Uusi harrastus: Geocaching

Jälleen uusi harrastus, mullahan niitä ei oo ennestäänkään :D Latasin siis puhelimeeni c:geo-ohjelman ja sen jälkeen lähdin etsimään esimmäistä geokätköä. Ensimmäinen kätkö löytyi helposti varsinkin kun se oli niin lähellä omaa pihaa. Seuraava tuottikin jo huomattavaa päänvaivaa ja osoittautui itseasissa liiankin vaikeaksi. Sitä seuraavaa ei löytynyt ollenkaan, mutta illalla löytyi ilta lenkillä toinen ensimmäiselle päivälle. Tänään otettiin Niilon kanssa pyörät alle ja löydettiin viisi kätköä. Yksi oli ihan tajuttoman vaikea! Nimeltään Koskinen ja Siimamies. Suosittelen ehdottamasti kokeilemaan, jos puhelimesta löytyy GPS tai sellainen on muista harrastuksista tarttunut mukaan. Innolla lähtisin hakemaan seuraavia lähistöltä, mutta taidanpa odottaa huomiseen.

Tänään on kulunut 24h ja tavallaan on siis toinen päivä ilman Facebookia. Jotenkin tuntuu, että on saanut paljon aikaiseksi. Tosiaan uusi harrastus, aloin opetella uutta ohjelmointikieltä ja.. no siinä kyllä on kaikki mitä tänään olen tehnyt :D Mä en tiedä miltä musta tuntuu. Toisaalta kaipaan tota notification-ikonia, mutta todennäköisesti siellä olisi vain muutama random huomiota, joten mitään en koe menettäneeni. Tänään olen pitkästä aikaa saanut useammalta kaverilta teksiviestejä, joten kaipa joku on lukenut ja ottanut neuvosta vaarin. Nyt voisin lopetella ja siirtyä illan elokuvaan. Joka voisi olla jokin kirjastosta eilen kotiin kantamistani. Osaatko suositella mitään ylläolevista? Huomiseen!

 

Ensimmäinen Elokuu-bloggaus | Facebook banned

Mua on jonkin aikaa jo harmittanut, että mä olen laiminlyönyt mun blogiani. Nyt kun alkoi uusi kuukausi, viimeinen kuukausi lomaa, päätin tarttua tuumasta toimeen ja alkaa kirjoittamaan blogia todenteolla. Lähden liikkeelle tälläisellä bloggaus sarjalla Elokuu. Kaikki Elokuu tekstit löydät klikkaamalla saman nimistä bloggauksista löytyvää kulmabanneria. Mun tulee oltua tosi harvoin koneella (onneks) näin kesällä ja silloinkin kun käyn niin se yleensä rajoittuu Facebookin tarkasteluun. Jos on ylimääräistä aikaa niin tulee jäätyä monesti pidemmäksikin aikaa kyseiseen yhteisöpalveluun norkoilemaan. Procrastination eli viivyttely, sijaistekeminen, on Facebookin pahimpia haittavaikutuksia arkielämässä. En aio kuitenkaan liittyä FAA-ryhmään eli Facebook Anonymous Addicts, vaan yksinkertaisesti pidän taon Facebookista. Ei pidä lähteä tekemään ylilyöntejä, joten pidän 20 päivän tauon. Taktisesti valittu päivämäärä hyödyntää uuden kuukauden alkamisesta johtuvaa innoistusta ja päättyy uuden yliopistosyksyn aloittamiseen. Toisin sanoen pyrin nauttimaan täysillä jäljellä olevasta lomasta.

Blogin kirjoittamista en unohda, sillä sen pitämiseen ei mene niin paljon aikaa ja yritän olla vaatimatta itseltäni liikoja sen suhteen. Yritys kuitenkin olisi kirjoittaa, joka päivä jotain. Lisätä biisi, kertoa illan leffasta tai sitten vain kertoa mitä kuuluu. Niin Facebook-ystävät! Joudutte nyt tulemaan blogiini lukemaan mitä minulle kuuluu :D tai käyttämään sitä.. puhelinta? Laite, jolla joskus vielä soitettiin ja tekstailtiin. Tai luoja paratkoon, tulkaa käymään! :D Puhelimesta puheenollen laitoin äsken kännykästä Facebook-ilmoitukset pois päältä ja tämän kirjoitettuani lisään viimeisen merkinnän bookkiin seuraavaan 20:neen päivään. Twitteriä aion käyttää (yrittää, opetella?) ja sitä pääset seuraamaan tästä https://twitter.com/acoustic901. Blogitekstit päivittyvät automaattisesti Facebookiin, koska en jaksa laittaa sitä ominaisuutta pois päältä, mutta mikäli tahdot kommentoida jotain tekstiä niin tee se blogini kautta suoraan. Eipä mulla muuta kuin, että WISH ME LUCK! ;)

 PS: Kirjoittakaa kommenttia, jos itse aiotte tarttua samaan haasteeseen tai jos mieli tekisi, mutta viitseliäisyyttä tai rohkeutta ei löydy! : D

Jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma?

