Pariisin Kevät - Kaikki on satua: Mitä sinä olet?

Kaikki on satua jatkaa samaa popularisoituneempaa haaraa Pariisin kevään musiikissa, jota myös edellinen albumi Astronautti edusti. Radioystävällisestä kattauksestaan huolimatta jatkaa yhtye sanoituksissaan nykyajan yhteiskuntaa kritisoivaa linjaansa.

Albumin kansikuva on kiehtova kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sumuun kietoutuva maisema pitää sisällään lapsen, jonka takana seisoo kissamainen hahmo. Hahmo ei sinänsä vaikuta uhkaavalta, mutta selän takana väijyminen lupaa pahaa. Yhdennäköisyys kuitenkin The Beatlesin Magical Mysteri Tourin kansikuvan eläinhahmoihin (jotka ovat pennusta asti olleet pelottavia) saa hahmon pelottavan oloiseksi. Vasta isommasta vedoksesta hahmotin lapsi hahmon olevan veneessä, joka on kuivalla maalla. Tämän takia voisikin nähdä kansikuvan alustavan aloitusraitaa eli biisiä Olen kuullut merestä. Seuraava Saari onkin tämän jälkeen ainoa, jossa meriteema jatkuu. Kyseinen kappale oli ensimmäinen singlejulkaisu ja onkin jo kulahtanut radiosoitossa.

Albumi kokonaisuudessaan on hieno kokoelma suomalaista musiikkia. Kesäyö on kappale, joka sytytti jo ensimmäisen radiosta kuulemis kerran jälkeen. Tämä on biisi, jonka tahtiin tahdon heilua tulevan kesän lämpinä öinä.

Lopeta! on musiikillisesta eniten muista eroava. Alusta lähtee käyntiin bassobeatti, jollaista ei helposti yhdistä Pariisin Kevääseen. Jo ensimmäisellä kuuntelu kerralla yhtäläisyys biisiin Robyn – Don't Fucking Tell Me What To Do on suuri. Kuitenkin kannen mukainen mystinen teema jatkuu tämänkin biisin mukana.

Kannen teemaan mielestäni parhaiten sopii Vanginvartijan uni ja taas sanoituksiltaan kiehtovin biisi on Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen. "Kysyn voisko täällä rakkutta saada ja pois oman antaa."

Häikäisee biisin rauhallinen elektroninen biitti viimeistelee albumin ja peittelee kuuntelijan rauhaisaan tunnelmaan. Kappale sinänsä on kuitenkin hieman tylsä ja lopettavana biisinä voisi toimi paremmin  Sytytä valo, joka kehottaa ihmisiä kyseenalaistamaan olemassa olonsa.

Albumi on pitkästä aikaa kokonaisuus, jota on jaksanut kuunnella alusta loppuun ja jälleen uudestaan. Mun tapauksessa se kertoo levystä jo paljon. Kymmenen kappaletta levyn pituutena on lyhyehkä, mutta tuskallisen yleinen indie bändien tapauksessa.

Kaikki on satua myös Spotifyssa!

Albumi haastaa kuuntelijansa kysymään mikä elämässä on tärkeää ja elääkö omaa elämäänsä. Levy saa kuuntelijan myös pohtimaan suhdettaan luontoon ja antaa urbaanille ihmisraukalle mahdollisuuden riisua kenkänsä ja koittaa miltä aamukaste tuntuu nurmella paljaita varpaita vasten. Moni biiseistä on kiedottu satumaisen symboliikan ympärille, joka selittää albumin nimeä. Kyseessä on ehdottomasti yksi kiehtovimpiä suomalaisia levyjulkkareita tältä vuodelta ja täytyy sanoa että en kyllä odotakkaan toista tämän tasolle nousevaa indie pop albumia tälle vuodelle.

Rihanna - Talk That Talk

Tänään julkaistulla albumillaan Rihanna vakiinnuttaa paikkansa aikamme kuumimpien naistähtien joukossa. Kansikuva jo huutaa sanaa "fierce", mutta on kuitenkin tyyliltään edellisiä albumeja kevyempi. "Love" sana toistuu sanoituksissa ja biisien nimissä, kun edellisten albumien teema on enemmän ollut hyökkäävän kova. Deluxe-albumin mustavalkoisessa kuvassa Rihanna "french inhales" tupakansavua (suomen kieli taas kadoksissa!) ja kruunaa kannen syvälle uppoavalla katseellaan. Ensikuuntelun perusteella eniten iskevät Where Have You Been ja Red Lipstick. Jälkimmäisen dubstep-tausta on hyvin ajanmukainen valinta. Sinkkuna ennakkoon julkaisut kappaleet alkavat jo tuntua liian kuulluilta. Fool In Love on parhaimpia koskettavista biiseistä ja rauhoittaa albumin lopun.

