Nighty night! #2

Hmm, mun ei ollu tarkoitus kirjoittaa toista tällaista, mutta tajusin että mulla jäi tosi paljon sanomatta. Tiedän miten te pudistelette siellä päitänne siitä et ois tonkin vaa kannattanu mennä nukkuun mutta kyl mä ny vielä meinaan kirjoittaa. Ja joo. En ole humalassa, ihan selvinpäin, kyl mun jutut on aina tällaisia. Ainakin jos valvoo ja ei nuku paljon. Ainakin mä pystyn kirjoittaan suurinpiirtein lauseita suomeks oikein!

Mun yhden ystävän facebook-päivitys sai ajatteleen asioita. Tai siis lähinnä yhtä asiaa. Mitä tarvitsee ollakseen onnellinen. Onnellisuus on useasti ennenkin ollu polttavana aiheena mun blogissa ja kirjoituksissa ja voi olla että tästäkin tekstistä tulis parempi jos mä vaikka suunnittelisin sitä enkä vaan kirjoittais, mutta joo tuli niin pitkä lause etten enää muista millä mä aloitin tän?

Nii joo, onnellisuus, siitä mä puhuin. Mitä tarvitsee ollakseen tyytyväinen? Hetkessä on tosi vaikea olla. On helppoa ajatella, että joskus sitten olen onnellinen: kun näen kaveria, kun pääsen kouluun jne.. sitä unohtaa, että nytkin voisi olla onnellinen. Voiskohan se johtua tästä kiivastempoisesta yhteiskunnasta. Koko ajan on kiire johonkin. Pitäisi valmistua nopeasti ja kantaa oma osuutensa päälle kasaantuvasta eläkeläispommista. Ei kerkeä olla onnellinen. Vai onko meillä liian suudet odotukset onnellisuudelta. Tai kaikesta ylipäänsä! Hollywood maalaa lapsesta asti ideaalisia kuvia elämästä, onnellisuudesta.. rakkaudesta!

Elokuvissa oleva rakkaus ja muutenkin asiat niin ideaalisina kun ne esille tuodaan niin monesti edustavat ideaa rakkaudesta puhtaimmillaan. Siis niinkuin Platonin ideaopissa. Mitens se menikää se luolavertaus. Tyyppei luolas ja ne näkee vaa kuvia, ei ikinä mitään oikeaa. Filosofit ainoastaan pystyy näkeen asiat aidoimmillaan, niiden ideat. On se jännä. Entä me loput? Mitä meille jää? Pari hassua varjoa liekin leimussa. Rouva Bovary on kirjallisuuden klassisin esimerkki siitä että ei meillä oo mahdollisuuttakaan oikeaan rakkauteen tai onnellisuuteen ainakaan jos koko ajan pyrimme saavuttamaan, jotain mielikuvituksen tuotetta. No mihin sitten pitäis olla valmis tyytymään? Voi mä en tiedä..

Mä oon päättäny, että mä annan itseni olla onnellinen. Sokeasti. En kyseenalaista mitää vaan oon ainoastaan onnellinen. Toistaiseks se on toiminu todella hyvin, oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Hmm, tää on kyllä niin randomia tää teksti. En ees uskalla lukee sitä läpi. Ehkä näitä ei tän yön jälkeen enää tule. Paitsi tietysti jos taas innostun. Mä en keksi nasevaa lopetusta joten jahkailen. Lukiossa aina opetettiin että lopetus on tärkeä, se on se mitä lukijalle jää mieleen.. no koska seksi myy niin teenpä näin. BOOBS!