Koen jälleen vastenmielisyyden tunteita tarttuessani tuoreeseen uutiseen James Hirvisaaren kommenteista homokeskusteluun.

"Mielestäni on syytä kysyä, olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti? Ei siis varsinainen sairaus vaan vamma. Vammaisenkin on syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska ei muuksi muutu. Voisin kuvitella, että tosiasioiden hyväksyminen on parempi kuin niiden kieltäminen." ~ James Hirvisaari, Perussuomalaiset @Hommafoorumi

 Suomessa siis löytyy edelleen ihmisiä, joiden mielestä homous on vähintäänkin vamma. No, muutama pilaantunut muna mahtuu aina kennoon.. tällaisia ihmisiä vaan tuntuu olevan korkea palkkaisissa viroissa entistä useammin. Luonnonjärjestys ja seksuaalinen suuntautuminen ovat asioita, joita ei pitäisi yhdistää. Monesti tahdon korostaa, että ihminen ei ole kuin tyhmä eläin. Voinemme silti olla samaa mieltä, että ihmisen seksuaalisuus on huomattavasti hämärämpi kompleksi kuin eläimen vaistokäyttäytymistä. Homous sitä paitsi kuuluu erottamattomana osana monen eläinlajin luontaiseen käyttäytymiseen. Sitä esiintyy esimerkiksi suurimmalla osalla eläintarhojen suosikkieläinlajeista: elefanteilla, pingviineillä, leijonilla, kirahveilla ja delfiineillä (jos kiinnostaa niin tarkempi lista osoitteessa: wikipedia.org).

Kansanedustaja Hirvisaari vielä myöhemmin kommentoi omaa kommentiaan ja laittaa sen puhtaan ihmetyksen piikkiin homofobian lietsomisen sijaan (hs.fi). Hän myös nimittää vasemmistoliiton ja vihreät sateenkaaripuoleiksi ja kysyy, josko niiden arvoihin kuuluu moniavioisuutta, insestiä, eläimiin sekaantumista ja "paljon muuta kinkkistä ja vieläkin kinkkisempää."

Jos kaikki muut olisivat samaa mieltä Hirvisaaren kanssa ja homous luokiteltaisiin vammaksi, niin silloin ainakin samaa sukupuolta olevien avioliitto saataisiin lailliseksi. Nyt voitaisiin kuitenkin kaivaa se kalenteri pyötälaatikosta ja varmistaa että jokaisella on se sama vuosiluku siinä: 2012. Eikö voitais unohtaa tällainen keskustelu ja havahtua kaikki tälle vuosituhannelle?

PS: Kuvassa on Roy ja Silo, eli kuuluisat New York Cityn Central Parkin eläintarhan homopingviinit!

En oo homo!

Kohta 200,000 katsojaa kerännyt nettivideo provosoi herkkänahkaisimpia LBGT-piirien sisällä ja naurattaa huumorintajuisimpia. YleX:n uutisien haastattelema Mr. Gay Janne Tilkkanen on sitä mieltä, että ei video suvaitsevaisuutta parannakkaan, vaan enemmin kasvattaa kuilua ja korostaa negatiivisia stereotypioita. "Heteromiesten" tekemiset harvaan homoon pätevätkään. Kyllähän moni nauttii siideristä kaljan sisään ja salilla saattaa olla pitkäveteisempää energiseen ryhmäliikuntatuntiin verrattuna. Silti meikkaus, romanttiset elokuvat ja lakatut varpaan kynnet menevät niin paljon yli, että alkaa hauskuuttaa.

Mielestäni sisältä videossa saattaa vaikuttaa nokalle hyppivältä, mutta loppujen lopuksi se kuitenkin tuo mielestäni esille sen faktan, että heterot tekevät ihan samoja asioita. Monelle perusheterolle niitä ei kasaannu yleiseen habitukseen kaikkia kerralla, mutta kyllä heterot käyvät bodypumpissa, nauttivat siideristä sekä huolehtivat ulkonäöstään ja erityisesti vaatekaapistaan. Toisin sanoen samoja asioita tekevät kaikki miehet. Heterot vaan kieltävät sen voimakkaammin.. "en oo homo!"

Tampere Pride 2012 | Kuvagalleria

Rohkeasti eteenpäin marssinut kulkue lähti Tullintorilta ja sloganeja huudellen päätyi Frenckelinaukiolle. Aukiolla apulaispormestari Olli-Poika Parviainen julisti Priderauhan ja siunasi tapahtuman kaupungin nimissä. Tästä jatkoimme matkaa Love Music Festivaleille (joista lisää huomenna) ja illalla luvassa Black And White partyt. Missähän ne mun valkoiset farkut on? Huomiseen <3

Love Music Festival | Tampere Pride 2012

Tänään kaupungin sykkeeseen tuo oman lisäyksensä Love Music Festival :) Kahden päivän ajan festarin tuntua ja mikä sen ihanempaa kun päästä yöksi kotiin nukkumaan. Parasta LMF:ssä on varmasti Basement Jaxx, joka valtaa STAGE1:sen 21:00!

