Chisu - Kun valaistun: Elämästä ja irroittamisesta

Tänään julkaistulla Chisun albumilla on yhdeksän hyvin puhuttelevaa raitaa. Chisun uutta albumia on odotettu jo pitkään ja tämän 29-vuotiaan koko kansan tunteman artistin päälle on varmasti kasaantunut suuret paineet edellisen albumin, Vapaa ja yksin, oltua suuri menestys.

Mielestäni yhdeksän kappaletta sisältävä levy on todella lyhyt ja vaikka materiaalia olisi ollut enemmänkin, esimerkiksi albumin varsinainen nimikkobiisi, perustelee Chisu YleX:n haastattelussa valintaansa näin:

- Mä haluan että kaikki biisit tekevät kokonaisuudesta paremman, ettei mikään niistä olisi vain kivaa ajanvietettä. Sitäpaitsi kun nimibiisi jäi pois, tuli nimestä paljon tärkeämpi. Nyt ihmiset eivät pysty miettimään levyn teemaa samannimisen biisin kautta, vaan se muodostuu tästä kokonaisuudesta

Levy on eilisestä asti ollut kuunneltavissa Spotifyssa, joten kerkesin jo silloin kuunnella ne ajatuksella läpi. Käydäänpä kappalelista läpi ja katsotaan mikä on tuomio!

Albumin ensimmäisen raidan nimi on Minä ja mun pää. Kappaleella on 1:15 sekunnin pituinen sisäänajo, joka korostaa levyn koheesiota. Hiljalleen kasautuva äänimaailma johdattaa ensimmäiseen biisiin joka käsittelee levyn keskeistä teemaa eli elämää ja erityisesti sen lyhyyttä. Tähän biisiin on helppo samaistua.


Toisena on Sabotage, josta löytyy jo kattava arvostelu täältä:
http://www.acoustic.fi/2011/09/viikon-musiikki-arjen-alkuun.html.


Albumin parhaita biisejä on jo menevämpi raita, eli Kohtalon oma, levyn kolmas biisi. Kertosäkeen "hei kohtalo / oon isotyttö jo / ja mä päätän sen / kenen oon tai en" on sanoitukseltaa oivaltava ja jää helposti soimaan päähän ja jo toisella kertaa tekee mieli laulaa mukana. On myös ihana miten toisesta luopuminen käsitellään sormien avulla.


Ennustus on vuorossa seuraavana. Kappale on poljennoltaan taas rauhallisempi. Äänimaailmaa hallitsee täyteläinen rummun lyönti. Kappale sopii erimerkiksi erobiisiksi sillä se kertoo irtipäästämisestä ja sen lopullisuudesta.


Kappale Tie tuo mieleen kasarin kitarasoolot ja äänimaailmassa on jotain yhtäläistä esimerkiksi Ultra Brahan, tai ainakin se tulee mieleen. Elämä ja rakkaus ovat jälleen hallitsevia teemoja. "Mut mitä tiellä tapahtuu / se tielle jää".


Veneretki on kepeämpi äänimaailmaltaan ja on sanoitukseltaan jälleen ihana. Retoriset kysymykset ja sanaleikit pääsevät jälleen valloilleen. Kappale saa pohtimaan omaa elämään ja balalaikan soundi sopii kappaleen äänimaailmaan mahtavasti.


Elämän erilaisia kriisejä kuten keski-ikää pohtii kappale Kriisit. Tätä veikkaisin ensimmäisenä radiohitiksi, sillä se sisältää samoja elementtejä kuin Baden-Baden. Realismia kerrottuna hauskasti ja pilke silmäkulmassa. Kuudenkympin kriisistä kertovassa säkeistössä on ihana reggaebiitti!

Jos on valmis, ei sitä tartte kysyykkään kertoo biisin nimenä jo todella paljon. Kappale selkeisti petaa jo albumin loppua rauhoittamalla kerrontaa ja poljentoa.


Vanha jo nuorena on erittäin koskettavaa ja lopettaa kertomuksen elämästä ja samalla myös albumin. Missä ihminen voikaan lopulta olla nuori myös vanhana on kysymys jota Chisu tässä pohtii. Kappale kiihtyy lopun rumpusooloihin ja päättyy hiljaisuuteen.


Chisun edellinen albumi Chisu – Vapaa ja yksin oli mulle selkeä eroalbumi. Siellä oli niin paljon biisejä, jotka puhutteli mua vaikeinakin aikoina ja tekee sitä edelleen. Miehistä viis! ja Saalit ovat kenties parasta antia levyllä. No tämä on aivan erilainen ja niitä ei ehkä pitäisi verrata toisiinsa. Varmasti täältäkin nousee todellisia suosikkeja ja tällä hetkellä esimerkiksi Kohtalon oma on parasta mitä kuunnella. Chisun albumi on erittäin hyvä ja suosittelen perehtymään ajatuksella.

Chisu – Kun valaistun

Levyn lopullinen arvosana: