Myönnän itse että oman riippuvuus kategoriani kärjessä on ehdottomasti kahvi. Kahvin juontia perustelen yleensä sillä että pidän siitä niin paljon; sen mausta, aromista, tuoksusta.. jopa kahvin juonti tilanne tauolla on addiktoiva samaan tapaan kuin tupakoijien sosiaalinen riippuvuus. Välillä sitten huomaakin miten päätä jomottaa kun ei ole ensimmäistä kahvikuppia saanut puoleen päivään mennessä. Tämähän on aivan klassinen vieroitus oire. Monista muista kahvin juojista huomaa myös epäsäännöllistä äksyilyä ja huonoa keskittymiskykyä.
Koffeiini on kahvin "x-faktor", joka tekee siitä niin riippuvuutta aiheuttavaa ja virkistävää. Milloin riippuvuus tähän taika-aineeseen sitten on haitallinen. Onko riippuvuus itsessään jo pahasta vai tuleeko siitä paha vasta seurausten ilmetessä? Jotkut juovat kahvia vaikka se aiheuttaa heille mahakivun tai närästystä. Toisaalta, mistä tiedetään että kyseessä on riippuvuus vai vain pidempään jatkunut tapa? Riippuvuus ilmeneekin vasta sitten kun on ihan sama onko kahvi hyvän makuista, riittävän lämmintä tai mitään mitä siltä voisi vaatia, kunhan se on kahvia. Tai sitten sillä hetkellä kun kahvin sijaan otetaankin koffeiinitabletteja, pelkkää vaikuttavaa ainetta!
Kahvi kuitenkin on suhteellisen harmitonta ainakin jos vertailu kohdaksi ottaa tupakan, alkoholin tai huumeet. Onko riippuvuudessa kuitenkin pohjimmiltaan jotain niin pelottavaa tai vaarallista, että sitä ei saisi päästää syntymään, edes kahviin? Rappioittaako riippuvuus ihmisen oman päätäntä kyvyn liittyi se sitten kenkiin, elokuviin tai vaikkapa television katseluun. Tietysti on helppo sanoa, että kaikkea kohtuudella, mutta koska kuitenkin vallitsevan käsityksen mukaan tätä ei voitane soveltaa aiemmin mainittuihin kovemman riippuvuuden aiheuttajiin (tupakka, alkoholi ja huumeet) voidaanko tätä sanontaa liittää mihinkään riippuvuuteen.
Nyt varmasti löytyy sellaisiakin lukijoita, jotka paheksuvat yleiskäsitettä huumeet koska kannabista tai ekstaasia on vaikea laittaa samaan kategoriaan heroiinin kanssa, tai ainakin väkinäisesti niistä käytetään termiä "miedot huumeet". Kuitekin niiden perusominaisuuksiinkin jo kuuluu addiktoiva vaikutus ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien.
Edellä mainitut riippuvuuden aiheuttajat (jopa kahvi (kenties :D)) on helppo nimetä turmiollisiksi ja paheiksi, mutta entä jos liikunta on riippuvuuden aiheuttaja? Liikunnalla on terveydelle edistyksellisiä vaikutteita ja järkevää liikuntaa on vaikea harrastaa liikaa. Liikunta kuitenkin voi olla samaan tapaan riippuvuuden aiheuttaja kuin kahvi. Vaikuttavavia aineita onkin ne mitä keho itse tuottaa; adrenaliini ja endorfiini (muutamia mainitakseni). Kuitenkin riippuvuuden tyyppi saattaa olla samanlaista kuin kehon ulkopuolelta tuleviin aineisiin. Liiallisella liikunnallakin voi kuitenkin vahingoittaa kehoaan pysyvästi ja lienee kärjistetysti jopa mahdollista verrata liikaa maratoneja juoksenee lonkka- ja polvivaurioita tupakoijan pilaantuneihiin keuhkoihin tai alkoholistin maksasairauksiin. Kuitenkaan emme ole epäämässä paljoa liikkuvien mahdollisuutta hoitoon vaikka vamma saattaa olla itseaiheutettu.
Riippuvuuksia on siis monen tyyppisiä. Toisista on vain haittaa, mutta toisista myös hyötyä. Monet sanovat näistä vähemmän vaarallisista riippuvuuden aiheuttajista (kahvi, tupakka), että jos ne keksittäisiin tänä päivänä, julistettaisiin ne niin vaarallisiksi ettei niiden käyttöä sallittaisi alkuunkaan. En tiedä siitä, mutta aion silti todeta, että riippuvuudet (kuinka lieviä vain) ovat pohjimmiltaan pahoja, mutta nimen omaan ne lievät lienevät kuitenkin hyväksyttäviä. Tuntuu nimittäin siltä, että ihmisellä pitää jokin riippuvuus olla, jos mietit niin varmasti keksit omasi ja niin kauan kun tämä riippuvuus on "lievä" ja ei vaikuta elämää rajoittavasti ei siinä ole mitään vikaa. Ottakaamme siis toinenkin kuppi kahvin ystävät! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)