Sen lisäksi odotan älyttömästi aiemmin esiintyvää Griive Armadaa ja I Was A Teenage Satan Worshipper yhtyeitä. Toivottavasti toiveet ei pety. http://www.youtube.com/watch?v=llsFbUzkjX0 Tämän kaltaista valospektaakkelia lienee turha odottaa, mutta toivottavasti odotuksen festarinjärjestäjiä kohtaan täyttyvät! :DD

PS: Muista myös että TAMPERE PRIDE -kulttuuritapahtuma ja sateenkaarifestivaali on myös tänä viikonloppuna käynnissä. Kannattaa käydä ainakin katsomassa Linne Von Kattendamia ja osallistua kulkueeseen. Kulkue on huomenna 21.7.2012 ja lähtee puoli yhdeltä Tullinkamarin aukiolta, paikalla on huvä olla puoli tuntia aiemmin. Kannattaa osallistua North Priden kaasuiskusta huolimatta - ei anneta niiden voittaa! Tänään illalla Pride-Leimarit ja huomenna Blach & White teemabileet (Tampere Priden pääjuhlat). Näin, se mainostamisesta :D hyvää ja tapahtumarikasta viikonloppua teille kullat! :)

Bloggerin URL hifistelyä | Tunnisteet näkyviin

Tää bloggaus on omistettu kaikille teille, jotka joskus olette myyneet sielunne Googlelle alkamalla bloggaamaan Blogger palvelussa. Jossain vaiheessa muokattavuuden ja itse ilmaisun raja tulee vastaan jokaisella edes jollain tasolla vastaan. Itsellä se seinä meinasi jälleen lävehtää kasvoille. Aloitetaanpa sieltä mistä kuuluukin, alusta.

 Labelit eli tunnisteet eli asiasanat on erittäin hieno tapa vähän kategorisoida blogitekstejä. Se on sekä lukijaystävällistä että helpottaa omaa blogin pitoakin. Hyöty näkyy erityisesti käytettäessä samanlaista navigointipalkkia kuin acoustic.fi -blogissa. Klikkaamalla esimerkiksi Musiikki-välilehteä on suoraan saanut esille postaukset labelillä "musiikki". Musiikki-välilehti on bloggerin staattinen sivu, josta sitten on automaattinen uudelleen ohjaus musiikki-labeliin. Kaikki toimii aluksi yksinkertaisesti.

Jossain vaiheessa kuitenkin labeleiden määrä riisäyty kädestä ja lopulta johtaa siihen, että samalle asialle on olemassa parhaimmillaan kymmeniä labeleitä. Entä jos haluan yhden labelin sijaan hakea yhdelle sivulle postaukset sekä asiasanalla "music" että "musiikki". Tai vielä kolmas mukaan. Netistä ei löytynyt apuja tähän, mutta onnistuin kokeilemisen jälkeen löytämään yksinkertaisen tavan tehdä näin.

Kun klikataan jossain päin blogia esimerkiksi tunnistetta "music", ilmestyy osoitepalkkiin osoite muodossa:

http://www.acoustic.fi/search/label/music

Jos halutaan hakea sekä "music" että "musiikki" tulee osoite muuttaa vastaavanlaiseksi:

http://www.acoustic.fi//search/?q=label:music|label:musiikki

Toisin sanoen search attribuuttin jälkeisen etukenon jälkeen tulee ?q= , jonka jälkee label:JOTAIN ja seuraava label pystyviivalla erotettuna. Labeleita on näin mahdollista yhdistää niin monka kuin haluaa. Näin saa siis esille ne tekstit, joissa on jompi kumpi tai molemmat labeleistä. Jos tunniste on kaksiosainen esimerkiksi "music video" tulee se kirjoittaa näin:

label:"music+video"

Jos taas haluaa löytää bloggaukset, joissa molemmat labelit tulee osoiteen pystyviiva korvata plusmerkillä (+).

http://www.acoustic.fi//search/?q=label:music+label:musiikki

Tämän uuden oivalluksen ansiosta pääset nyt klikkaamalla LGBT välilähteä tällaisen url hirviön kimppuun:

label:homous|label:gay|label:%22komeat+miehet%22|label:lgbt|label:pride|label:hot

Toivottavasti tämä vastasi jonkun muunkin kysymykseen tai sitten mä olen ainut ketä tämä on haitannut ja löytää tästä lohtua :D Jos jollain on jotain bloggeriin liittyvää kysyttävää niin laitappa kommentia alas niin neuvon mielelläni. Etenkin jos kyse on jostain, jonka olet nähnyt käytössä blogissani! :)

 

Kylie Minogue - Slow

Hottia vieläkin :D eipä mulla muuta, kunhan halusin jakaa jotain !

Enrique Iglesias: The Best of

En oikeestaan tiedä mistä mulle on taas tullu Enrique villitys, kuuntelin sitä joskus ajat sitten mut nyt tuntuu et on syttyny sille uudestaan. Tässä on Spotify soittolista, josta löytyy kaikki parhaat. Sivistäkää itsenne ja nostalgoikaa vapaasti :D Spotfy: Best of.

