Hyvää påskea!

Halusin ensin kirjoittaa homoaiheisen parodian pääsiäisestä, mutta ideoita ei oikein tullut. Joku homo-jeesus ristillä menee vähän liikaa blasphemyn piikkiin, joten jätin sen tekemättä. En myöskään keksinyt pääsäisaiheisia elokuvia, muuta kuin klassisen Life of Brian -elokuvan kultaiselta 70-luvulta Monthy Pythonin tekemänä. Suosittelen, se on edelleen hyvä, ihanaa parodiaa ja komediaa. Varteen otettavasta musiikista tuli mieleen vain Lady Gagan Juudas, joka etäisesti liittyy ainakin nimimotiiviltaan pääsiäiseen. Sitten on tietysti Munamiehen Pomppufiilis, josta mä pidän jollain hassulla tavalla - pitäis olla lapsia niin sitä vois kuunnella hyvällä omallatunnolla ^^ http://www.youtube.com/watch?v=ZHReqKRvonE.

Olin eilen ulkona kävelemässä pitkään ja oli tosi mahtavaa, suosittelen kaikille ulkoilmaa kun nytten on hieno ilma. Enpä mäkään taida sen enempää kirjoitella eli hyvää pääsiäistä ja pitäkää hauskaa murutukset :3

PS. En tiedä kuka on keksiny että Simpsonit olit menettäneet hohtonsa. Itse katselin tässä näitä 22. tuotantokauden jaksoja ja räkätän ihan kympillä. Erityisesti jaksolle 12, jossa Bartia jahtaa CIA (Chinese Investigation in America), FBI (French Bureau of Investigation) ja ATF (A-Team of Finland :D:D:D)

Ääripäiden kokous aka YLEn homoilta

Tiedän, YLEn homoilta oli jo viime viikon tiistaina (12.10.10) ja ajattelin alunperin jättää kirjoittamatta siitä kun en kerennyt sitä jo viikolla tekemään. Aihe kuitenkin nyt on paljastunut niin herkulliseksi, että olisi tyhmää jättää kommentoimatta koko kansakuntaa kohistuttavaa LBGT-aihetta.

YLEn homoiltaan oli valittu vaatimattomaksi teemaksi "Mies- ja naispareille oikeus avioliittoon ja lasten adoptointiin? Kirkkohäät myös homopareille?". On ihan luonnollista, että kun yhteiskunnalliseen keskusteluun otetaan tällainen aihe, herättää se aina voimakkaita reaktioita. Yksi heijastuma yhteiskuntaan on valtava piikki kirkosta eroamisissa. Eroakirkosta.fi sivuston mukaan keskiviikkona kirkon jätti lähes 3000 jäsentä, enemmän kuin heinäkuussa yhteensä. Eroajina lienee ollut sekä liberaaleja kuin myös konservatiiveja, ihmisiä jotka kokivat keskustelun argumentit liian voimakkaasti omasta näkemyksestään eroaviksi.


Homoiltahan ei tietenkään mihinkään konsensukseen päässyt ja monessa vaiheessa keskustelu junnasi kovasti paikallaa. Monet argumentit tuntuivat itseään toistavilta ja liian ehdottomuuksilta esittäjilleen. Keskustelijoilta olisi voitu heti alusta poistaa raamattuun nojaavat argumentit, "homouden luonnottomuus" ja klassinen: samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilta puuttuu tarpeellisia rooleja ja heitä kiusattaisiin. Näin olisi vältytty vanhoilta käsityksiltä moniin asioihin ja jo vuosikymmeniä puitujen asioiden vellomisesta, vahingossa olisi saatettu saada esille uusiakin näkemyksiä.


Argumentit homoavioiliittoa vastaan tuntuivat keskimäärin kovin heikoilta, ainoastaan raamatunopettaja Pasi Turusella tuntui olevan perusteltuja näkemyksiä asiasta. Hänen mukaan avioliittoa ei voida määritellä vapaasti kuten esimerkiksi liikennesääntöjä. Avioliitto perustuu hänen käsityksensä mukaan "luonnonjärjestykseen".  Toisin sanoan hänen mukaansa heteroavioliitto on yhtä luonnollista kuin se että maa kiertää aurinkoa.. onneksi tässä kirkko ei koskaan ole ollut väärässä! Luonnollisuuteen vetoaminen on kyllä myös aika klassinen väite. Aiheeseen liityen täältä löytyy oikein hyvä kirjoitus.

