Välkkyvät harmaan eri nyansseja saavat maisemat junanikkunassa. Istun salaperäisen naishenkilön kanssa samassa työskentelyhytissä tänä kuumana aamupäivänä. Junaetsivä on juuri löytänyt varastetun kaulakorun uhrin kuoleman kankeista käsistä..
Ei kun ei sittenkään, eihän tää ollukaan postromanttinen etsivätarina. Se olen vain minä, matkalla takaisin Tampereelle pääkaupungistamme. Mun ei alun perin pitäny edes tulla junalla, mutta täällä ollaan. Pitkästä aikaa. Mä en muuten oo varma oonko mainostanu, mutta kannattaa kulkea Onnibusseilla, jos ostaa lipun etukäteen. Tosi halpaa ja tavallaan aika henkilökohtaistakin palvelua siellä saa :) Nyt muihin aiheisiin.
Helsinki on sentään niin iso paikka, että kävi siellä miten monta kertaa tahansa niin silti jokaisella kerralla onnistuu löytämään jotain uutta tai jopa oppii jotain. Se voi olla uusi kahvila, helpompi reitti johonkin ruotsalaiseen kuuloisista kaupungin osista tai jotain alue, jonne ei kannata eksyä. Tällä kertaa ohjanuora on erittäin yksinkertainen: älä lähde Helsinkiin autolla. Jopa pelkääjän paikalla istuminen oli aivan liian stressaava kokemus. Keskustata ei löydy parkkipaikkoja ja halliin auton jättäminen maksoi lähes kolme euroa. Puolelta tunnilta! Liikenteessä ei muutenkaan ole mitään järkeä. Puoli tuntia matkalle Haagsta keskustaan on todellakin liikaa. Illalla kun pyöräiltiin se hotellin lainapyörillä, niin päästiin se samassa aikaa. Punaisten valojen katkeamaton sarja tuntuu vähintäänkin suoralta kettuilulta autoilijaa kohtaan. Kaupungin ei edes niin hienovarainen tapa ilmoittaa: me suosimme julkisia. Niin minäkin siinä vaiheessa kun ratikat ja bussi painavat molemmin puolin ohi.
Noin, sainpas sen ulos systeemistä. Illan samainen pyöräily reissu Pohjois-Haagasta Helsingin keskustaan sujui huomattavasti nopeammin ja vähemmällä stressillä. Löytyi jopa mukava metsäreitti, jota pitkin pääsi keskustan tuntumaan pyöräilemään reittiissa ilmassa. Sen jälkeen hengailua Musiikkitalon puistossa! Kuunneltiin ensin innoissamme yökorista, olikohan nyt Facebookin vai minkä järjestämä tapahtuma, en todellakaan muista. Yökoripallo tosin paljastui korkeintaa myöhäisiltapalloksi, koska luun kerättiin jo kymmenen maissa huudeilta!
Kylläpäs mä kuulostan nyt kriittiseltä. Pakko sanoa siis jotain. Best Western Hotel Haaga oli positiivinen yllätys ja aamiainen upea. Illalla kun katsottiin QAF:än jotain lukuisista dinerikohtauksista, puhuin siitä miten ihanaa olisi saada munakokkelia ja pekonia ja voilà! Siellä se oli odottamassa :D Haagasta myös löyty kiva puisto, jossa pyörittiin (tiedän miten jälkikäteen saan kuulla et se kuitenkin on joku Stadin pahin shagging spot).
Mua vähän harmittaa kun kaikki on aina niin päälekkäin. Kaikki ohjelma.. tai oikeastaan ei! Oottakaas nyt, mitähän mä tarkoitinkaan, jäin katseleen maisemia kun pysähdyttiin jollekin asemalle? Riihimäki? Eli siis: suurin osa viikosta menee näin kesälomailessa siihen et kelaa miten kiva olis tehdä jotain. Sit ei teekkään kun ei jaksa. Sit harmittaa. Sitten kun päättää tehdä, jotain ja lyö suunnitelmat lukkoon niin sitten tulee miljoona muuta juttua mitä pitäis tehdä samaan aikaan! Esimerkiksi nyt oli tää Helsingin reissu, niin liekö mikää ihme että juuri TÄNÄ viikon loppuna mä KERRANKIN elämässäni voitain jotain: kaks lippua Ruisrockiin. Ja tietysti ne jää käyttämättä kun onkin niin paljon hommaa. En saa edes myytyä niitä eteenpäin, koska en pääse hakemaan niitä Turusta niinkun pitäis, tai siis siihehän se voitolle jäävä osuus meniskin. No ei voi mitään. Reissuja tulee aina lisää. Ehdin ehkä siihenkin kaupunkiin vielä tänä kesänä muissa merkeissä :)
Nyt mä olen Toijalassa eli Tampere häämöttää kahdenkymmenen minuutin päässä. Pitäis varmaan laittaa tääkin bloggaus pakettiin. Olin toivottamassa kesäistä ilmaa ja ilmoittamassa, että en aio lähteä rannata mihinkään koko ensi viikon aikana, mutta säätiedöt tietävät seuraavalle kymmenelle päivälle sadetta ja ukkosta. Kaipa sitä pitää pysyä neljän seinän sisällä ja tehdä taikojaan. Mitä sinä teet kun kesälomalla iskee huonot ilmat? Nyt ylitsepursuava määrä vinkkejä, kiitos! :D
PS: Voisin sit varmaan pelata mun uutta peliä: Sorceryä PS3 Movelle. Ensimmäinen peli sille konseptille, joka jaksaa kiinnostaa kauemmin kuin 7,6 minuuttia :D
PPS: Postaisin tähän myös Diandran uudelta albumilta. Out of my head on soinu mulla viimeiset päivät päässä. En vaan nyt löydä sitä ja junan verkko pätkii ja ollaan nyt Tampereella, eli baibai hanit! :D
http://open.spotify.com/track/7vLPtQbtBXFnO6pQ8L6Z9M Diandra - Outta my head
VastaaPoista