Korkean paikan kammo ja sadepisaroita ♥

Tänään oli huippu kiva päivä, vaikka se päättyikin hirveeseen sadekuuroon. Oltiin kaupungilla ostoksilla ja ostettiin liput esimerkiksi ensi viikolla olevaan näytökseen Tampereen Teatterikesä-viikolle ja Lainahöyhenent musikaaliin, josta vastaa Tampereen Komediateatteri. Kerron niistä sitten lisää kunhan pääsen ne katsastamaan. Sitten kierreltiin kauppoja ja etsin kuumeisesti Madonnan Evita-elokuvan DVD-julkaisua, mutta sitä ei ikävä kyllä löytynyt. Dreamgils elokuvan ois kans voinu ostaa, mutta eipä löytynyt sitäkään. Kuvista varmaan sai aika hyvin pääteltyä yhden aktiviteetin. Pakko oli mennä kokemaan Keskustorin Kukkaisviikkojen maailmanpyörä, koska se korjataan sieltä huomenna pois. Aiemmin en ole käynyt siinä, joten ihan hieno kokemus. Kivastihan sieltä näki aika pitkälle. Impilinna (se yks iso kerrostalo Hämeenpuistossa) näky tosi hyvin. Noissa kuvissa näytän huomattavasti rauhallisemmalta kuin mitä oikeasti olin! Korkean paikan kammo vähän tuppaa meinaan vaivaan! Niin ja sitten käytiin tietysti Mäkissä pokaamassa viikon Coca-Cola-lasit, jotka olivat vihdoin ne valkoiset! No ei ilta tähän vielä loppunut. Käytiin keskustaseudulta hakemassa pari geokätköä. Siellä mentiin kun mitkäkin turistit (lue: jästit), kun koitettiin etsiä niitä ilman, että kukaan huomaa. Tässä vaiheessa sade oli ihan hyvä, koska se kadotti kivasti ihmiset kaduilta! :D

Eilen illalla katsottiin Erin Brockowich -elokuva, joka oli ihan huippu hyvä. En oo aiemmin nähnyt sitä, vaikka muistan sen jostain lukion tai yläasteen enkun kirjan kappaleesta. Suosittelen! Nyt sitten pohtimaan tämän illan leffaa! Oliskohan se joku tänään mukaan tarttuneita: Take Me Home Tonight, Kuninkaan puhe tai Prince of Persia? Suosituksia otetaan aina vastaan! :D

PS: Tsekkaa uudet lasit kuvissa! Ensi kertaa koeajossa kaupungilla! Hassua miten sitä oikeesti näkeekin asioita, esim. keltaisia autoja " BUNCH BUGGIE YELLOW!! " (≧∇≦)/ .

Huomaa uudet lasit! :D

Tupla-pose lähes 26m korkeudesta!

 

Lääkepilvitarinoita

Mä en tiedä mitä kirjoittasin kun kaikki tuntuu nyt jostain syystä hirveän henkilökohtaiselta. Se voi myös johtua siitä, että oon viime päivät kulkenut eräänlaisessa horroksessa kipulääkkeiden takia. Suuhun sattuu ja nyt neljähammasta vähemmän. En saanut turpaan nakkikioskilla niinkun kaverit jo facebookissa veikkaili, vaan ihan hammaslääkärin toimesta hampaat väheni. Saattaa myös olla että mun fb-päätöksellä saattaa olla tekemistä asian kanssa. Mä päätin, että kaikki mun elämässäni ei ole jakamisen arvoista toisin kuin sosiaalinen media nyt tahtoo meille opettaa. Tätäkin tärkeämpi päätös oli se, että elämäni ei ole jakamisen arvoista kaikille. Tämä näkyi käytännössä siinä, että kävin yksitellen fb-ystäväni läpi ja poistin hyvän päivän tutut, randomit ja kaikki muut listoille vain päätyneet. Kyllä, nyt minulla on 103 facebook kaveria vähemmän. Jos olit yksi niistä niin älä ota henkilökohtaisesti, eipä mun facebookissa juuri koskaa mitään mielenkiintoista olekkaan :D