Yleiskuva levyllä on hyväntuulinen ja biitit ovat raikkaita. Bailuraidat vähissä, mutta remixattuna monet löytyvät varmasti baarien talvisoittolistoilta.

Rihanna – Talk That Talk on Spotify.

Chisu - Kun valaistun: Elämästä ja irroittamisesta

Tänään julkaistulla Chisun albumilla on yhdeksän hyvin puhuttelevaa raitaa. Chisun uutta albumia on odotettu jo pitkään ja tämän 29-vuotiaan koko kansan tunteman artistin päälle on varmasti kasaantunut suuret paineet edellisen albumin, Vapaa ja yksin, oltua suuri menestys.

Mielestäni yhdeksän kappaletta sisältävä levy on todella lyhyt ja vaikka materiaalia olisi ollut enemmänkin, esimerkiksi albumin varsinainen nimikkobiisi, perustelee Chisu YleX:n haastattelussa valintaansa näin:

- Mä haluan että kaikki biisit tekevät kokonaisuudesta paremman, ettei mikään niistä olisi vain kivaa ajanvietettä. Sitäpaitsi kun nimibiisi jäi pois, tuli nimestä paljon tärkeämpi. Nyt ihmiset eivät pysty miettimään levyn teemaa samannimisen biisin kautta, vaan se muodostuu tästä kokonaisuudesta

Levy on eilisestä asti ollut kuunneltavissa Spotifyssa, joten kerkesin jo silloin kuunnella ne ajatuksella läpi. Käydäänpä kappalelista läpi ja katsotaan mikä on tuomio!

Albumin ensimmäisen raidan nimi on Minä ja mun pää. Kappaleella on 1:15 sekunnin pituinen sisäänajo, joka korostaa levyn koheesiota. Hiljalleen kasautuva äänimaailma johdattaa ensimmäiseen biisiin joka käsittelee levyn keskeistä teemaa eli elämää ja erityisesti sen lyhyyttä. Tähän biisiin on helppo samaistua.


Toisena on Sabotage, josta löytyy jo kattava arvostelu täältä:
http://www.acoustic.fi/2011/09/viikon-musiikki-arjen-alkuun.html.


Albumin parhaita biisejä on jo menevämpi raita, eli Kohtalon oma, levyn kolmas biisi. Kertosäkeen "hei kohtalo / oon isotyttö jo / ja mä päätän sen / kenen oon tai en" on sanoitukseltaa oivaltava ja jää helposti soimaan päähän ja jo toisella kertaa tekee mieli laulaa mukana. On myös ihana miten toisesta luopuminen käsitellään sormien avulla.


Ennustus on vuorossa seuraavana. Kappale on poljennoltaan taas rauhallisempi. Äänimaailmaa hallitsee täyteläinen rummun lyönti. Kappale sopii erimerkiksi erobiisiksi sillä se kertoo irtipäästämisestä ja sen lopullisuudesta.


Kappale Tie tuo mieleen kasarin kitarasoolot ja äänimaailmassa on jotain yhtäläistä esimerkiksi Ultra Brahan, tai ainakin se tulee mieleen. Elämä ja rakkaus ovat jälleen hallitsevia teemoja. "Mut mitä tiellä tapahtuu / se tielle jää".


Veneretki on kepeämpi äänimaailmaltaan ja on sanoitukseltaan jälleen ihana. Retoriset kysymykset ja sanaleikit pääsevät jälleen valloilleen. Kappale saa pohtimaan omaa elämään ja balalaikan soundi sopii kappaleen äänimaailmaan mahtavasti.


Elämän erilaisia kriisejä kuten keski-ikää pohtii kappale Kriisit. Tätä veikkaisin ensimmäisenä radiohitiksi, sillä se sisältää samoja elementtejä kuin Baden-Baden. Realismia kerrottuna hauskasti ja pilke silmäkulmassa. Kuudenkympin kriisistä kertovassa säkeistössä on ihana reggaebiitti!

Jos on valmis, ei sitä tartte kysyykkään kertoo biisin nimenä jo todella paljon. Kappale selkeisti petaa jo albumin loppua rauhoittamalla kerrontaa ja poljentoa.


Vanha jo nuorena on erittäin koskettavaa ja lopettaa kertomuksen elämästä ja samalla myös albumin. Missä ihminen voikaan lopulta olla nuori myös vanhana on kysymys jota Chisu tässä pohtii. Kappale kiihtyy lopun rumpusooloihin ja päättyy hiljaisuuteen.


