Typerällä tehtävän annolla varustettu kirjoittamani tekstikatkelma "Tutustuminen yliopisto-opintoihin opintojaksolle" millainen di-opiskelija olen. Ajattelin julkaista sen täälläkin, koska yleensä bloggauksiltani puuttuu voluumia mitä tällä tekstillä sitten riittää :D tekstiä komentamaan valitsin pari kuvaa TTY:stä, joiden lähteen on TTY:n FB-profiili :) paihoittelen paikoittaista tekstin väkinäisyyttä, mutta tehtävä oli pakollinen ja sillä oli pituusvaade :D
Diplomi-insinööri opiskelijana olen keskinkertainen. Resurssini oppia ovat hyvät ja vahvuuksiini kuuluvat ehdottomasti niin tehokas uuden oppiminen, kohtalainen motivoitumiskyky kaikkea kohtaan ja kurinalaisuus. Opiskelijana keskimäärin pärjäisin siis aivan loistavasti, koska potentiaali on hyvä. Diplomi-insinöörin koulutus vain ei välttämättä ole juuri se mitä itselleni kaikkein sopivammaksi näen sillä tällä hetkellä motivoituminen on vaikeaa ja se johtaa esimerkiksi siihen, että opintoihin käytetty aika ei todellakaan ole tarpeeksi suuri.
Opiskelijana osaan tehdä hyviä muistiinpanoja, hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja keskittyä helposti. Olen hyvä hyvä hankkimaan aiheesta tietoa ja ratkaisemaan esimerkiksi matemaattisia ongelmia. Itse koen oppivani parhaiten työskentelemällä yksin, sillä ryhmässä harhaudun helposti aiheesta ja lopulta se menee vain muilta vastausten kopiointiin ja itsenäisen ajattelu katoaa. Tämä saattaa toimia lyhyen aikavälin oppimisessa, sillä kyllä työmuistiin aina jotain jää, mutta pidemmällä aikavälillä ja laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa tällainen oppimistyyli on heikonlainen.
Pitkäjänteisyys on asia, jota minun pitäisi kehittää. Haluan nopeita tuloksia. Tämä esimerkiksi matematiikan tai piirianalyysin tehtävissä, joissa välillä tehtävät vaativat pitkää vääntämistä ennen kuin tulosta alkaa tuleen. Jos tulos on väärä niin todennäköisesti tehtävä jää omalta osaltani siihen. En ole kiinnostunut periaatteessa oikeasta tehtävästä etsimään kirjoitusvirhettä pitkän matka päästä, vaikka se saattaisikin olla tehokasta oppimisen kannalta. Vaikeaa on ollut motivoitua sähköperusopintoihin, koska mitä laajemmassa määrin vuoden kuluessa olen tajunnut, että kyseinen opintolinja ei ole se, jolla itse haluan jatkossa jatkaa. Pidän kyllä sähköfysiikasta ja fysiikasta ylipäätänsä, mutta miksattuna pelkän matematiikan kanssa yhdistelmä on puuduttava.
En ole ikinä oppinut tekemään mind map -karttoja. Niiden vaikutusta ihmisten oppimistuloksiin on korostettu niin paljon joka puolella, joten se voisi olla myös asia johon minun pitäisi suunnata kiinnostusta. Muistiinpanoni sinänsä ovat toimivia: pidän selvästä käsialasta, hyödynnän värejä ja piirroksia niissä. Vielä en tosin ole oppinut luontevasti luennolla tekemään muistiinpanoja suoraan luennoitsijan puheesta, sillä yleensä luennolla tuntuu, että aihe ei ole sellainen josta mitään pitäisi ottaa ylös, mutta kotona asia tuntuukin sitten erilaiselta.
Tiedän (tai siis oletan), että haluan opiskella TTY:llä jatkossakin, tai sitten entisellä TKK eli Aalto-yliopistolla arkkitehtuuria. Aion kyllä hakea myös Ouluun, mutta sinne lähtö tuntuu nyt hieman mahdottomalta. Löytyy siis ala, joka kiinnostaa ja jolla todella haluan kehittyä. Jos ala on kiintoisa, niin sen avulla ratkennee tämän hetkiset ajankäyttöongelmat (tosin arkkitehtuurin tiivis työtahti tuonee uusia ajankäyttöongelmia). Tällä hetkellä kursseja, joilla haluisin kehittää itseäni tämän sähkötekniikka vuoteni aikana ovat ranska ja saksa. Aionkin lukea niitä keväällä jotta käteeni jää jotain josta varmasti on minulle myös jatkossa hyötyä. Kysymys ”Mistä muualta löydän oppimisen mahdollisuuksia?” ei aivan aukene minulle, mutta jos vaikka tulkitsen sen niin, että tiedän voivani opiskella esimerkiksi UTA:llä joitakin kursseja JOO-opintojen avulla.