Mä oon käyny nyt monta kertaa elokuvissa viime viikkojen aikana. MIB3 oli ihan katsomisen arvoinen, mutta toisaalta hieman lattea päätös niinkin hyvällä sarjalle. Toisaalta, kyllä se aina kakkososan voittaa. Nicole Scherzingerin hottisrooli lisää aina pisteitä. Sen lisäksi olin katsomassa Prometheus-elokuvan. Se oli ihan viihdyttävä. Eipä siitä paljon muuta voi sanoa. Tiedostamatta oon tässä viimeisen parin kuukauden aikana katsonu kaikki Alienit, Predatorit ja Alien vs. Predatorit. Pohjatiedo oli siis kunnossa. Mielenkiintoinen Alienin prequel oli siis kyseessä, joka tosin jätti paljon kysymyksiä auki. Esimerkiksi sen, että miksi kuvattu teknologia oli tässä tulevaisuudessa kehittyneempää kuin ensimmäisessä Alienissa, joka on Prometheukseen nähden tulevaisuudemmassa, eikun siis enemmän tulevaisuudessa. Plussaa siitä, että Ridley Scott eli alkuperäisen Alienin ohjaaja on myös tämän ollut ohjaamassa. En muista kerroinko jo aiemmin Dark Shadows -leffasta, mutta senkin olin katsomassa. Sekin oli luonteeltaan viihdyttävä, tosin juonellisesti välillä hyvin ontto. Huumoria myös olisi oinut repiä aiheesta ikiaikainen vamppyyri seitkyt luvulla. McDonalds notaatio oli ehkä leffan hauskin kohta.

Mun pitäisi ostaa uusi näppäimistö sillä mun nykyisestä on mennyt pilkku rikki, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että sitä tulee painaa kovalla voimalla niin saattaa saada pilkun toimimaan. Älkää kysykö, mä en todellakaan tiedä miksi näin on.

 Juhannus on luvassa kohta, mun täytyy sanoa että mä en tiedä yhtää mitä odottaa, mutta toivottavasti olisi hyvä jussi luvassa.

Nyt menee tää juttu taas aika hajonneeksi, joten ehkä mä lopetan mun lääkepilvitarinat tähän ja päästän teidätkin viettään sunnuntaita rauhassa. Bye darlings!

Hugo 2011 | Heikkoa isolla h:lla

Hugo 2011


Eilen illalla katsoin Hugon ensimmäistä kertaa. Olin hieman huuli pyöreänä Oscareita katsoessa, sillä ei ollut mitään hajua siitä millainen leffa niitä sieltä hamusi itselleen viisi  kappaletta. Martin Scorsese on ohjannut tämän elokuvan ja se on hänen ensimmäinen 3D projekti. Itse näin tämän 2D:nä, mutta mielestäni sen ei pitäisi vähentää elokuvan arvoa.

Viisi "tekniikka-Oscaria" eli äänitys, kuvaus, äänitehosteet, lavastus ja erikoistehosteet olivat varmasti ansaittuja sillä visuaalisesti elokuva on upea. Muutama koneella tuotettu lisä on kuitenkin halvan näköistä. Parasta elokuvassa on upea valaistuksen ja värien käyttö tunnelman luomisessa. Kolmessa (joka mielestäni on paljon) kohtaa on leffassa moka. Leikkaus ei mene niinkuin pitäisi vaan ihmiset ovat silmin nähtävästi eri asennossa ja kohauksen sulavuus murtuu. Yhdessä kohtaa klassinen filmi moka: päähenkilö Hugo (todella sympaattinen ja lahjakas lapsinäyttelijä Asa Butterfield) hyppää junaraiteille hakemaan avainta joka on hautautunut kivien alle - junan raiteelle tiputtuaan avain on kuintenkin ratapölkyn päällä helposti nähtävissä -_-.

Elokuva ei saanut ainakaan minua vakuutettua. Missään vaiheessa juoni ei vienyt mukanaan. Ennalta-arvattava se ei ollut, mutta toisaalta elokuvan suuri paljastus ei vaikuttanut sen kaiken pohjustuksetn arvoiselta - saati elokuvan arvoiselta. Suurin mutkistumakaan ei saavuta jännityksellistä huippuaan vaan ratkeaa aivan liian nopeasti. Mutkistumaan luonnollisesti liittyy elokuvan "pahis" tarkastaja Gustava eli Sacha Baron Cohen. Ulkonäöltä en meinannut tunnistaa, mutta ääni paljasti hänet. Loistava valinta surkuhupaisaksi pikkupahikseksi.

Mä toivoin tältä elokuvasta mukaansa tempaavutta ja jotain uutta. Sellaista oli hetkittäin aisittavissa ja välistä pystyin uppoutumaan elokuvan visuaaliseen ilmaisuun, mutta pitkälti elokuva kului nukkumisen välttämisessä. Heikkoa isolla h:lla!

Härmä (2012) ja Varasto (2011)

Viime viikon aikana kävin katsastamassa kaksi suomalaisen nykyelokuvan edustajaa. Tarkoitus on siis selvittää mikä on Suomen elokuvateollisuuden tila.

Ensimmäisenä vuorossa on Härmä (2012). Härmä kertoo pohjanmaalaisten puukkojunkkarien arjesta. Trailerin näin jo ajat sitten ja täytyy sanoa että ensimmäisenä ei tullut mieleen haluta nähdä kyseistä leffaa. Mahdollisuus kuitenkin tarjoutui ja totta kai lähdin kyseistä filmiä sitten katsomaan.