Katso jälkikäteen homoilta
YLE Areenasta

Tällaisessa keskustelussa on tyypillistä nostaa esille kuinka yhteiskunnan perustana on kahden heterovanhemman muodosta perhe lapsineen ja kuinka tärkeää ja oleellista tämä on yhteiskunnalle. Tällä kertaa sen teki erityisesti kirkkovaltuutettu Sonja Falk. Hänen puheistaan sai käsityksen siitä, että mikäli homoavioliitot sallittaisiin niin yht'äkkiä maailmaan ei enää putkahtaisi lapsia ja armageddon olisi alkanut. MITÄ! Käsittääkseni avioliitto ei ole missään vaiheessa ollut vähittäisvaatimus lapsen syntymiselle, lähinnä ehkä toisin päin. Onneksi hänen maalaamat uhkakuvat ovat vain mielikuvitusleikki, kuten hän toteaa, mutta silti jotain rajaa!


Tähän keskusteluun tuntuu aina inhottavasti kuuluvan se, että mikäli homoavioliitot salittaan niin tarkoittaako se sitten sitä, että kohta saa mennä naimisiin siskonsa tai vaikka sukkansa kanssa. Mihin vedetään raja? Samaa sukupuolta olevien kuitenkin molempien tulisi avioon mennäkseen olla 18-vuotta täyttäneitä aikuisia ihmisiä, jotka rakastavat toisiin, asia on aivan eri kuin jos aletaan puhumaan jostain elottomasta tai vaikkapa eläimistä. 


Radio Novan sivulta löytyy artikkeli, jossa todetaan kuinka Suomen avioliittolaki rikkoo EU:n perusoikeuksia koskevaa lakia, koska Suomen lainsäädäntö ei edes tunnusta muissa maissa vihittyjä homoliittoja. Jos otetaan huomioon kuinka ahkera Suomi muuten on ollu toteuttamaan EU:n direktiivejä ja näyttämään muille maille millainen on Euroopan Unionin mallioppilas, niin onhan nyt naurettavaa jos jo perusteissa mennään vikaan.


Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin oma henkilökohtainen mielipiteeni (ainakin nyt huom!) on se, että avioliitossa kuinkin pitkälti kysymys laillisesti sitovasta sopimuksesta. Sinänsä paljon hienompaa olisi, että ihmiset olisivat yhdessä vapaasta tahdosta eivätkä siksi että ovat toiseen sidottuja. No, onneksi avioero on keksitty. Varmaankin taho, joka hyötyisi eniten homojen avioliitosta, olisi avioerojuristit. En kuitenkaan tarkoita tällä, että homot menisivät naimisiin heikommin perustein kuin mikään keskiverto heteropariskunta. Avioon meneminen ei (tai sen ei ainakaan pitäisi) muuttaa rakkautta miksikään. Mutta kuten Marge sanoo Simsoneiden jaksossa S16E10 (There's Something About Marrying), "Gays should have the same possibility to express theit love in the greatest form: making a binding contract [vapaasti mukaillen, en muistanut välttämättä täysin oikein ulkoa]".

Vaikka näenkin hieman kyynisesti avioliiton niin silti ei mielestäni ole olemassa syytä miksi meillä ei ole siihen oikeutta. Kirkkohäät on asia, johon en ota kantaa mutta mahdollisuus valtion tunnistamaan avioliittoon tulisi olla ekvivalentti heteroihin nähden. Mutta eivätköhän asenteet tule kuitenkin vielä meidän elinaikanamme muuttumaat. Suomessakin kuitenkin on jo paljon esim. naispappeja, joita kirkko pitkään vastusti!


Loppukateettina haluan todeta, että vaikka keskustelu oli täynnä vanhoja ennakkoluuloja, epämääräistä kiistelyä ja liian toisiaan poissulkevia ääripäitä, on kuitenkin hienoa, että aiheesta on yhteiskunnallista keskustelua. Tästä syystä voisi siis antaa YLElle aplodit!


Tässä on muuten klassinen vasta esimerkki siihen, jos näitä asioita pyritään kieltämään raamatun kautta. 


Ja lopuksi niin sanottu kymppikevennys (oo, kello vielä on oikeastikkin kymmenen tällä hetkellä :D:D):

© Pertti Jarla (lähde: HS.fi)