Ahh, niin täydellistä

Täydellisten naisten VIIMEINEN tuotantokausi alkoi eilen nelosella. Ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin viime kauden päätöstä ja sen dramaattista vaikutusta jokaisen elämään. Jälleen sain nauraa kyyneleet silmissä ja pelätä toisten puolesta. Alku ainakin vaikuttaa hyvin kiehtovalta!

Vaikea kohdata fakta, että kyseessä on viimeinen kausi, mutta täytyy myöntää että sarja ei ole enää ollut yhtä hyvä pitkään aikaan kuin mitä se oli kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella. Silti, aion katsoa sarjan innolla loppuun Suomen ajassa kun viimein sain sarjan katsottua samaan vaiheeseen.

Eli, nelosella maanantaisin 21:00 klassisella paikallaa. Do not miss! 

"I HATE BEING GAY!"

Koitin opiskella tentteihin ja päädyin katselemaan youtubesta videoita :D ei se mitään, jatkan kyllä kohta. Törmäsin nyt tällaiseen videoon. Tyra Banskin keskusteluohjelmassa on ollut 1,5 vuotta sitten aihe "I hate being gay". Keskustelemassa ovat olleet miehet, jotka eivät halua enää olla syystä tai toisesta homoseksuaaleja. Ensimmäisenä vuorossa on Shane. 19-vuotias mies, joka ei pidä homoista koska kaikki ovat niin naisellisia. Silti hän toteuttaa myös itse homon stereotypiaa. Hänestä miehen kuuluisi olla todellinen alfauros. Samalla Shane kuitenkin kertoo ettei varsinaisesti ole ollut naisen kanssa ja häntä ällöttää naisen intiimit osat. 30-vuotiaana olisi tarkoitus olla hetero.

Tuntuu pahalta ajatella jos todella voi vihata itseään niin suuresti. Ymmärrän osaa hänen ajatuksistaan. Liian neidit käy välillä pannuun ja mäkin haluan lapsen ja perheidyllin, mikä nyt tuntuu mahdottomuudelta huomioiden yhteiskunnanrajoitteet ja kumppanien sitoutumiskyvyttömyyden. En silti usko että pitää yrittää olla hetero ja samalla vihata itseään voidakseen toteuttaa nämä asiat. Hänen ensimmäinen kumppaninsa Skyler on oikeassa, Shane ei vain ole sinut itsensä kanssa. Heidän paras ystävänsä Tia taas on hirveä fag hag ... tuleekin mieleen yksi mun hyvä ystävä! (ei vaan ;D) ehkä Shane vain on tutustunut vääriin homoihin tai tarvii rinnalleen alfauros topin!



Seuraavassa pätkässä 30-vuotias Gregg pelkää olla homojen kanssa, koska ei pysty ilmaisemaan omaa seksuaalisuuttaan. Hän kertoo olevansa pienestä paikasta, jossa ei ole gay skeneä, eikä uskalla olla ulkona kaapista ja sitten hän maanlaajuisessa tv-lähetysessä? Sama perheen hankkimisvimma ja yhteisöön kuulumisen tarve kumpuaa myös hänestä. Tällainen esimerkki mun mielestä korostaa vertaistuen tarvetta. Tampereella esimerkiksi Seta järjestää usein erilaisille ryhmille ns. vertaistukea, joka sanana on hieman hämäävä, sillä monesti kyseessä on ainoastaan saman henkisten ihmisten seurassa hengailusta. Jos ei ole nähnyt homoja, viettänyt heidän kanssaan aikaa, niin ymmärrän hyvin että koko skene vaikuttaa hirveän uhkaavalta. Oli se mullekin joskus..



Elian taas on rakastunut naiseen vaikka on aiemmin ollutkin homo. Elian tykkää vain vaimostaan. Tässä esimerkki siitä että ihmiseen rakastutaan, ei seksuaalisuuteen. Silti hän saa harrastaa seksiä miesten kanssa? Whaat! :D No, jokainen tavallaan!