Chisun edellinen albumi Chisu – Vapaa ja yksin oli mulle selkeä eroalbumi. Siellä oli niin paljon biisejä, jotka puhutteli mua vaikeinakin aikoina ja tekee sitä edelleen. Miehistä viis! ja Saalit ovat kenties parasta antia levyllä. No tämä on aivan erilainen ja niitä ei ehkä pitäisi verrata toisiinsa. Varmasti täältäkin nousee todellisia suosikkeja ja tällä hetkellä esimerkiksi Kohtalon oma on parasta mitä kuunnella. Chisun albumi on erittäin hyvä ja suosittelen perehtymään ajatuksella.

Chisu – Kun valaistun

Levyn lopullinen arvosana:

GaGalicious? Lady Gaga - Born This Way uusi albumi

 Tentin jälkeen ensimmäinen asia mitä tein oli kännykällä spotifyhin ja Gagan uusi albumi soimaan kädet täristen. Tätä on odotettu, hypetetty ja spekuloitu enemmän kuin mitään pop-albumia pitkään aikaan!

Bussissa ensitunnelmat varmaan heijastuivat hyvin kasvoilta. Koko ajan oli varmaan sellainen "wtf" sekoitettuna "general awe":hin :D pyrin koko ajan normalisoimaan omaa ilmettä ja silti huomasin tuijottavani ulos suu auki ihmetyksestä!

Gagan uudelle levyllä on viisitoista kappaletta. Viimeinen raita on Born This Way'stä tehty Jost & Naaf remix. Neljä kappaletta on ennakkoon julkastuja sinkkuja (Born This Way, Judas, The Edge Of Glory ja Hair).

Kirjoitan nyt ensitunnelman jokaisesta kappaleesta, mutta sitä ennen on todettava yksi asia. Ystäväni (Jussi) esitti Judaksen musiikkivideosta, erityisesti sen lopusta teorian, jonka mukaan lopussa kivetettävä Fame-Gaga kuvaa Fame-albumin ja nimenomaan Fame-Gagan loppua! Ajanjakson päättymistä! Enempää hän ei olisi voinut olla oikeassa!

Ensimmäinen raita on uusi. Se kantaa nimeä Marry The Night ja on alussa hidas, mutta nopeutuu loppua kohti. "Gonna marry the night" -lausetta toistetaan biisissä kyllästymiseen asti, mutta biisi kiihtyvissä kohdissa on musiikillisesti hieno. Kertsi on hyvä ja sanat viihdyttävät ja helpot. Tällainen biisi on loistava kuunnella ennen baariin lähtöä - etenkin jos miestä metsästää! :D


Toisena levyllä on Born This Way. Siitä lisää: Plagiointia ilmassa? Lady Gaga - Born This Way ja Born This Way musiikkivideo - Startrek syntymästä popviihdettä.


Kolmantena seuraa Government Hooker. Introsta tulee pakostakin mieleen Repo! - The Genetic Opera -musikaalin soundit. Oopperamaisen "Gagan" toistelun jälkeen kun bassot läjähtää kehiin, tarjoaa kappale hyvin mielenkiintoisen äänimaailman. Kertsi on ehkä hieman tylsä ja sanoitukset ei hirveästi herätä mitään tuntemuksia. Nopeasti tähän kyllä pääsee mukaan lauluunkin jos haluaa iha muutaman kuuntelukerran jälkeen, joka sinänsä on hyvin gagamaista.


Seuraavana tulee Judas. Siitä löytyy täältä: Viikon Musiikki ja Gagan Juudas - syntisen hyvää?


Viidentenä tulee hyvin jännä ja ensimmäinen levyn kantaa ottava biisi Americano. Gaga itse kuvaa kappaletta sanoen sen olevan "a big mariachi techno-house record, where I am singing about immigration law and gay marriage and all sorts of things that have to do with disenfranchised communities in America" siis lyhyesti techno-house raita, jolla hän laulaa maahanmuuttolaista ja homojen avioliitosta ja vastaavista asioista jotka koskevat yhteisöjä joiden äänioikeus on riistetty.
Lady Gagan espanja kuulostaa hyvältä, itseasissa seksikkäältä, sen oikeellisuudesta en osaa sanoa mitään.

Mis canciones son de la re-revolución
Mi corazón me duele por mi generación
Suomennettuna espanjankieliset osiot olisivat luokaa "Lauluni ovat vallankumous / sydäntäni särkee sukupolveni puolesta". Pahoittelen jos käänsin väärin, espanja ei kuulu vahvuuksiini :D
Intro ja bridge on hyviä.. vähän vaan tulee lopussa mieleen kohdasta "Don't you try to catch me" Abba :D musiikillisesti ja laulullisesti. Sanomasta lisäpisteistä.
Gagan Juudas - syntisen hyvää?