Yllätys oli ehdottomasti positiivinen. Leffa itsessään on niin sanotusti pahan mielen elokuva, sillä jokainen tapahtuma huutaa epäoikeudenmukaisuutta. Tämä johtaa siihen, että sankarista tulee jopa ärsyttävän kiiltokuvamainen hahmo verrattuna leffan pahiksiin. Epäreiluus leffassa saattaa myös jäädä kalvamaan, mutta suomielokuvissa se on yleistä: kaikilla vaan menee älyttömän paskasti. Näyttilijätyö on vakuuttavaa ja jopa Mikko Leppilammen pystyy ottamaan vakavasti, sillä hänellä on hyvinkin rehevä parta elokuvassa. Lauri Tilkanen on kiehtova uusi suomalainen näyttelijä. Ulkonäkö antaa paljon anteeksi kokemattomuudesta. Nuoruudestaan huolimatta tämä kotimainen komistus onnistuu pitämään roolisuorituksensa vakuuttavana. Pamela Tola on parhaita nuoria suomalaisnäyttijöitä ja olenkin iloinen nähdessäni hänet tässäkin leffassa. Ensimmäistä kertaa tosin Tolan silmien heterokromatia pomppasi silmille (heh!) ja jäi häiritsemään leffan loppuun saakka. Erityisen mieleenpainuva sivuosa on Kari Hietalahdella kylän kyykytettynä nimismiehenä. Juoni on alusta asti ennalta-arvattava ainakin suuressa mittakaavassa.

Suomalainen näyttilijäkomistus Lauri Tilkanen

Seuraava suomileffa onkin huomattavasti hauskempi. Varasto (2011) kertoo helsinkiläisen maalikaupan arjesta. Elokuva on tupattu täyteen suomalaisia kuuluisia näyttelijöitä. Naispääosasta vastaava Minttu Mustakallio esittää aikuiseksi kasvamatonta hupakkoa ja Kari-Pekka Toivonen taas kertoo elääkseen varastavasta varastotyömiehestä. Elokuva kuvaa näiden kahden eriskummallista suhdetta ja tilanteen mutkistumaa raskaudeneston pettäessä. Tärkeimmässä sivuosassa nähdään Aku Hirviniemi, joka tekee vakuuttavan roolin myös aiemmassa Härmä-elokuvissa. Koomisimmat roolit elokuvassa kuitenkin on Karitan (Minttu Mustakallio) äidillä ja uudella miesystävällä, joita esittävät Hannele Lauri ja Vesa-Matti Loiri. Keskeisimpänä sitaattina, jolle koko leffasali repesi jäi mieleen: "Mitä vittua.... oliivi!" Ette voi tajuta, jos ette ole leffaa nähneet ;) Elokuvan mainoslauseen lausahdus "Eihän se oo sikiön vika jos äiti on tyhmä ku maapähkinä" pitää kyllä loistavasti paikkaansa. Erityisesti kiitosta leffa saa yhteiskuntakritiikistään ja julman realistisesta pienpalkkaisen arkea kuvaavasta satiirista.

11-11-11: American Horror Story & Timecrimes

Tänään on yksi ehkä vuoden mielenkiintoisimpia päivämääriä. Tänään on maailmalla pelätty terrori-iskuja, toivottu suuria muutoksia ja menty naimisiin. Kheopsin pyramidi suljettiin, jotta hengelliset menot eivät turmelisi sitä ja esimerkiksi Tampereen Aleksanteri kirkkoon oli ilmoittautunut ennakkoon 54. hääparia menemään naimisiin. Okkulttiset ryhmät ja numerologit ovat innoissaan. Mitä tänää tapahtuu? Suomen mittakaavassa suurin tapahtuma lienee toistaiseksi ollut Jätkäsaaren uuden Verkkokauppa.com myymälän avajaiset. Maailmalla on saatu huokaista helpotuksesta, sillä mitään terrori iskuja ei ole vielä ainakaan raportoitu. Tietoverkko toimii normaalisti kuten tämäkin bloggaus todistaa!

Itse päätin jatkaa halloweenin tunnelmia ja pelotella itseäni. Katsoin eilen illalla elokuvan joten otetaan siitä arvostelu tähän väliin.

