Viime viikolle meillä töissä kävi puhumassa palotarkastaja. Hän kertoi hyvin dramaattisesti tulipalon nopeudesta, vaarallisuudesta ja näytti aiheeseen liittyvän videonkin. Tämän seurauksena illan puheen aihe olikin se kuinka kaikki päättivät tarkistaa palovaroittimensa ja ostaa sammutuspeitteet koteihinsa. Tätä kesti tosiaan sen yhden iltapäivän. Seuraavana päivä riski tulipalosta oli painunut jo hyvin syvälle unholaan ja huoli oli kadonnut. Kaikki olivat jälleen alanneet "perustilaan".
"Perustilalla" tarkoitan ihmisille ominaista tilaa, jossa vaarantunto on kadonnut ja on turruttu omaan turvallisuuden tunteeseen. Yhteiskunta suojelee meitä niin reilulla kädellä, että keinoteiseen vaarattomuuteen on helppo uskoa. Välillä vain käy niin että joku koittaa meitä ravistella sieltä taikaisin tälle planeetalle, jonka luonnonvoimat eivät ainakaan toistaiseksi ole sammuneet. Tällainen ravistelija voi olla joku konkreettinen henkilö kuten palotarkastaja, lääkäri tai "fanaatikko". Joku joka näkee tilanteen riskit, joille muut ovat valmiita sulkemaan silmänsä. Tai sitten herättäjänä saattaa olla joku vähemmän personalisoituva tapahtuma kuten tulivuorenpurkaus, pyörremyrsky tai tsunami. Ja vaikka tällainen herättelijä iskee meihin täydellä voimalla ja tuhoisuudellaan heti tilanteen rahoituituttua olemme valmiita palaamaan "perustilaamme" jossa turvaton on vaihtunut turvalliseksi ja vaara kaikonnut.
Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Thaimaassa vuonna 2004 ollut tsunami. Tsunami järkytti monia ja monet menettivät sen takia paljon; silti nykyyän matka Thaimaaseen on saanut (ainakin lähes) yhtä paljon suosiota kuin ennen tsunamia, Thaimaata ei enää pidetä vaarallisena matkakohteena. Voisin myös kuvitella että vaikka Eyjafjallajökull-jäätiköllä tapahtunut purkaus vaikeutti lentämistä hetkellisesti niin tuskin se kauhean kauan jaksaa ihmisiä muistuttaa lentämisen epävakaudesta. Lentäminen lienee ainakin niin kauan kuin öljyä riittää niin se yleisin lomalle lähtö tapa. Tai viime syksynä vallinnut sikainfluenssa kohu, jonka seurauksena jokaista nuhaista kavahdettiin. Vastaavia esimerkkejä voisi poimia historiasta useampiakin, mutta silti jokainen niistä peräjälkeen vain osoittaa kuinka ihmiset turruttautuvat omaan turvallisuuteensa ja unohdukseen kaiken jälkeen.
Samanlainen asia on köyhyys ja esim 3. maailman päivittäin kokema tuska. Nämäkin on helppo unohtaa ja siitä on helppo palata omaan arkeen, jossa ruokaa saa ja veden juominen ei altista kasalle infektioita. Kuten Olavi Uusivirta samannimisessä kappaleessaan laulaa "
on niin helppo olla onnellinen". Voisi jopa kuvitella että tällainen käytöstapa on ihmisen vaistonomaista käyttäytymistä. Tällainen turtuminen ja usko tulevaan on kovin luonteista ihmiselle. Kenties se on tulosta vuosia jatkuneesta evoluutiosta, jossa jokaisen vastoinkäymisen jälkeen on vain jälleen täytynyt nousta ja jatkaa.
Vaikka onkin väitämätöntä, että ihmisen toiminta tulee varmasti jatkossikin jatkumaan samalla kaavalla ja vanhasta ehkä opitaan muttei ehkä kovin pitkäksi aikaa voidaan lopuksi kysyä luoka tämä esille nostamani ilmiö turvallisuutta vai turvattomuutta? Onko hyvä että näin käy? Itse koen, että ei. Vaara olisi hyvä tiedostaa jos se on olemassa. Toisaalta vaaroja kuitenkin on aina olemassa (niin irrationaalisia kuin rationaalisiakin) niin johtaisiko tämä lopulta vain täydelliseen romahtamiseen ja burn-outtiin. Ihmisen mielenterveydelle lieneekin välttämätöntä, että näin tapahtuu jatkossakin. Kaiken pahan, vaaran ja tuskan tiedostaminen olisi liian suuri koettelemus yksilön itse hoitaa. Loppukaneetina ja linjavedoksi sanon siis: riskit ja ympärillä tapahtuvat ilmiöt on tärkeä tunnustaa, ymmärtää ja tietää; kuitenkin niiden todellinen sisäistäminen voisi ajaa hulluuden partaalle joten ei liene ollenkaan niin huono vaihtoehto uupua unohduksen mereen ja vaipua omaan "perustilaansa".
Home, I'm home, it never changes,
Same old faces, same old places.
I stared into oblivion and found my own.
Funeral for a Friend - Into the oblivion
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)