Lainahöyhenissä - glitteriä ja sukkahousuja

Lainahöynissä oli eilisen kulttuuripäivän toinen näytelmä. Jukka Leistin ja Jukka Pitkäsen johtama show on todella hauska kesäteatteri versio klassikkomusikaalista La Cage aux Folles. Samasta musikaalista on tehty myös lositava ysärielokuva The Birdcage, jonka tähtinä ovat Robin Williams ja Nathan Lane.

Tampereen komediateatterin näytöksessä toistuu edellisistä tuttu alku asetelma. George (Jukka Pitkänen) johtaa drag-yökerhoa, jonka vetonaulana on hänen kumppaninsa Albin (Jukka Leisti). Georgin poika ilmoittaa avioituvansa naisen kanssa ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi shokkia, paljastuu että tytätären perhe on äärikonservatiivinen. Koska appivanhemmat haluavat tavata toisensa syntyy suuri hulabaloo (onko toi edes sana! :D) kun Georgen ja Albinin pitää heteronormatisoida käytöksensä ja kotinsa. Draamaa riittää kahdesta draama queenistä!

The Birdcage

Tamperelainen versio on erittäin hauska ja päänäyttelijät tekevät hienot roolisuoritukset, jotka olivatkin parasta antia. Näyttämö oli hienosti ja hauskalla tavalla, kuitenkin yksinkertaisesti, lavastettu. Tuntui kuitenkin, että näytelmäversio ei kuitenkaan tuonut aiemmin nähtyyn elokuvaan juuri mitään uutta. Tietysti näytelmä on täysin erilainen, mutta silti oli sellainen olo, että onhan tämä jo nähty. Vaikka Lainahöyhenissä on sekä koskettava että huvittava, sen tarina on jo loppuun kaluttu tänä päivänä. Modernimmalla sovituksella olisi saatu kiehtovampia nyansseja tähän esitykseen. Tästäkin huolimatta haluan nähdä alkuperäisen tanssimusikaalin joku kaunis päivä Broadwayllä! :D Teatteriesitys pyörii enää lauantaihin asti Tampereella, joten suosittelen pitämään kiirettä mikäli sen haluaa vielä katsastaa. The Birdcage -elokuvaa kannattaa myös yrittää metsästää käsiin, sillä se on aivan loistava!

Lainahöyhenissä kuva: Petri Heinonen

 

Luukku 3: Lady Gaga - Marry The Night

Lady Gaga Marry the Night musiikkivideoarvostelu:

Lähes neljätoista minuuttinen "Marry the Night" on gagamaisen absurdi, visuaalinen ja häiritsevä. Toisin sanoen mitä upein katseluelämys.

Gagan uskotaan videolla kertovan tarina omasta elämästään kiemuraisen kuvakielen avulla. Lady Gaga menetti ensimmäisen sopimuksensa levy-yhtiön kanssa, josta seurasi ajanjakso joka syövytti hänen elämää ja uraa. Kuten jo kappaleen ensimmäisessä säkeistössä sanotaan "I won't give up on my life", on biisi jo itsessään tarina selviytymisestä ja ahdinkosta nousemisesta.

Ensimmäisessä kohtauksessa Gagan ääni kuuluttaa: “The lie is much more honest. It’s not that I have been dishonest it is just that I loathe reality.” Häntä viedään sairaalassa, mutta itse hän näkee asian eri tavalla. Kohtaus perustunee hänen todelliseen sairaalaan päätymiseen traagisen sopimusrikon jälkeen. Gagan ääni kuulostaa hieman liian mikrofonia puhkuvalta, mutta sisältö poistaa tämän häiriön merkityksen.

Seuraa balettitanssia keijujen ympäröimänä tyhjällä lavalla ja pian Gaga siirtyykin ilmeisesti tanssistudion aulaan, jossa tuomitsevin katsein hänen liikkeitään seuraavat muut tanssijat. Ovelan kuuhäivytyksen kautta kuva siitrtyy likaiselle täynnä liekkejä olevalle parkkipaikalle, jossa Gaga roikkuu vanhan Trans AM auton kattoluukusta. VOILÀ, lähes yhdeksän minuuttia kulunut ja ei hiusten värjäyskohtauksen häilyvän laulun lisäksi yhtäkään biittiä itse biisiä. Mielenkiinto on kuitenkin pysynyt yllä ja se lienee kiehtovan tarinan ansiota.

Leikkauksen kautta päästään tanssistudioon, joka toimii videon aasin siltana Gagalle perinteiseen ryhmätanssikohtaukseen. Lady Gagan hiukset ovat tanssikohtauksessa ihanat, sopivat loistavasti. Mielessä vain hämärästi välähtelevät kohtaukset menneisyyden epätoivosta, joka on vaihtunut uuteen taistelutahtoon. Viimeistä kohtausta Gagasta liekkien keskellä en edes yritä ymmärtää - tiedän vain että lopputulos näyttää hyvältä niin että tuntuu!

Usko itseesi ja auta lähimmäistäsi on jo biisin sanoma. Musiikkivideo on lopullinen kuorrotus Gagan upealle teokselle. Ensimmäinen kohtauskin loppuu sanohin: “You know why I’m going to be a star? I have nothing left to lose.”