---

Timecrimes (2007)

Mun kaveri toi tän elokuvan katsottavaks. Kummallakaan meistä ei varsinaisesti ollut käsitystä siitä mitä leffalta tulisi saati voisi odottaa. Los cronocrímenes - alkuperäinen nimi paljasti elokuvan olevan espanjalainen. No mikäs siinä, laitetaan pyörimään. Tapahtumat menevät loogisesti eteenpäin ja jännitys alkaa kasaantua. Mukaan saapuu tuntemattomasta syystä uhkaava hahmo, joka alkaa käydä päähenkilön, keski-iässä olevan Héctorin kimppuun. Hän päätyy muutaman kummallisen sattuman ja omien virheidensä saattelemana hulppean näköiselle talolle, joka paljastuu jonkin asteiseksi tutkimuskeskukseksi. Verta valuvana häntä ei kinnosta paikan aitaus saati varoituskyltit. Kun Héctor lopulta saa apua, toteaa hän joutuneensa väijytyksen keskelle. Miten tämä kaikki liittyy häneen?

Ajatuksella avaruusmatkailusta leikittelevä espanjalainen elokuva tuo scifithrillerien genreen jotain aivan uutta. Dreamworks tekee ensi vuonna uusinta version tästä elokuvasta (how obvious - tyhmien amerikkalaisten rautalankaversio), joka kertoo elokuvan kiehtovuudesta. Miten tapahtumien nyytti onkaan kietoutunut ja kaivaako Héctor sittenkin omaa hautaansa?

---

Toineen uutuus jonka löysin viime yönä on sarja nimeltä American Horror Story. Mä en ole pitkään aikaan nähnyt niin toimivaa kauhua ja nyt on kyse sarjasta. Pilotti jo leikitteli useilla eri kauhugenreillä ja asetelma on niin herkullinen että se voi mennä siitä vielä mihin vain. Se pyörii tänä syksynä Amerikassa ja siitä on toistaiseksi tullut vain kuusi jaksoa. Kahden ensimmäisen perusteella en voi kuin suositella jos yhtään kauhu sytyttää!

Asetelma sarjassa lähtee liikkeelle hyvin rikkeimestä perheestä. Idylli vaikuttaa ensi kukoistavan, mutta lopulta paljastuu että psykoterapautti isä on pettänyt vaimoaan opiskelijatytön kanssa. Isää esittää Dylan McDermott, perheen äitinä nähdään Connie Britton ja melankolisena teiniangstia ilmentävänä tyttärenä Taissa Farmiga. Perhe päättää ostaa uuden talon ja vanhemmat yrittävät näin paikata rikkonaista suhdettaan. Jo välittäjä kertoo talossa tapahtuuneen murhaitsemurhan (murder-suicide, en tiedä miten kääntyy paremmin) ja talo alkaa heti viedä häitä pelon ulottuvuuksiin, joiden rajoja ei vielä näy. Jessica Lange ja Frances Conroy ovat myös saaneet älyttömän kiehtovat roolit, jotka linkittävät heidät molemmat omalla, erityisellä tavalla taloon.



Nyt mä haluan kuulla onko teidän päivää jotenkin värittänyt kiehtova päivämäärä? Onko sattunut jotain normaalista poikkeavaa tai onko odotus palkittu jotenkin muuten? Kommentoi ja kerro!

Movie Reviews: V for Vendetta (2006)

V for Vendetta (2006)

Kun mä kirjoitan näitä mun leffabloggauksia niin harvoin tartun elokuvaan, joka oikeasti kuuluu muun suosikkeihin. Nyt sen kuintenkin teen. Mun piti kirjoittaa tää postaus nyt osuvammin viime lauantaille (5th of November), mutta satuin unohtamaan asian juuri silloin (typical), teen sen kuitenkin nyt, kolme päivää myöhässä.

V for Vendetta perustuu Alan Mooren saman nimiseen klassikko sarjakuvaan kasarin lopulta. James McTeigue debytoi ohjaajana tällä elokuvalla, mutta on ollut assistant director monissa blockbustereissa kuten Matrix trilogiassa ja SWII: Attack of Clones elokuvissa. Tarina sijoittuu Britannian itseaiheuttamaan tulevaisuuden dystopiaan, jossa henkilö V (esittäjänä mahtava Hugo Weaving) päättää muuttaa tulevaisuuden suunnan niin sanottujen terroritekojen kautta. Maa on täysin eristyneessä tilassa, jossa ulkonaliikkumiskiellot, ulkomaailman uhat ja pelko omia johtajia kohtaan hallitsevat kansalaisten elämää.

Kulkiessaan ulkona sallitun ajan ulkopuolella kohtaa toinen päähenkilö Evey (Natalie Portman) ns. sormimiehet ja samalla myös hahmon V. Evey ei ymmärrä mitä tuntee tätä kohtaan, mutta lähtee kuitenkin hänen mukaansa. Kummankaan elämä ei ole sama tämän jälkeen.