Kuudentena tulee Hair, joka on eilen jo julkaistu sinkku. Popitin sitä repeatilla heti kun sain sen käsiini niin noin parisen kymmentä kertaa ja voin kertoa pitäväni siitä. Siihen pääsee ensi kuuntelemalla sisään ja jälleen kyseessä on hyvin gagamainen identiteeti-on-tärkeä biisi. Alussa ja esimerkiksi kersissä haikuu samanlainen soundi kuin The Edge of Glory -kappaleessa ja erityisesti saksofoni to samanlaista kaikua.


Scheiße on seuraava biisi. Tässä Lady Gaga puhuu saksaa ja se sopii hänelle kuin nenä pähän, erityisesti Alejandro musiikkivideon jälkeen. Saksasta yritin saada selvää kuuntelemalla intron moneen kertaan, mutta tajuan vain sanan sieltä ja toisen täältä :D tää biisi on vähän tylsä ja ei kunnolla käynnisty missään vaiheessa. Mutta saksa kuulostaa hienolta tässä!!


Kahdeksannessa kappaleessa on alussa on jousisoittimia ja se on arvokkaan kuuloinen. Bloody Mary kappaleessa on alussa myös vinyylikohinaa! Tää on todella hyvä biisi. Tässä on hienot sanat ja tää on siis jotain ihan muuta kuin Gaga yleensä, mutta loistavaa silti! Tässä biisissä on sitten vaihtteksi ranskaa yksi lause: "je ne veux pas mourir toute seule". Teema menee samaan kategoriaan kuin Juudas kappaleessa. Biisi kasvaa ja etenee koko ajan. Siinä myös yksi syy miksi pidän siitä!


Bad Kids ei iske muhun ainakaan ensimmäisellä kuuntelulla. Taaskaan lyriikoista ei oikein saa kiinni ja musiikillisesti soundi on aika mitään sanomaton ja kuultu. Puolipistetta tulee muutamasta mielenkiintoisesta rytminvaihdoksesta. Uskon kyllä et kun kuuntelen tän pari kertaa nii voin tykästyäkkin, tai siis en ihmettelis. Ensikuuntelemalla ei. Alussa on kannen mukaista rock-uskottavuutta haettu sähkökitara soundilla.


Highway Unicorn on rokahtavampi kappale. Sama vika kuin äskeisen kanssa. Ei tule mitään fiilistä lähteä laulamaan mukana eli ei sytytä. Tämä myös on tylsempi äänimaailmaltaan, vaikka paikoittain sisältääkin ihan hyvää rumpalointia. Varmasti ihan hyvä autoilubiisi. Tähti tulee oikeista rummuista.


Seuraava biisi taas nostaa levyn tasoa. Heavy Metal Lover on musiikillisesti jälleen mielenkiintoinen ja kuulostaa enemmän gagalta kuin moni muu biisi albumilla. Sanoissa on taas jotain tolkkua ja kappaleessa on kertsi, joka jää päähän! :)


Electric Chappel biisis lähtee liikkeelle kitarariffillä. "It's not about sex and shampain". Tässä jälleen heijastuu Gagan oma intertekstuaalisuus. Electric Chappel löytyy Judas musiikkivideon kuvastolta. Kappale on rauhallinen ja sanoituksissa on jälleen pontta.



Yoü And I on viimeinen uusi kappale levyllä. Tällainen rock-rakkausballadi on kyseessä. Jos olisi oikein rakastunut niin tätä varmaan olisi ihana popittaa. Ja jos tykkää tällaisesta. Tulee vähän mieleen vanha kunnon rock tästä. Ei oikeastaan erotu sellaisesta - edukseen ainakaan. Yoü-sana lienee saanut taas saksankielen innoittaman umlautit päälleen. Biisi kestää viisi minuuttia ja tuntuu hieman pakoitetulta. Pisteet tulevat söpöydestä.



Toiseksi viimeisnä on The Edge Of Glory. Siitä lisää täällä: http://www.acoustic.fi/2011/05/uusi-gaga-single-edge-of-glory.html.


Levyn kokonaisarvosanaksi muodustuu keskiarvona siis

Arvosana on ihan hyvä ottaen huomioon että mukana oli todella hyviä raitoja. Antaisin neljä tehteä muuten, mutta keskiarvo oli nyt helppo laskea.

Albumi on kuunneltavissa myös spotifyssa (nyt premiumina, julkaisun jälkeen kaikille). Albumi on kaupoissa 23.5!

Lady Gaga – Born This Way

Lue lisää http://www.acoustic.fi/search/label/Lady%20Gaga.