Ja juna kulkee vaan!

Välkkyvät harmaan eri nyansseja saavat maisemat junanikkunassa. Istun salaperäisen naishenkilön kanssa samassa työskentelyhytissä tänä kuumana aamupäivänä. Junaetsivä on juuri löytänyt varastetun kaulakorun uhrin kuoleman kankeista käsistä..

Ei kun ei sittenkään, eihän tää ollukaan postromanttinen etsivätarina. Se olen vain minä, matkalla takaisin Tampereelle pääkaupungistamme. Mun ei alun perin pitäny edes tulla junalla, mutta täällä ollaan. Pitkästä aikaa. Mä en muuten oo varma oonko mainostanu, mutta kannattaa kulkea Onnibusseilla, jos ostaa lipun etukäteen. Tosi halpaa ja tavallaan aika henkilökohtaistakin palvelua siellä saa :) Nyt muihin aiheisiin.

 Helsinki on sentään niin iso paikka, että kävi siellä miten monta kertaa tahansa niin silti jokaisella kerralla onnistuu löytämään jotain uutta tai jopa oppii jotain. Se voi olla uusi kahvila, helpompi reitti johonkin ruotsalaiseen kuuloisista kaupungin osista tai jotain alue, jonne ei kannata eksyä. Tällä kertaa ohjanuora on erittäin yksinkertainen: älä lähde Helsinkiin autolla. Jopa pelkääjän paikalla istuminen oli aivan liian stressaava kokemus. Keskustata ei löydy parkkipaikkoja ja halliin auton jättäminen maksoi lähes kolme euroa. Puolelta tunnilta! Liikenteessä ei muutenkaan ole mitään järkeä. Puoli tuntia matkalle Haagsta keskustaan on todellakin liikaa. Illalla kun pyöräiltiin se hotellin lainapyörillä, niin päästiin se samassa aikaa. Punaisten valojen katkeamaton sarja tuntuu vähintäänkin suoralta kettuilulta autoilijaa kohtaan. Kaupungin ei edes niin hienovarainen tapa ilmoittaa: me suosimme julkisia. Niin minäkin siinä vaiheessa kun ratikat ja bussi painavat molemmin puolin ohi.

Noin, sainpas sen ulos systeemistä. Illan samainen pyöräily reissu Pohjois-Haagasta Helsingin keskustaan sujui huomattavasti nopeammin ja vähemmällä stressillä. Löytyi jopa mukava metsäreitti, jota pitkin pääsi keskustan tuntumaan pyöräilemään reittiissa ilmassa. Sen jälkeen hengailua Musiikkitalon puistossa! Kuunneltiin ensin innoissamme yökorista, olikohan nyt Facebookin vai minkä järjestämä tapahtuma, en todellakaan muista. Yökoripallo tosin paljastui korkeintaa myöhäisiltapalloksi, koska luun kerättiin jo kymmenen maissa huudeilta!

Kylläpäs mä kuulostan nyt kriittiseltä. Pakko sanoa siis jotain. Best Western Hotel Haaga oli positiivinen yllätys ja aamiainen upea. Illalla kun katsottiin QAF:än jotain lukuisista dinerikohtauksista, puhuin siitä miten ihanaa olisi saada munakokkelia ja pekonia ja voilà! Siellä se oli odottamassa :D Haagasta myös löyty kiva puisto, jossa pyörittiin (tiedän miten jälkikäteen saan kuulla et se kuitenkin on joku Stadin pahin shagging spot).

Mua vähän harmittaa kun kaikki on aina niin päälekkäin. Kaikki ohjelma.. tai oikeastaan ei! Oottakaas nyt, mitähän mä tarkoitinkaan, jäin katseleen maisemia kun pysähdyttiin jollekin asemalle? Riihimäki? Eli siis: suurin osa viikosta menee näin kesälomailessa siihen et kelaa miten kiva olis tehdä jotain. Sit ei teekkään kun ei jaksa. Sit harmittaa. Sitten kun päättää tehdä, jotain ja lyö suunnitelmat lukkoon niin sitten tulee miljoona muuta juttua mitä pitäis tehdä samaan aikaan! Esimerkiksi nyt oli tää Helsingin reissu, niin liekö mikää ihme että juuri TÄNÄ viikon loppuna mä KERRANKIN elämässäni voitain jotain: kaks lippua Ruisrockiin. Ja tietysti ne jää käyttämättä kun onkin niin paljon hommaa. En saa edes myytyä niitä eteenpäin, koska en pääse hakemaan niitä Turusta niinkun pitäis, tai siis siihehän se voitolle jäävä osuus meniskin. No ei voi mitään. Reissuja tulee aina lisää. Ehdin ehkä siihenkin kaupunkiin vielä tänä kesänä muissa merkeissä :)

Nyt mä olen Toijalassa eli Tampere häämöttää kahdenkymmenen minuutin päässä. Pitäis varmaan laittaa tääkin bloggaus pakettiin. Olin toivottamassa kesäistä ilmaa ja ilmoittamassa, että en aio lähteä rannata mihinkään koko ensi viikon aikana, mutta säätiedöt tietävät seuraavalle kymmenelle päivälle sadetta ja ukkosta. Kaipa sitä pitää pysyä neljän seinän sisällä ja tehdä taikojaan. Mitä sinä teet kun kesälomalla iskee huonot ilmat? Nyt ylitsepursuava määrä vinkkejä, kiitos! :D

PS: Voisin sit varmaan pelata mun uutta peliä: Sorceryä PS3 Movelle. Ensimmäinen peli sille konseptille, joka jaksaa kiinnostaa kauemmin kuin 7,6 minuuttia :D

PPS: Postaisin tähän myös Diandran uudelta albumilta. Out of my head on soinu mulla viimeiset päivät päässä. En vaan nyt löydä sitä ja junan verkko pätkii ja ollaan nyt Tampereella, eli baibai hanit! :D

Viisi päivää maassa, joka unohtaa viimeisen vokaalin

Viime sunnuntaina saapui bussi takaisin sateiseen Hervantaan. Toisin sanoen reissu loppui sinne mistä se oli alkanutkin, onneksi!

Matka Viroon oli aivan ihana. Monelle Tallinna on tuskainen välietappi halvan viinan perässä juostessa, mutta me päätettiin lähteä ihan eri mielialalla reissuun. Me erotuttiin joukosta jo Länsiterminaalissa koska meillä ei ollut sellaista perässä vedettävää lavojen kuljetus juttua, miksikähän sitä ikinä sanotaankaan? :D

Matka Tallinnaan meni hyvin Eckerön laivalla, istumapaikan etsiminen oli vaan hieman vaikeaa. Mukaan oli lastattu kannettava tietokone ja sinne toistakymmentä jaksoa Queer As Folkia, joten laivamatka ja bussireissu menivät nopsasti. Tallinnassa majoituttiin Go Hotel Shnelliin. Aivan ihana hotelli todella lähellä keskustaa. Hintataso on hyvin halpa, palvelu erinomaista ja huone hyvin viihtyisä. Miinusta huonosta aamiaskahvista ja siitä ettei ole minibaaria (jääkaapiksi!).

Ensimmäinen asia huoneen löytymisen jälkeen oli ruuan metsästys. Täytyy sanoa, että tallinna oli vaikea löytää, siis keskusta. Päädyimme kävelemään 5 kilometrin ylimääräisen lenkin kunnes lopulta löysimme keskustan. Seuraavaksi piti löytää ruokapaikkoja ja tuntui, että perusmäkitkin oli kätketty äärimmäisen tehokkaasti. Lopulta menimme ravintolapikaruokalaan, Vapianoon, hyvä ruoka ja sujuva idea. Ruokaa odottaessa joituis seisomaan joka oli hieman turhauttavaa tyhjällä vatsalla. Samana iltana menimme vielä katsomaan James bond Thunderball -leffan Katusekinoon eli toisin sanoen Viru Keskuksen päällä olevaan ulkoilmateatteriin. Höystettynä punkulla muovilasista, yön hämäryydellä ja lämpimällä viltillä mitä parhain lomakokemus. :)

Seuraavana päivä ostimme aamiaisen jälkeen Tallinna 24h Tallinna kortit ja City Tour bussilla Rocca Al Maren ostoskekseen ja Tallinnan eläintarhaan. Suosikkeja olivat pikkuriikkiset pikkuapinat :DDD awwwwwwss :'3333 Vähän museokirtelyä ja järkyttävä määrä rappusia kun kiivettiin kattojen päälle nuosevalle Olevisten kirkon tornille. Ylhäällä oli aivan upeat maisemat ja iski järkyttävä korkean paikan paniikki. En kadu silti niiden kymmenien (satojen?) rappujen kiipeämistä. Illalla Pizzaa ja hämyinen seksikauppa takahuoneineen. Ihana ja silti niin ahdistava myyjä :o mitähän muuta me tehtiin toisena päivänä. Me käytiin keilaamassa, kierrettiin vanhaakaupunkia ja kunhan paapoiltiin.

Kolmantena päivänä vielä vähän nähtävyyksiä ja Coca Cola Plazaan katsomaan Snow White And The Huntsmen. Suosittelen, vähintäänkin Chalize Theronin takia! Ihana rooli. Lähdimme bussilla Viimsiin, jonka spahotellissa vietimme seuraavat kaksi yötä. En voi väittää että bussimatka oli sujunut aivan kupruitta. Jäätiin siis puolessa välissä matkaa pois pienen navigointivirheen takia ja jatkettiin siitä sitten jalan. Spa oli myös ihan hieno paikka lopulta, kivat allasosasto ja mukavasti erilaisia saunoja. Itseasissa juuri sitä mitä toivoinkin.

Tuliaisiksi kolme pänikkää vinkkua ja pingviinisalmiakkia laivalta. Toisin sanoen mitä mahtavin reissu. En voisi suositella enempää! Kannattaa myös ehdottomasti ottaa Tallinna-kortti, jos kiinnostaa kierrellä turistinähtävyyksiä.

