Nyt kysymys, joka noussee huulille on yksinkertaisesti "miksi". Miksi Chisu alkuperäisestä uupuivat kolme biisiä, jotka nyt tästä löytyvät rahastuksen omaisesti uudelta versiolta? No vastaus on yksinkertainen. Biisit eivät yksinkertaisesti koheesioidu albumiin. Yhteistä punaista lankaa ei löydy. Yhdeksän biisiä on vähän pitkäsoitolle, mutta Kun valaistun on silti kaunis ja johdonmukainen kokoelma. Miksi sitten julkaista biisejä ollenkaan? Todennäköisesti seuraava levy on jälleen jotain aivan muuta, kuten tähän asti ja silti samaan aikaan kolme lisäbiisiä ovat loistavia. Vaikka ne eivät levylle sopineetkaan, kannatti ne ehdottomasti julkaista. Mikä häpeä olisikaan jättää ne kirjoituspöydän laatikkoon homehtumaan. Toisin sanoen levy saa siunaukseni. Niitä harmittaa, joilla 1.0 jo koristaa levyhyllyä, mutta onneksi 2.0 sisältää myös muuta lisämateriaalia. Lienee myös ihan ymmärrettävää, että tämän päivän levymarkkinoilla käytetään kaikki mahdolliset kikat hyväksi lähes olemattoman levymyynnin tehostamiseksi.
Ajatus harhailee, mutta paneudutaan nyt vielä biiseihin yksitellen. Niitä ei ole ripoteltu keskelle levyä vaan ne löytyvät nimenomaan levyn lopusta.
Ensimmäinen biisi on Frankenstein, jonka tanssittava luonne ei oikeastaan yllätä sillä sinkkuna julkaistu toinen uusi raita Kolmas pyörä on hyvin iskelmämäinen ja surullinen. Frankenstein biisin läpi kulkee musiikillisena pohjana tasainen basson pumputus ja tarina on hyvin johdonmukainen. Kappaleen protagonisti on ollu liian pitkään ilman miestä ja kaipaa tosirakkautta, joten hän päättää kloonata itselleen sellaisen sopivasta miehestä tanssilattialla. Mary Shelleyn ideoita pyörittäessään ikuinen rakkaus onkin pian mahdollista. Sanankäänteet ovat upeita ja Chisulle hyvin tyypillisiä.
Kolmas pyörä on huomattavasti surullisenpi kappale. Se ei kerro siitä kolmannesta pyörästä, joka ensimmäisenä tulee mieleen, vaan vakavasta sairaudesta, joka riivaa kertojan rakastettua. Sairaus on ottanut toisesta vallan ja hänen lähelleen pääsee vain hetkittäin. Luulen että tämä on lähellä totuutta liiankin monessa tapaudessa. Toisin sanoen pidän tätä biisiä loistavana, mutta tässä on sama vika kuin Arttu Wiskarin Tuntemattomassa potilaassa - se on niin surullinen, että ei tee mieli kuunnella sitä.
Viimeisenä uuten biisi levyltä löytyy Kun valaistun, joka, obviously, on samanniminen kuin itse albumi. On hyvin harvinaista tiputtaa levyltä sen nimikkobiisi, mutta perustelu löytyy kyllä jo ylhäältä. Kappale muistuttaa teemaltaan Yksinäisen keijun tarina -kappaletta. Uudelleen kuunneltuna täytyy sanoa, että tätä kappaletta ei olisi 1.0:sta tarvinnut tiputtaa. Se olisi myös sille voinut toimia upeana lopetuksena kuten se nyt tässä Kun valaistun 2.0:ssa on. Täällä Chisu perustelee itse miksi nimibiisi jäi ensin pois. Kappale kertoo yön pikkutunneista, jolloin todellisen maailman ja unen raja on heikoimmillaan. Kolmannella kuuntelukerralla huomaan että biisi on oikeastaan aika vaikea sanoitukseltaan ja en pääse siihen käsiksi. Yksisarvisen mieleen tuoma fallos-symboliikka ja ikkunaan sillä koputtaminen ei yhtään helpota mielikuvitustani. Mielestäni kappale kertoo hetkestä, jolloin pystyy arvostamaan sitä mikä löytyy itseltä ja omasta elämästä. Kaikesta siitä minkä on jo saavuttanut - valaistumisesta.
Chisu – Kun valaistun 2.0 |
Lue lisää: Arvostelu levystä Chisu - Kun valaistun (1.0).
Alkuperäisessä Kun Valaistun albumissa on yhdeksän biisiä :) Aika arvattava veto ollut Jenni Vartiaisen, eikun siis Chisun tiimiltä tää rahastusversio kun niistä pois pudonneista biiseistä puhuttiin jo ennen kun albumi alkuperäismuodossa julkastiin viime syksynä. Ihan kelpo biisejä kaikki - mutta kuten aika moni alkuperäiskappaleista, ei näistäkään oo mitään vastusta vanhalle Chisutuotannolle mikä on aika sääli..
VastaaPoistaKiitos oikaisusta, sitä taas kirjoitti ennen kuin ajatteli! :D
VastaaPoista