesta - edukseen ainakaan. Yoü-sana lienee saanut taas saksankielen innoittaman umlautit päälleen. Biisi kestää viisi minuuttia ja tuntuu hieman pakoitetulta. Pisteet tulevat söpöydestä.



Toiseksi viimeisnä on The Edge Of Glory. Siitä lisää täällä: http://www.acoustic.fi/2011/05/uusi-gaga-single-edge-of-glory.html.


Levyn kokonaisarvosanaksi muodustuu keskiarvona siis

Arvosana on ihan hyvä ottaen huomioon että mukana oli todella hyviä raitoja. Antaisin neljä tehteä muuten, mutta keskiarvo oli nyt helppo laskea.

Albumi on kuunneltavissa myös spotifyssa (nyt premiumina, julkaisun jälkeen kaikille). Albumi on kaupoissa 23.5!

Lady Gaga – Born This Way

Lue lisää http://www.acoustic.fi/search/label/Lady%20Gaga.