Kieli oli yksi asia, joka mua nauratti koko reissun ajan. Jokainen sana kuulosti vähän tutulta, luukunottamatta satunnaisia vokaalin tiputuksia tai lisäämisiä kummiin paikkoihin. Välistä tuntu ihan törkeältä naureskella viron kielelle niin paljon :D "Aitäh" eli paikallinen kiitos jäi ehkä parhaiten mieleen! Ainoa huono puoli Tallinnassa oli se, että siellä oli liikaa suomalaisia. Tai no ei, ei haitannut turistien määrä vaan niiden tampioiden jotka vahvisti negatiivisia stereotypioita suomalaisista. Matka oli myös niin lyhyt, että välillä ei meinannut uskoa olevansa ulkomailla. Matkakuumekärpänen pääsi siis puraisemaan. Nyt suoraan sanottuna tekisi mieli lähteä Italiaan. Sponsorointi vielä puuttuu! Pitäis ehkä alkaa kerätä pulloja tai kerjäämistä, siitäkin vissiin tienaa ihan hyvin! ;D

Eipä mulla muuta tänää.. paitsi se että Virossa ketsuppi McDonalissa maksaa erikseen - you've been warned!

Tää biisi on hotellin baarista Viimsissä, jossa me käytiin testaamassa paikalliset Cosmot. Soinu sen jälkeen aina välillä päässä :D

Suomalaista mieskaunetta | Mr. Gay 2012

Tämä ja paljon muuta, eli Mr. Gay Finland 2012 kuvagalleria osoitteessa: http://blog.qruiser.com.

Lost in Helsinki | Reissublogi #1

Tällä hetkellä mun pitäis oikeesti olla pakkaamassa, sen sijaan et raapustan blogiini ajatuksen rippeitä. Nyt ainakin pilkku taas toimii uudella näppäimistöllä, joten paljon mielyttävämpää kirjoittaa tänne. Tänään nokka kohti Helsinkiä 'uudella' Onnibussilla. Reitti ainakin on uusi ja mulle kyseinen bussifirmakin. Ikävä kyllä tänä vuonna kohteena ei ole sateenkaarenkirjava kaupunki karnevaali eli Helsinki Pride. Helsinki on vain välietappi matkalla Viron ihmeisiin. Tiedän, kaikille Viro tarkoittaa halpaa viinaa ja huuruisia risteilyjä, mutta itse aion ensimmäisen matkani sinne tehdä hieman eri asenteella :D Helsinki Prideista vielä sen verran, pääjuhlassa esiintyy tänä vuonna Ronya, joten suosittelen sitä todella (epileptisistä Pridien verkkosivuista huolimatta :D). Ronyan juuri julkaistu albumi, The Key Is The Key, on erittäin omanlaatuinen kokoelma erittäin omanlaatuisia biisejä. Toisin sanoen se on jotain aivan muuta kuin mitä siltä odotin. Ronya – The Key Is The Key saa arvosanakseen 8½ / 10 eli kannattaa käydä tsekkaamassa.

Mä en selkeesti voi kertoa yhdestä asiasta kerralla, vaan myös tänne blogiin mun ajatukset tulee tälläisenä loputtomana ajatuksen virtana. Matka tänään kuitenkin Helsingin kautta Tallinnaan pariksi yöksi ja sitten joksikin aikaa Viimsiin. Palaan Suomeen jos tuntuu siltä :D

Juhannus. Juhannus.. Juhannus? Juhannus oli tänä vuonna mökkeilyä kaveriporukalla, uimista kylmässä vedessä ja arvaakukaolen-korttipeliä. Juhannus meni siis hyvin, kukaan ei örveltänyt vaan yötöntä yötä juhlittiin jopa liian siististi. Olen ylpeä jälleen erämiestaidoistani sillä perkasin kalan. Asia, jota en enää uskonut edes osaavani tehdä ja vieläpä maailman tylsimmällä veitsellä :D

Mä haluiaisin hirveesti kirjoittaa vähän reissublogia, mutta mä en usko että mulla on konetta mukana ja kännykällä kirjoittaminen on todella tympeetä. Saattaa siis olla pitkälti ainoa postaus moneen päivään.

Hyvää Pridea kaikille sinne kykeneville, minä lähden muualle kesälaitumille PMMP:n uuden albumin soidessa :D Ta-ta!

