Elikkä, kyseessä olisi vuoden 1958 parhaan elokuvan Oscarin voittaja. Tämä on ohjaaja Vincente Minellin uran keskivaiheelta oleva työ, jota tähdittää muun muassa Leslie Caron, Maurice Chevalier and Louis Jourdan.
Vuosi on jämptisti 1900 ja tarinan kertoja on vanhemman puoleinen naisten mies. Ensimmäinen laulu nostattaa ajatuksia pedofiliaan suuntaustuneesta ihastuksesta pikkutyttöihin. Tarinan päähenkilöksi kehkeytyy Gigi, josta tämän mummu ja hänen siskonsa (aikoinaan kovakin "miesten nainen") koulivat Pariisin seurapiireihin uutta diivaa. Elokuvan kuluessa Gigin suhde perheen ystävä Gastoniin syvenee ja Gigistä kasvaa aikuinen nainen. Tällaisen kuvan elokuvan takakansi ainakin haluaa antaa.
Todellisuudessa Leslie Caron vaikuttaa liian nuorelta elokuvassa ollakseen aikuinen nainen lopussa - ja alussa hän on liian vanha olemaan pikkutyttö. Tämä on todella hämäävää ottaen huomioon, että kuvattaessa elokuvaa hän oli jo 27 vuotias!! Järkytyin katsoessani tämän faktan. Olisin veikannut paljon nuorempaa.
Biisit eivät sytytä kuin hetkittäin ja silloinkin sanat ovat jotain ihan kummallista. Ideana ihan herttainen elokuva, mutta moraali herättää kysymyksiä, puhumattakaan lopun 'eessun taassun' vatkauksesta ja juupaseipäs väittelyistä. Lopussa sekä Gigin, että Gastonin reaktiot jättävät Matin ja Mervin kaltaisen suhteen yskimään pölyvanaan pitkälle taakseen.
Toisin sanoen: voi tähänkin kaksi tuntia elämästään käyttää, mutta jos haluaa katsoa musikaali elokuvia ja vaikkapa juuri Leslie Caronin tähdittämiä suosittelen paljon enemmän näitä An American in Paris (1951), Lili (1953) ja Daddy Long Legs (1955).
Ja sivuhuomautuksena: tänään lanseerataan uusi blogitekstien sarja kello 20h00 illalla. Sitä odotellessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)