Tarkoitus ei ole saada kuulostamaan tätä romanttiselta draamalta koska (trust me!) romattinen taso on hyvin kaukana tästä elokuvasta. Tunne skaala vaihtelee vihan, pelon ja ihmetyksen puolelta toiselle ja molemmat hahvoista kasvavat läheisiksi. Weawing tekee älyttömän mahtavan roolisuorituksen rohkeana ja puheeltaan lahjakkaana V:nä. Johtajien juoni joka lähtee V:n toimien puolesta purkautumaan paljastuukin pahemmaksi kuin kukaan on osannu pelätä.

Mulle tää ei niinkään ole toimintaelokuva. Mulle tää kertoo tarinan siitä mihin maailma joutuu, jos kansalaiset antaa johtajiensa tehdä päätösiä heidän puolestaan. Dystopia ei välttämättä ole kaukainen mahdottomuus. Elokuvaversiossa teemoja on muutettu nykypäivää paremmin kuvaaviksi ja esimerkiksi homoseksuaaliset elementit kolahtavat. Kohtaus "Valerie's letter" saa mut itkeen, pelkään ja tahtomaan taistella. Mä laitan se tähän alas. Ikinä ei saa unohtaa että kansan ei pidä pelätä johtajiaan, johtajien tulee pelätä kansaa. Kun homot "pussitetaan" elokuvassa saa se kylmät väreet ja pelon kulkemaan selkää pitkin. Mitä jos linnunkoto romahtaa? Televisiossa näkyy jo nyt vastaavia uhkakuvia, on näkynyt jo kauan. Maailmalla mellakoidaan, soditaan, nähdään nälkää ja kuollaan tauteihin joiden alkuperä kuulostaa vähintäänkin hämärältä. Elokuva on loistava muistutus siitä mistä "idiootti" sana on saanut alkunsa: sillä kuvattiin antiikin Kreikassa ihmistä, joka ei ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Emmehän me halua olla aikamme idiootteja?


Valerie's letter | Valerien kirje:



Esimerkki Hugo Weaverin sanailusta V:nä:

Remember, remember the Fifth of November,

the Gunpowder Treason and Plot,

I see no reason why Gunpowder Treason should ever be forgot.

Täydellinen selviytymisopas elokuviin lähtijälle

Elokuviin lähtiessä tulee aina ongelma, että mitä mennä katsomaan elokuviin. Mulla on nyt tällä viikolla tipahdellu qruiserissa kolme näitä "Leffaan...?" buffia ja mehän muistetaan mitä se ratkoitti! (Voit tarkistaa myös täältä ;) Näin sunnuntain kunniaksi kyllä olisi tosi kiva mennä elokuviin joten mitä siellä oikeastaan pyörii. Otetaan esille mitä kannattaa mennä katsomaan nyt (viikko 46/2011) ja lähitulevaisuudessa!

acoustic.fi selviytymislista elokuviin lähtijälle:

Pelottelukauhun ystävälle: Don't Be Afraid Of The Dark

Lapset kauhuleffoissa on älyttömän pelottavia ;D
In real life kauhukuvien ystävälle: Contagion


No zombies? :<

Historia kiehtoo: Kolme muskettisoturia 3D | The Three Musketeers 3D

Periaatteesta en tykkää 3D leffoista kun tuntuu että se näyttää sitten normaaliversiona jotenkin hirveän halvalta se kamerajälki.. liian kirkas. Mutta Tästä löytyy Orlando Bloomia, Milla Jovovich ja muuta yhtä ihanaa niin ehdottomasti :D

Ranskalaista huippudraamaa vakavalla pohjalla: The Little White Lies | Pieniä valkoisia valheita | Les Petits mouchoirs


Lähihistoriallinen brittidraama: NEDS


Loppuun kevyempää romanttista komediaa: What's Your Number?

Mielenkiintoisella aiheella. Tutkimuksen mukaan jos naisella on 20 seksikumppania tai enemmän hän ei tule päätymään naimisiin. Mikä on sinun numerosi? Kiva nähdä Anna Faris muussakin roolissa kuin Scary Movies -elokuvissa! Chris Evans on myös aika namnam ♥

.. vähän lisää: Friends with Benefits

Ooo... Justin Timberlake on näköjään edelleen aika man candy :P tästä mä oon kuullu todella paljon hyvää ja Mila Kunis on myös hyvä näytteleen!

.. ja sekoilukomediaa: Johnny English Reborn

Tämän tahdon niin ehdottomasti nähdä :D aiemmat on ollut jo hyviä ja tästäkään en oo kuullu vielä kuin hyvää kavereilta :D

Coming soon (11.11.2011): Immortals 3D

Tämä elokuva tulee Suomessa vasta 11.11.2011 mutta näyttäisi pitkälti olevan ainoa kiehtova elokuva Finnkinon "Coming soon" listalla mutta kenties sitäkin parempi. Antiikki toimii aina ja vaikka tuottajina on samat kuin "300"-leffalla niin tää näytti silti älyttömän hyvältä :D Henry Cavill hoitaa ainakin tän leffan kuumuus sfäärejä, siinä vasta komea mies. Tähän si kyl tosin vielä sama vasta argumetti kuin aiemmin 3D leffoille!