Figure Scrub

Katy Perry - Wide Awake

Lääkepilvitarinoita

Mä en tiedä mitä kirjoittasin kun kaikki tuntuu nyt jostain syystä hirveän henkilökohtaiselta. Se voi myös johtua siitä, että oon viime päivät kulkenut eräänlaisessa horroksessa kipulääkkeiden takia. Suuhun sattuu ja nyt neljähammasta vähemmän. En saanut turpaan nakkikioskilla niinkun kaverit jo facebookissa veikkaili, vaan ihan hammaslääkärin toimesta hampaat väheni. Saattaa myös olla että mun fb-päätöksellä saattaa olla tekemistä asian kanssa. Mä päätin, että kaikki mun elämässäni ei ole jakamisen arvoista toisin kuin sosiaalinen media nyt tahtoo meille opettaa. Tätäkin tärkeämpi päätös oli se, että elämäni ei ole jakamisen arvoista kaikille. Tämä näkyi käytännössä siinä, että kävin yksitellen fb-ystäväni läpi ja poistin hyvän päivän tutut, randomit ja kaikki muut listoille vain päätyneet. Kyllä, nyt minulla on 103 facebook kaveria vähemmän. Jos olit yksi niistä niin älä ota henkilökohtaisesti, eipä mun facebookissa juuri koskaa mitään mielenkiintoista olekkaan :D

Mä oon käyny nyt monta kertaa elokuvissa viime viikkojen aikana. MIB3 oli ihan katsomisen arvoinen, mutta toisaalta hieman lattea päätös niinkin hyvällä sarjalle. Toisaalta, kyllä se aina kakkososan voittaa. Nicole Scherzingerin hottisrooli lisää aina pisteitä. Sen lisäksi olin katsomassa Prometheus-elokuvan. Se oli ihan viihdyttävä. Eipä siitä paljon muuta voi sanoa. Tiedostamatta oon tässä viimeisen parin kuukauden aikana katsonu kaikki Alienit, Predatorit ja Alien vs. Predatorit. Pohjatiedo oli siis kunnossa. Mielenkiintoinen Alienin prequel oli siis kyseessä, joka tosin jätti paljon kysymyksiä auki. Esimerkiksi sen, että miksi kuvattu teknologia oli tässä tulevaisuudessa kehittyneempää kuin ensimmäisessä Alienissa, joka on Prometheukseen nähden tulevaisuudemmassa, eikun siis enemmän tulevaisuudessa. Plussaa siitä, että Ridley Scott eli alkuperäisen Alienin ohjaaja on myös tämän ollut ohjaamassa. En muista kerroinko jo aiemmin Dark Shadows -leffasta, mutta senkin olin katsomassa. Sekin oli luonteeltaan viihdyttävä, tosin juonellisesti välillä hyvin ontto. Huumoria myös olisi oinut repiä aiheesta ikiaikainen vamppyyri seitkyt luvulla. McDonalds notaatio oli ehkä leffan hauskin kohta.

Mun pitäisi ostaa uusi näppäimistö sillä mun nykyisestä on mennyt pilkku rikki, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että sitä tulee painaa kovalla voimalla niin saattaa saada pilkun toimimaan. Älkää kysykö, mä en todellakaan tiedä miksi näin on.

 Juhannus on luvassa kohta, mun täytyy sanoa että mä en tiedä yhtää mitä odottaa, mutta toivottavasti olisi hyvä jussi luvassa.

Nyt menee tää juttu taas aika hajonneeksi, joten ehkä mä lopetan mun lääkepilvitarinat tähän ja päästän teidätkin viettään sunnuntaita rauhassa. Bye darlings!

DJ Earworm - Fly // Kuumin kesän mash-up

Mahtava kesäinen mash-up taas vähän tuoreemmista biiseistä Earwormilta. Mukana tällä kertaa kappaleet:


Carly Rae Jepsen - Call Me Maybe
Cheryl Cole - Call My Name
Coldplay - Charlie Brown
Coldplay - Paradise
Conor Maynard - Can't Say No
Cover Drive - Sparks
Cover Drive - Twilight
DJ Fresh feat. Dizzee Rascal - The Power
Ed Sheeran - The A-Team
Example - Stay Awake
Flo Rida feat. Sia - Wild Ones
Flo Rida - Whistle
Jessie J - Domino
Jessie J - Laserlight
Justin Bieber - Boyfriend
Katy Perry - Part of Me
Katy Perry - The One That Got Away
Kelly Clarkson - Dark Side
Lawson - When She Was Mine
Pitbull Feat. Chris Brown - International Love
Rita Ora - R.I.P.
DJ Fresh feat. Rita Ora - Hot Right Now
Usher - Scream
The Wanted - Chasing the Sun

Coldplay - Princess Of Chine feat. Rihanna

Adam Lambert - Never Close Our Eyes

Music video to the best song in the Adam's new album. Reminds me a lot of this comic. I love this, definitely.

"I don’t wanna miss a second with you

Let’s stay this way forever

       It’s only getting better if we want it to."

Chisu: Kun valaistun - uudestaan (eli 2.0)

Blogissani julkaistiin lokakuussa arvostelu Chisun albumista Kun valaistun (lue tästä!). Levyarvostelu kuten kuin itse levykin ovat nauttineet erittäin suuresta huomiosta. Chisun virallisella facebook sivulla jakamisen jälkeen katsojaluvut suorastaan räjähtivät. Nyt albumista on julkaistu versio 2.0. Aiemmassa julkaisussa oli vain yhdeksän biisiä, joka nosti yksittäisen kappaleen hinaan albumilla jopa kahteen euroon. Kolmen uuden biisin lisääminen laskee kappalehinnan 1,75 € ja sen lisäksi mukaan saa lisämateriaalia DVD:n ja Blurayn muodossa.

