Lainahöyhenissä - glitteriä ja sukkahousuja

Lainahöynissä oli eilisen kulttuuripäivän toinen näytelmä. Jukka Leistin ja Jukka Pitkäsen johtama show on todella hauska kesäteatteri versio klassikkomusikaalista La Cage aux Folles. Samasta musikaalista on tehty myös lositava ysärielokuva The Birdcage, jonka tähtinä ovat Robin Williams ja Nathan Lane.

Tampereen komediateatterin näytöksessä toistuu edellisistä tuttu alku asetelma. George (Jukka Pitkänen) johtaa drag-yökerhoa, jonka vetonaulana on hänen kumppaninsa Albin (Jukka Leisti). Georgin poika ilmoittaa avioituvansa naisen kanssa ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi shokkia, paljastuu että tytätären perhe on äärikonservatiivinen. Koska appivanhemmat haluavat tavata toisensa syntyy suuri hulabaloo (onko toi edes sana! :D) kun Georgen ja Albinin pitää heteronormatisoida käytöksensä ja kotinsa. Draamaa riittää kahdesta draama queenistä!

The Birdcage

Tamperelainen versio on erittäin hauska ja päänäyttelijät tekevät hienot roolisuoritukset, jotka olivatkin parasta antia. Näyttämö oli hienosti ja hauskalla tavalla, kuitenkin yksinkertaisesti, lavastettu. Tuntui kuitenkin, että näytelmäversio ei kuitenkaan tuonut aiemmin nähtyyn elokuvaan juuri mitään uutta. Tietysti näytelmä on täysin erilainen, mutta silti oli sellainen olo, että onhan tämä jo nähty. Vaikka Lainahöyhenissä on sekä koskettava että huvittava, sen tarina on jo loppuun kaluttu tänä päivänä. Modernimmalla sovituksella olisi saatu kiehtovampia nyansseja tähän esitykseen. Tästäkin huolimatta haluan nähdä alkuperäisen tanssimusikaalin joku kaunis päivä Broadwayllä! :D Teatteriesitys pyörii enää lauantaihin asti Tampereella, joten suosittelen pitämään kiirettä mikäli sen haluaa vielä katsastaa. The Birdcage -elokuvaa kannattaa myös yrittää metsästää käsiin, sillä se on aivan loistava!

Lainahöyhenissä kuva: Petri Heinonen

 

HOMO! Outojen ooppera - farssi todellisuudesta

HOMO! eli Outojen ooppera on hyvin rakennettu musikaaliesitys, joka pohtii mitä ovat homot ja ennen kaikkea mitä niille tehdä. Anarkistinen tarina toteutumattomasta rakkaudesta ja Suomen hajoamisesta.

Tarkoitus oli nähdä tämä jo viime talven aikana, mutta sain viimein aikaiseksi kun esitys tuli lähemmäksi. Kaksi näytöstä Tampereen teatterikesässä, joista toinen oli loppuunmyyty ja toinen lähes. Lauluesitykset ja musiikki olivat hyvin vakuuttajia. Mieluiten kuuntelin Olavi Uusivirtaa, joka on hyvä laulaja nähtävästi myös livenä.

Pirkko Saision ohjaama musiikkiooppera lähtee niin erikoisista puitteista, että ensimmäiset viisi minuuttia luulin olevani väärässä näytöksessä. Saavuttiin vähän myöhässä, joten ei heti päästä istuun ja oli kamala kiire. Veijo Teräs (Juha Muje) miettii psykologilleen unistaan ja erityisesti kylmästä suhteestaan vaimoonsa Hellevi Teräkseen (Rea Mauranen) sekä kiinnostuksestaan Moritzia (Johannes Holopainen), kadulta palkattua au-pairia kohtaan. Hellevi Teräs on Päivi Räsäsmainen hahmo, joka vihaa homoja, ei kun siis rakastaa heitä ihmisinä, muttei heidän tekojaan. Suuren keskustelutilaisuuteen (Ylen homoilta?) valmistuessaan hän pyytää Moritzia tekemään katutukimusta homoista. Pian hän kuitenkin katoaa öisille kaduille jouduttuaan pohtimaan omia mielihalujaan esimerkiksi kohdettuaan Tom of Finlandin. Mitä tapahtuu kun rivipoliitikosta ministeriksi kohonnut vanhantestamentin fundamentalisti kadottaa omantunnon ja tulee itsensä Paavalin tukahduttamaksi?

Suomi hajoaa kahtia Homoparatiisiin ja itsensä kieltäviin muslimeihin. Saako Moritzin rakkaus ikinä täyttymystään Olavi Uusivirran näyttelemään roolihahmon kanssa?

"Kaikki hyväksyvät homot, mutta homot eivät hyväksy ketään."

Tykkäsin huomattavasti, lukuunottamatta sitä, että toisen näytöksen alussa laukesi migreeni ja päätä särki uskollisesti loppuun asti. Asut huokuivat Tom of Finlandia ja musiikki Jussi Tuurnan säveltämänä toi mieleeni hetkittäin Ultra Bran sateiset biitit. Mukaan esitykseen on mahtuneet lumikin seitsemän kääpiötä, Hitler, Tchaikovsky, Shakespeare ja monta muuta historian hahmoa. Mietin, että mikä olisi sellainen lausahdus (niinkuin YleX:n iltapäivän mietelause), joka tiivistäisi esityksen luonteen. Ilmeisesti se on se, että jos uskotaan tarpeeksi niin jopa Suomi voi olla homojen unelmamaa. Tämä sai mut miettimään, että mikä siinä on niin ihmeellistä pitää rakastaan kädestä kaupungilla. Onko se edes niin ihmeellistä? Kuitenkin pitää pelätä sitä, että jostain käy joku päälle. Kysymykseen: mitä nyt pitäisi tehdä, ei osattu teatterin keinoinkaan vastata.

 

Pirkko Saisio: HOMO!

Kansallisteatterin valoittaa ensisyksynä Pirkko Saision musiikkifarssi "HOMO!". Ennakkotietojen kyseessä on anarkistista oopperaa ja kuumaväristä kannanottoa ajasta, jolloin Suomi jakaantui kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.

"Veijo Teräs on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa. Perheen au-pairina toimii kadulta löytynyt Moritz, joka kerää aineistoa homoista ja heidän pariutumisriiteistään Hellevin poliittisiin tarkoituksiin. Mitä tapahtuu, kun Moritz katoaa öisille matkoilleen ja törmää Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan ja muslimiin, joka on leikannut irti korvansa? Mitä tapahtuu, kun Veijo törmää menneisyytensä vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön? Ja mitä tapahtuu, kun Hellevin omatunto katoaa jäljettömiin ja ryhtyy esiintymään valeasussa ympäri Helsinkiä?"                                                      Lähde: www.kansallisteatteri.fi

En osaa tästä sanoa tällä hetkellä sen enempää, koska kyseistä teosta en ole nähnyt, voin kertoa että liput tulen hankkimaan, opiskelijahintakin on vain 18€. Kantaesitys on tosiaan 21.9.2011 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Syksyä odotellessa (no tulis se kesä nyt ensin kuitenkin ;D)!

Lue tästä myös musikaalin arvostelu:
http://www.acoustic.fi/2012/08/homo-outojen-ooppera-farssi.html