Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Osan lukijoistani oletan tietävän, että Johanna Sinisalo on saanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2000 tästä teoksestaan Ennen päivänlaskua ei voi. Mielenkiintoista on se, että kyseessä on hänen esikoisromaaninsa ja se että teos on erittäin rohkea ja raju sekä käsittelee monia ajankohtaisia aiheita.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun tamperelainen päähenkilö Mikeal eli Enkeli löytää baarista kotiin kävellessä pihalta poikapeikon. Peikot ovat vaarallinen ja erittäin harvinainen Suomessa asustava petoeläinlaji. Kyse on kuitenkin pennusta, joka vaikuttaa erittäin suojattomalta ulkona, päätää Mikael viedä peikon kotiinsa. Tämä mystinen ja ainutlaatuinen olento kuitenkin paljastuu niin kiehtovaksi, että Enkeli rakastuu siihen heti, kenties jo ensisilmäyksellä.

Rakenteellisesti kirja koostuu noin sivun tai parin pituisista kappaleista, joissa jokaisessa kertoja vaihtelee. Useiten se on Mikael tai joku hänen ystäväpiiristään. Välillä on myös katkelmia "tietokirjoista", "runoista" jne Enkelin etsiessä tietoa peikosta. Katkelmat kuitenkin pitkälti ovat Sinisalon omaa käsialaa, mutta luovat silti kerronnallista uskottavuutta tarinalle. Välillä tuntui, että "fakta-pätkät" olivat liian raskaita ja pilkkoivat muuten kerronnallisesti hyvin soljuvan kokonaisuuden.

Temaattiselta tasolta kirja käsittelee vieläkin pinnalla olevia aiheita: petojen hyökkäykset ihmisasutuksen keskelle, ihmisen ja luonnon suhde, (mahdoton) rakkaus, pakkoavioliitot (sivukertomuksen valossa) ja valtasuhteet. Enkeli tietää rakkautensa Pessiksi (kuten Yrjö Kokon sadussa) ristimään peikkoon vääräksi ja että Pessi kuuluu luontoon etenkin ennen kuin peikosta tulee täysikasvuinen. Kuitenkin oman itsekkyytenstä (tai oikeutensa onnellisuuteen) takia hän pitää Pessin asunnollaan hyvin tuhoisinkin seurauksin.

Enkelin seksuaalisus purkautuu viattomiin ystäviin, koska Pessi ei luonnollisesti voi tyydyttää häntä niinkuin Enkeli ehkä haluaisi. Näin ollen myös kevyt suhteiden tasapainottomuus nousee yhdeksi sivuteemoista. Homoseksuaalisuus sinänsä osoitetaan hyvin luonnollisessa valossa koko teoksen ajan ja siitä ei tehdä erikoisempaa numeroa.

Myös pimeys ja valo, yö ja päivä on keskeinen johtomotiivi. Se miten kolikolla on aina kaksi puolta. Nimi sekä kaikkien kappaleiden nimet on valittu Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan kappaleesta Päivänsäde ja menninkäinen. Tämä on yksi osoitus intertekstuualisuuksien verkosta, johon kirja on kääritty.

Luin kirjan viime kesänä ja vasta nytten tajusin, että voisin kirjoittaa siitä tänne sillä se teki lähtemättömän vaikutuksen. Se on nopsa lukuinen ja tarvittaessa voi lukea vain varsinaisen juonen jättämättä "fakta" osuudet väliin. Kertomus imaisee mukaan, vaikkei olisikaan fantasia-kirjallisuuden ylin ystävä. Suosittelen kovasti! Sitten kun saan kirjan taas jostain käsiini niin lisään tänne siitä yhden katkelman siitä, sille se oli aivan loistava.