Kirja kuitenkin keskittyy 18-vuotiaaseen Concord Webstreriin eli Connieen. Connie asuu samalla kadulla ystäviensä kanssa. Kadulla ovat asuneet myös hänen vanhempiensa ja heidän vanhempansa. Kadun nuoret ovat lapsina ystäviä. Aikuisina he menevät naimisiin. Ihmiskohtalot on sidottu kohdusta kuolemaan asti ennen kuin ehdit sanoa "juustosalaatti".
Kaikki sujuu normaalisti - kadun vaatimalla tavalla - kunnes Tuomari Martin eli Piru kuolee. Piru on yksinäinen mies, joka vain on asunut kadulla ja kukaan ei ensin tunnu tietävän hänestä mitään. Muuta kuin että hän on ollut aina yksin ilman ystäviä. Pian Connielle paljastuu, että näin ei ole kun äiti vaipuu voimakkaan masennuksen kurimukseen tapahtuman jälkeen.
Ridleyn esikoisromaani keskittyy tulkitsemaan nuorten elämää hyvin vertauskuvalliselta kannalta. Esimerkiksi katu voidaan tulkita koko maailmaksi, jopa itse elämäksi. Itseasissa pitkään aikaan en ole lukenut näin monitasoista kirjaa. Pinnalliselta tasolta löytyy kiehtova kertomus, mutta merkitystason idea on vielä upeampi.
Kirjalilija kyseenalaistaa monia normeja ja taas asettaa "tabuja" normaaliin valoon. Ihailtavaa on vaikkapa se kuinka homoseksuaalisuus ilmenee päähenkilölle vain rakkautena, niinkuin sen kuuluisi ollakkin.
Toisin sanoen vahvaa symboliikkaa, helposti samaistuttavia kokemuksia ja hienoa kerrontaa. Suosittelen. Kirja on sitä paitsi pituudeltaan vain 200 sivua, joten lukemisen ei pitäisi aiheuttaa suurta vaivaa ja uudet (uudistuneet) ajatukset, joita kirja saa aikaan ovat todellakin sen arvoisia.
Loppuun on vielä pakko nostaa tämä (lyhennelty) sitaatti esiin:
"Syntyessämme meissä on taikaa. -- Syntyessämme meillä on kyky rakastaa. Rakastaa ja saada rakkautta. -- Kaikki taika esii luonnostaan toista taikaa. Ja siksi elämästämme tulee matka, jolla yksinäidyyden voi päättää. Syntyessämme olemme kaikki ihmeellisiä. Mutta vähitellen ympärillemme kohoaa naamioita ja katuja, seinät ja valheet saartavat meidät, tekevät meistä vankeja, sulkevat meidät oman päämme sisään, muuttavat sydämet kiveksi, kunnes taika - joka kerran oli kirkas ja säkenöitä - muuttuu mustaksi ja rakkoiseksi mielessämme. -- Syntyessämme meissä on taikaa ja rakkautta ja paljon ihmeitä. Mutta pimeys ja tietämättömyys ympäröivät meitä joka taholta. Kunnes jonain päivänä joku sanoo meitä hirviöiksi tai piruksi ja me uskomme häntä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mitä tuli mieleen (kommentointi erittäin suotavaa :D)