Nyt kysymys, joka noussee huulille on yksinkertaisesti "miksi". Miksi Chisu alkuperäisestä uupuivat kolme biisiä, jotka nyt tästä löytyvät rahastuksen omaisesti uudelta versiolta? No vastaus on yksinkertainen. Biisit eivät yksinkertaisesti koheesioidu albumiin. Yhteistä punaista lankaa ei löydy. Yhdeksän biisiä on vähän pitkäsoitolle, mutta Kun valaistun on silti kaunis ja johdonmukainen kokoelma. Miksi sitten julkaista biisejä ollenkaan? Todennäköisesti seuraava levy on jälleen jotain aivan muuta, kuten tähän asti ja silti samaan aikaan kolme lisäbiisiä ovat loistavia. Vaikka ne eivät levylle sopineetkaan, kannatti ne ehdottomasti julkaista. Mikä häpeä olisikaan jättää ne kirjoituspöydän laatikkoon homehtumaan. Toisin sanoen levy saa siunaukseni. Niitä harmittaa, joilla 1.0 jo koristaa levyhyllyä, mutta onneksi 2.0 sisältää myös muuta lisämateriaalia. Lienee myös ihan ymmärrettävää, että tämän päivän levymarkkinoilla käytetään kaikki mahdolliset kikat hyväksi lähes olemattoman levymyynnin tehostamiseksi.

Ajatus harhailee, mutta paneudutaan nyt vielä biiseihin yksitellen. Niitä ei ole ripoteltu keskelle levyä vaan ne löytyvät nimenomaan levyn lopusta.

Ensimmäinen biisi on Frankenstein, jonka tanssittava luonne ei oikeastaan yllätä sillä sinkkuna julkaistu toinen uusi raita Kolmas pyörä on hyvin iskelmämäinen ja surullinen. Frankenstein biisin läpi kulkee musiikillisena pohjana tasainen basson pumputus ja tarina on hyvin johdonmukainen. Kappaleen protagonisti on ollu liian pitkään ilman miestä ja kaipaa tosirakkautta, joten hän päättää kloonata itselleen sellaisen sopivasta miehestä tanssilattialla. Mary Shelleyn ideoita pyörittäessään ikuinen rakkaus onkin pian mahdollista. Sanankäänteet ovat upeita ja Chisulle hyvin tyypillisiä.


Kolmas pyörä on huomattavasti surullisenpi kappale. Se ei kerro siitä kolmannesta pyörästä, joka ensimmäisenä tulee mieleen, vaan vakavasta sairaudesta, joka riivaa kertojan rakastettua. Sairaus on ottanut toisesta vallan ja hänen lähelleen pääsee vain hetkittäin. Luulen että tämä on lähellä totuutta liiankin monessa tapaudessa. Toisin sanoen pidän tätä biisiä loistavana, mutta tässä on sama vika kuin Arttu Wiskarin Tuntemattomassa potilaassa - se on niin surullinen, että ei tee mieli kuunnella sitä.


Viimeisenä uuten biisi levyltä löytyy Kun valaistun, joka, obviously, on samanniminen kuin itse albumi. On hyvin harvinaista tiputtaa levyltä sen nimikkobiisi, mutta perustelu löytyy kyllä jo ylhäältä. Kappale muistuttaa teemaltaan Yksinäisen keijun tarina -kappaletta. Uudelleen kuunneltuna täytyy sanoa, että tätä kappaletta ei olisi 1.0:sta tarvinnut tiputtaa. Se olisi myös sille voinut toimia upeana lopetuksena kuten se nyt tässä Kun valaistun 2.0:ssa on. Täällä Chisu perustelee itse miksi nimibiisi jäi ensin pois. Kappale kertoo yön pikkutunneista, jolloin todellisen maailman ja unen raja on heikoimmillaan. Kolmannella kuuntelukerralla huomaan että biisi on oikeastaan aika vaikea sanoitukseltaan ja en pääse siihen käsiksi. Yksisarvisen mieleen tuoma fallos-symboliikka ja ikkunaan sillä koputtaminen ei yhtään helpota mielikuvitustani. Mielestäni kappale kertoo hetkestä, jolloin pystyy arvostamaan sitä mikä löytyy itseltä ja omasta elämästä. Kaikesta siitä minkä on jo saavuttanut - valaistumisesta.

Chisu – Kun valaistun 2.0

Versio 2.0 varmasti jakaa mielipiteet. Lähinnä rahastuksen maun takia, eikä laadullisen muutoksen takia. Levyn hankkimiseen kannattaa suhtautua varauksella jos sellaisen omistaa jo, mutta uutta ostaessa 2.0 on paras valinta. Uudet biisit kasvattavat arvoa 5.1-versioista puhumattakaan. Albumi vain parani lisää ja mukaan mahtui lisää hienoja biisejä, loistavaa Chisu!


Lue lisää: Arvostelu levystä Chisu - Kun valaistun (1.0).