Movie Reviews: The Tree of Life (2011)

The Tree of Life (2011)


The Tree of Life on lähemmäs kaksi ja puolituntinen draamaspektaakkeli höystettynä aikamme parhailla näyttelijöillä. Sean Penn, Brad Pitt ja Jessice Chastain tähdittävät Terrence Malickin ohjaamaa kriitikkojen ylistämää kokeellista filmi pätkää. Pätkä onkin hyvä sana kuvaamaan tätä elokuvaa, sillä sen suurimmiksi ansioiksi muodostuu tarinan särkeminen symboliseen sekasortoon ynnäten joukkoon dokumentaarisia Discovery Channel -jaksoja.

Elämän ja sen keskeisiä kysymyksiä kuvatessa elokuvan kronologinen rakenne lähtee liikkeelle Mr. O'Brien (Pitt) ja Mrs. O'Brienin (Chastain) tapaamisesta. He saavat kolme poikaa ja asuvat esikaupunkialueella ison pihan omakotitalossa. Elokuva itsessään alkaa aivan muualta. Alkusysäyksenä toimii Jobin kirjasta poimittu katkelma ”Where were you when I laid the earth’s foundation ... while the morning stars sang together and all the sons of God shouted for joy?" luo pohjan elokuvan pohtivalle tasolle. Leikkaus siirtää katsojan jo alussa keskelle hetkeä kun Mrs. O'Brien saa tiedon poikansa kuolemasta. Illuusion murenet täydellisestä perheen arjesta murtuvat lopullisesti, tosin kronologisesti tämä sijoittuu vasta elokuvan loppuun. Kuva siirtyy nykyaikaan, jossa Jack O'Brien (Penn) on töissä arkkitehtinä. Hän puhuu isälleen puhelimessa ja kertoo ajattelvansa kuollutta veljeään päivittäin. Seuraava kuulostaa niin kliseiseltä, että on ihme miten se on päätynyt elokuvaan, mutta kun Jack näkee puuta istutettavan rakennuksen eteen alkaa hän pohtia asioitaan, joka näkyy elokuvassa harhailevina surrealismi jaksoina.

Kuulostaa harvinaisen sekavalta, mutta ei tässä vielä kaikki. Tästä hetkestä lähtee liikkeelle noin 20 minuutin upea, tosin draamaelokuvan kannalta kyseenalainen kohtaus, jossa tähtisumun kautta siirrytään mitoosiin ja lopulta liitukauden dinosauruksiin. Kysymys kuuluu miksi? Ilmeisesti kuvattaessa niinkin laajaa aihetta kuin elämä, on ohjaaja halunnut kuvata myös elämän synnyn. Yksittäisenä dokumenttipätkänä olisi tuo jakso ollu upea kokonaisuus, mutta osana nykyelokuvaa aivan liian kokeellinen. Mieleen tulee 2001: Space Odysseyn harhailujaksot, jotka kuitenkin kävivät enemmän järkeen ottaen huomioon elokuvan genren. Taitavalla kerronnalla ja näyttelijöiden potentiaalin paremmalla hyödyntämisellä olisi päästy pidemmälle.

Elokuva on pitkä ja ei ota loppuakseen. Elokuvan herättämät assosiaatiot eivät ole miellyttäviä ja ohjaajan käyttämä vertauskuvallisuus on liian in-your-face -henkistä. Klassinen musiikki on nautinto ja moni elokuvassa käytetty kuva on itsessään upea taideteos, siinä missä joku toinen on banaali ja uhkaava. Tapa yhdistää niitä on ainutlaatuinen Malickin tyyliin sopiva, mutta kenties elokuvan pituudesta johtuen hyvin saarnaava, omaa oivallusta ei pääse tapahtumaan. Kuten leffaseurani sanoi: ”näin siinä käy kun annetaan ihmisen joka sanoo 'joo mä tykkään käyttää sellaista pientä symboliikkaa mun teoksissa' ohjata elokuva vapain käsin”. Kriitikot ovat ylistäneet teosta sen pirstaleisuudesta huolimatta ja ensi-illassaan tämän vuoden Cannesin elokuvafestivaaleilla se voitti Palme d'Or -palkinnon eli Kultaisen palmun. 

Paikat ainakin oli just loistavat!