Esteinä edistymiselleni ovat siis tällä hetkellä arkkitehtuurin keväällä tulevat pääsykokeet. Tiedä, että kysymyksellä ei ihan tätä tarkoitettu, mutta mielestäni tämä on nasevan terävä vastaus siihen. Tällä hetkellä jumitan paikoillaan opintojen kanssa, joita kohtaan en löydä motivaatiota ja sillä hetkellä kun koen olevani motivoitunut, en enää pysty saavuttamaan junaa, jolla muut puskuttavat kohti laajempaa ymmärrystä elektronien sielunelämästä ja sinifunktion värähtelyn harmoniasta.
Tärkein tuki mitä voin opiskelijana saada on hyvä luennoitsi. Asia on ollut aina näin. Vaikeaankin asiaan on ollut helppo motivoitua, opettaja tai lehtori on saanut sen helpommin lähestyttäväksi tai kuulostamaan edes vähän mielenkiintoiselta. Jo pelkkä persoonallisuus on saattanut pelastaa muuten mielenkiinnottoman kurssin. Ikävä kyllä joudun toteamaan, että ainoastaan kerran olen saanut TTY:llä opiskellessani sellaisen WOW-kokemuksen jostain luennoitsijasta, että aihe on muuttunut kiintoisaksi. Muilla luennoitsijoilla on ollut hetkensä, mutta pitkälti eteenpäin on menty pitkästyttävällä paapatuksella. Ymmärrän, että massaluennot ovat aivan eri asia kuin lukiossa n. 30 hengen kurssit, mutta onneksi valoa pimeyteen antoi piirianalyysin sijainen.
Tällä hetkellä koen, että minulla on koulutustasooni nähden vahva matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, joka materiaaleissa olevan kaavion mukaan lasketaan ydinosaamiseen melko selvin perustein. Menetelmä osaamisessa kaipaisin selkeästi parannusta. Samoin uusien mallien ja ratkaisujen luomisessa. Ajattelumallini tällä hetkellä monen matemaattisen tai fysiikkaan liittyvän dilemman kanssa hyvin sulkeutunut. Kaipaisin enemmän out of the box tyylisiä ratkaisuja, joilla todellista insinöörin tai tutkijan työtä pääsisi tekemään.
Pidän itseäni erittäin luovana ja innovatiivisena. Se onkin yksi keskeisiä syitä miksi haluan työskennellä arkkitehtuurin laitoksella ja opiskella luojaa alaa. Stressiä siedän kohtalaisesti, mutta erityisen hyvä olen tarvittaessa jättämään työasiat työpaikalle ja nauttimaan omasta ajastani ilman jatkuvaa painostusta hartioilla. Olen vihreä, tai ainakin haluan ajatella niin. Poikkitieteellisen osaamisen kannalta olen siis monitaitaja: kestävä kehitys, elinkaariajattelu, tietoturva, yrittäjyys ja tuotteistaminen ovat kaikki minulle keskeisiä asioita, joihin on vahva kiinnostus ja joissa haluisin pystyä toteuttamaan elinikäistä oppimista.
Johtaminen on asia, jota minun pitäisi oppia ja kehittää. Sitä pidetään monilla aloilla tärkeänä, mutta silti en tiedä miten sitä pitäisi työstää. Toivon, että se tulee esille jossain vaiheessa myös arkkitehtuurin opintoja. Kansainvälisyys on minulle ajatuksena mitä mieluisin. Myös kansainvälinen yhteistyö on tärkeä asia, jonka arvoa yhteiskunnassa ei voida liikaa korostaa.
Tärkeää mielestäni kurssien ulkopuolella osaamisen vahvistamiseen liittyen on erityisesti vapaa-ajan aktiviteetit. Itse harrastan luovia taiteita, jotka luovat hyvän vastapainon koulun käynnille ja samalla kehittävät luovaa ajattelua. Hienointahan olisi saada hyvästä harrastuksesta itselleen ammatti.
Suomi tarvitsee maailman parasta insinööri osaamista. Lause on totta. Ikävä kyllä itse en sitä varmasti pysty tarjoamaan. Ainakin nyt tuntuu siltä. Voi olla, että motivaatio, jopa sähkötekniikkaan voisi löytyä eri ympäristössä. Itseäni on aina kiehtonut esimerkiksi MIT, mutta Amerikan yliopistokäytännöt ovat niin vaikeita, että se jäänee ainakin päätoimisena opintojen suorituspaikkana vain haaveeksi. Tällä hetkellä toivon lähinnä, että tentti viikot sujuisivat ongelmitta niihin pääsykokeisiin asti jotka myös saisivat sujua hyvin. Loppukateettina todettakoon: lisää hyviä luennoitsijoita ja arkkariin opiskeleen – jos näillä eväillä saisi itselleen yliopistotutkinnon!
"dtm on ollut suunnannäyttäjä suomalaiselle gayklubikulttuurille jo vuodesta 1992 ja jatkaa menestyksekästä kulkuaan upeissa aina uusiutuvissa tiloissaan. dtm oli ensimmäinen varsinainen eurooppalainen tanssivan gaykansan kohtaamispaikka."