Viimeisessä on parhaita nää ihmisten kyselyt: "You're afraid the gay scene, have you ever tried not to be a gay!" Miten sä sä oot olematta homo? Voi luoja! :< tai sit Shanen kommentti: "I was raised in an extremely christian family and we were raised believe that gay.. like they are the devil so.. -- well, a lot of thing were the devil in my house.. pokemon f.ex." xD



Tyra toteaa lopulta hyvin Shanelle, joka aikoo mahtavalla suunnitelmallaan olla 11 vuoden päästä heteroseksuaali: "So, you're going to come back to Tyra show in eleven years from now with your children and your wife and stuff? Yeah? Oh lord, you're going to be miserable man, you're miserable.."

PS: Oli ihana tänään jutella mun hyvän ystävän kanssa joka lähti reilu viikko sitten Australiaan. Onneks skype on keksitty. Tulevien talvipakkasten valossa olen hieman kateellinen, mutta onnellinen siitä että toinen pystyy tekeen jotain niin spontaania ja toteuttaa unelmansa! :) Laila, you're a role model!

Kyllä homotkin siivoaa!

Aiemmin jo kyseistä dokumenttia hehkutin ja eilen illallahan se sitten tuli. Yledokumentissa tarkasteltiin pitkälti sitä, että millaista on kasvaa pienessä paikassa homona ja mihin yhteiskuntalähtöinen syrjintä johtaa. Pääosiin oli valittu noin kaksikymmenvuotiaita homoja ja lesboja, joiden kotiseutuina ovat olleet esimerkiksi Imatra ja Lappeenranta. Tutuista joukkoon oli eksynyt Alex Turunen äitinsä kanssa!

Viesti on selvä: Suomessa on edelleen paljon syrjintää ja tällaisen kiusaamisen sekä salailun ilmapiiri korostuu erityisesti pienimmillä paikkakunnilla. Pahinta nuorille on kuitenkin ollut salailu, joka on monilla johtanut masennukseen ja itsetuhoisuuteen ainakin ajatuksen tasolla (katso mitä aiemmin olen kirjoittanut homojen itsemurhista). Nähtävästi kaikkien elämä on kuitenkin kohentunut isoon kaupunkiin muuttamisen jälkeen.

Markus ja hänen äitinsä.

Ohjelmassa nostetaan esille myös pienten paikkakuntien nuorisovertaistuen puute ja kuntien tukihaluttomuus. Tampereella on mahdollisuus käydä Setan nuorten illoissa, samoin kuin kaikissa muissa suurissa kaupungeissa. Pienillä paikkakunnilla taas tarvetta olisi enemmän, mutta mahdollisuuksia vähemmän. 

Queer As Folk - S01E22

Dokumentin nuorista Markus on ainoa, joka nostaa esille uskonnon ja homouden osittaisen yhteensopimattomuuden. Vanhoillislestadioilaisesta perheestä kotoisin olevalla nuorella mihellä on ollut paljon vaikeuksia olla homona niinkin uskollisessa yhteisössä. Melissa ja Anastasia taas ovat lukion toisella olevia nuoria, jotka tekevät rohkean tempun uskaltautuessaan yhdessä koulunsa vanhojen tansseihin (oli muuten pakko katsoa tän dokumentin jälkeen Queer As Folk'n jakso S01E22, jossa Brian ja Justin tanssii niin söpösti *_^).

Alex sanoo lopussa kohtin hyvän sitaatin:

"-- tän hetkiseen Suomeen. Sanotaan että se on ihan ok ja kaikki saa olla sitä. Ja että se on hyväksytty asia. Kumminkin kun se asia tulee esille niin ei enää oo ok tai niin normiasia mille se päällepäin näyttää."

Näinhän se pitkälti menee. Monella tietysti helpommin, joillain kodissa suhtautuminen on hyvä ja ystäväporukka tukee alusta asti, mutta ei läheskään kaikille. Ei ulkona uskalla olla oma itsensä, sillä väkivallan uhka on aina olemassa ja vaikkei sitä toisi esillekkään niin pelottaa että pian osuu tielle kuitenkin joitain "vääriä" tyyppejä. Anastasia toteaa olevansa iloinen voidakseen olla Suomessa suhteessa Venäjään, mutta kyllä täälläkin on vielä viharikoksia, muistellaana vaikkapa kesä Pride-iskua..

Ohjelma löytyy vielä Yle Areenasta http://yle.fi/ohjelmat/1027286, mutta siitä lähteestä se on nähtävissä enää 6 vuorokautta joten kannattaa katsoa se mahdollisimman pian!