Tuomio: Elokuva menee pilalle liiallisella kokeellisuudella ja symbolismilla. Kohtaukset ovat monesti hajanaisia ja vaikeita seurata filmin fragmentaarisuuden takia. Jos on elokuvafani niin kannattaa katsoa, filmi todennäköisesti jossain määrin tulee lunastamaan paikkansa vuoden isona ”taide-elokuvana” ja olen varma että itsekin näen sen uudestaan, ehkä ostan hyllyynkin. Klassikko jo syntyessään, en tiedä. Haluaisin sanoa, että en pitänyt tästä ja en saanut mitään irti, mutta kaipa se jotain kertoo että mietin sitä vielä kolme päivää sen nähtyäni. Klassisina hahmoina vahva ja julma isä hahmo yhdessä omat haaveensa uhraavan pehmeän äitihahmon kanssa tuovat jokaiselle varmasti jonkin tasoisen kosketuspinnan elokuvaan. Vähemmän raskaana näinkin hyvillä näyttelijöillä varustettu elokuva voisi olla ihastuttava.

Katso elokuvan traileri tästä.

The Kids Are All Right (2010)

Movies Reviews:

The Kids Are All Right (2010)



Kaksi äitiä ja yksi isä. Nic (Anette Bening) ja Jules (Julianne Moore) muodostavan yhdessä lastensa kanssa Joni (Mia Wasikowska, muistat esim. Alicena elokuvasta Alice in Wonderland) ja Laser (Josh Hutcherson) ydinperheen. Joni, pitkään yhdessä olleen lesboparin toinen puolikas, on selkeästi se jolla on perheessä housut jalassa. Lääkärin palkallaan ja vahvalla otteella perheestään hän onnistuu kustantamaan myös Jules'in uran etsinnän ja selkeästi boheemimman osan heidän elämäänsä.

Kaikki menee hyvin, Joni on muuttamassa kotoa ja Laser miehistyy huonoista valinnoistaan huolimatta, kunnes pakkaa sekoitetaan. Laser saa Jonin hankkimaan tietoja heidän yhteisestä biologisesta isästään Pauli'sta (Mark Ruffalo). Elämän koulussa seesteiseksi oppinut, naisiin menevän libaraali onnistuu ensin viattomienkin hyväntahdon eleiden kautta saamaan hyvinkin risaiseksi perheidyllin.

Luvattomat katseet, moottoripyöräajelut ja luomutomaatit eivät kummastuta Paul'ia; käsillään työtätekevää "joka paikan höylää". Hänen suhteensa lapsiin kuitekin syvenee molemmin puolin samalla kun Nic kokee menettävänsä otteen rakkaasta perheestään. Kuka on väärässä?

Ohjaaja Lisa Cholodenko saa ehdottomasti pisteet siitä miten elokuvasta on riisuttu hollywood-elementit. Ei autoräjähdyksiä, ei saippuadraamaa eikä stereotypiolla teennäistä leikittelyä.

Julianne Moore ja Anette Bening vievät ehdottomasti pisteet kotiin loistavasta tulkinnasta ja mahtavasta näyttelijätyöstä. Molemmat ovat vahvoja naisnäyttijöitä, joiden meriitit varmasti puhuvat puolestaan. He onnistuvat saamaan elokuvaan sen tarvitseman kipinän. Muiden näyttelijöiden roolisuositukset eivät ole huonoja mutteivat myöskään nosta elokuvan arvoa.

Suosittelen ehottomasti kaikille. Seksuaalisuus näytetään ihanan kompleksisena, elämä realistisena isoine ja pienine mäkineen ja rakkaus sellaisena mitä sen pitää ollakkin. Sateenkaariperhe on elokuvassa luonnollinen yksikkö. Arki ja sen askareet on upotettu elokuvaan hienosti ja väkinäisyys on tiessään. Vakavasti otetta elokuva, joka naurattaa, itkettää ja saa pohtimaan: mitä jos?

TOP 10 Gay-themed films (apart from Hollywood)

Ajattelin, että koska suuri osa kuitenkin tietää elokuvat, joista tähän asti olen kirjoittanut, voisin nyt tehdä mielenkiintoisemmat bloggauksen. Monille tuottaa vaikeuksia löytää homoaiheisia elokuvia, koska niiden levitys ja katsojakanta ovat kuitekin aika olemattomia suurin spektaakkeleihin verrattuna. Nyt kasailen tähän alle omat 10 lempihomoelokuvaani. Jos teillä rakkaat lukijat on jotain lisättävää, tai sellaisia elokuvia, jotka eivät rajaukseeni ole mahtuneet niin olkaa hyvä ja laittakaa kommenttina nimeä ja sivistäkää myös minua! :D


1. Sommersturm (Summer storm) (2004)

Tobyn ja Achimin tarina ystävyydestä, kilpailusta ja rakkaudesta. Teema on hyvin perinteinen: rakkaus, joka ei voi toteutua, mutta elokuvaan on varmasti jokaisen helppo rinnastua, koska se käsittelee niin keskeisiä teemoja: nuoruutta, ensirakkautta ja yhteiskunnan aiheuttamia paineita. Vielä kun tarinaan sekoiteteaan se, että joukkoe johon molemmat pojat kuuluvat joutuu kisaamaan homotiimiä vastaan, saadaan pakka varmasti ympäri ja sekoitettua moneen kertaan!

2. Shelter (2007)

Tämä on todellinen söpistelyleffa. Zach tapaa veljensä lapsuuden ystävän uudestaan jota ei ole nähnyt useisiin vuosiin. Miesten välinen ystävyys alkaa syventyä surffailuista ja oluista öisiin rendezvouhin :) elokuvan voi katsoa monesti ja aina löytää siitä jotain uutta. Zachin suunnaton uhrautuvaisuus ja omien halujen tukahduttaminen perheen hyvin voinnin takia on todella koskettavaa.

3. The Conrad Boys (2006)

The Conrad Boys on jännittävä tarina rakkaudesta, rikoksesta ja perheestä. Päähenkilö huolehtii pikkuveljestään heidän äitinsä kuoleman jälkeen ja pyrkii olemaan elämättä homon elämää. Keskittyminen opiskeluihin ja pikkuveljestä huolehtimisene ei kuitenkaan 19-vuotiaalle riitä, vaan hän kaippaa nuoruuden seikkailuja ja rakastumisia. Charlie saapuu kaupunkiin ja pian hänellä on mahdollisuus karistaa varhaisaikuisuuden pölyt ja taakat harteiltaan..

4. Trick (1999)

Tämä on suorastaan klassinen elokuva homoelokuvien saralla, mutta päätin nostaa sen tähän listaukseen, koska myös tässä elokuvassa on jotain mihin kaikki voinevat rinnastautua ja siten löytää sen omaksen. Päähenkilö huomaa kauniin gogo-pojan baarissa ja myöhemmin metrossa he tapaavat uudestaan. Kuinka vaikeaa voikaan olla kaksin Manhanttanilla. Koominen ja traaginen, mutta silti niin ihana!

5. Were the World Mine (2008)

Kertoo tarinan siitä miten vaikeaa koulu maailmassa on olla homo ja miltä tuntuu rakastua heteroon. Timothy saa tilaisuuden purkaa tunteitaan koulussa esitettävässä musikaalissa A Miudsummer Night's Dream ja saa siinä koulunsa ihmiset pomppimaan pillinsä mukaan.. mitä jos lumous ei kestäkkään aamuun? Suosittelen erityisesti musikaalien ystäville :)

6. Curiosity of Change (2008)

Komedinen kertomus pojasta, joka löytää äitinsä vanhat mekot kiihtovina. Kuinka mahtua kaappiin, jos puuhkan höyhenet näkyvät oven välistä. Vaikka drag-jutut ei muuten kiinnosta kannattaa tämäkin katsoa.. tästä löytyy paljon kiehtovia teemoja ja kysymyksiä.

7.  East Side Story (2006)

Perheravintola painaa päähenkilön hartioilla ja se ei anna paljoa mahdollisuuksia kehitykselle homona. Poikaystävän sitoutumiskammo herättää kysymyksiä, samoin myös oma seksuaalisuus.

8. Formula 17 (17 sui de tian kong) (2007)

Formula 17 kertoo ensirakkaudesta, paatuneista sydämistä ja homojen maailman pohjimaisesta julmuudesta. Loppujen lopuksi kuitekin hyvinkin komedinen elokuva on hyvää viihdettä kunhan löytää tekstitkset! :)

9. Make the Youletide Gay (2009)

Ihana elokuva kaapissa olemisesta. Kaikkihan tietävät ettei kaapissa ole helppo olla mutta entäs sitten kun poikaystävä tulee jouluksi vanhempien kotiin. Ihanaa komediaa, joka sopii erityisesti joulupyhien viihteeksi! :D

10. Get Real (1998)

Elokuva tarinasta, joka muuttaa kaikkien mielikuvan pelokkaista homoista. Millaista on tutkistella omien tunteidensa lisäksi sitä mitä muut tunteva. Todella klassinen homoelokuva, mutta erittäin hyvä sellainen. "Be homo. Be Hetero. Just Be".









Noin, nyt on listaus kasassa. Koko ajan tosin tuli mieleen elokuvia jotka siihen voisi lisätä. Kirjoitain jotain nimiä tähän niin niistä voi sitten myös etsiä katsottavaa.

• The Big Gay Musical
• A Touch of Pink
• Eating Out
• Latter Days

Ja tietysti vähän enemmän Hollywoodin kyllästämiä:

• Milk
• Transamerica
• Brokeback mountain
• Bruno
• I Love You Phillip Morris

Noin, ja nyt sitten lukijat teiltä kmmenttia. Minulla saa AINA suositella hyviä elokuvia! : D