Joo, ihan kiva, mut mitä se tekee?

Tämän päivän yhteiskunnan hektisessä maailmassa tuntuu että integroituminen ja äärimmäinen funtionaalisuuden tavoittelu ovat korvaamassa monia ennen ostopäätökseen vaikuttaneita asioita. Itse huomasin tämän valitessani suihkusaippuaa. Katsoin valikoimaa, törmäsin mukavan tuoksuiseen vaihtoehtoon, mutta laittaessani sitä ostoskoriin mukanani ollut ystäväni kysyi "Joo, ihan kiva, mut mitä se tekee?" Ensin en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, kysehän oli saippuasta. Se pesee? Sitähän olin tullut ostamaan. Ystäväni kuitenki tarkoitti, että kosteuttaako, kuoriiko vai "tekeekö se olostasi raikkaan energisen". Tällaiseen seikkaan en ollut edes osannut kiinnittää huomiota.

Myöhemmin pohtiessani asiaa tajusin että tämähän on selkeä nykyajan trendi. Kännykät sisältävät musiikkisoittimen, kameran, internetyhteyden jne, jotta mahdollisimman paljon mahtuu mahdollisimman pieneen ja mukaan kerralla. Ihmisillä ei ole aikaa käydä suihkussa JA sekä kostetuttaa ihoa vaan molemmat tulee pystyä hoitamaan yhdellä kertaa. Funktionaaliset elintarvikkeet, jotka parantavat vastuskykyä, ruuansulatusta ja alentavat kolesterolia (ja samalla ovat kevyitä ja hyvänmakuisia) ovat kovassa suosiossa. Integroituvuus on siis päivän hittisana. Mahdollisimman paljon kerralla, hyvään hintaan!

Helpottaahan elämää se, että kännykässä on kaikki tarpeellinen mukana. Esimerkiksi lenkille lähtiessä kännykkä mukana tarjoaa suurimman osan mukana tarvittavista tarpeista, mutta entä sitten kun kännykän akku loppuu. Musiikin kuuntelu vie virtaa ja kohta mukana ei ole sekä kännykkää ja mp3:sta vaan musta palikka jolla ei enää tee mitään vasta kuin kotona. Mieleen palaa vanha sanonta munien pakkaamisesta yhteenkoriin ja harmitus vain kasvaa kun harvinainen lintu tai spektaakkelimainen maisema jää kuvaamatta akun loputtua.

Asiassa ei kuitenkaan periaatteessa ole mitään vikaa niin monipuolisten kosmetiikkateollisuuden tuotteiden, funtionaalisten elintarvikkeiden tai huippuintegroitujen laitteiden tapauksissa kunhan muistaa pitää järjen kädessä ja suhtautua kriittisesti niiden antamiin lupauksiin. Mutta entä kun integroitumispaine kohdistuukin sinuun itseesi ostamiesi tuotteiden sijaan? Yritysmaailmassa arvostetaan mitä monipuolisempia tutkintoja. Enää ei riitä että on yhdellä osa-alueella hyvä, vaan pitää hallita monia eri aloja ja vielä yhdistää ne kaikki. Tutkimuksia tehdään yhä enemmän tieteen osa-alueet rikkovalla alueella ja jopa ylioppilas kokeen uudistettu reeali on suunniteltu sisältämään ns. oppiainerajat ylittäviä tehtäviä.

Onko tämä kuitenkaan kielteistä kehitystä? Kaikkihan tietävät, että ihmisiin kohdistuu yhä enemmän niin odotuksia kuin paineita, ja tähän on jo alettu sopeutua (tai ainakin yrittää). Tämän seikan valossa on siis ainoastaan positiivista kehitystä että yksilön opiskelu ja työ ovat monipuolisia nykyajan trendin ansiosta. Yksilön tietotaso kasvaa kun enää ei tarvita yksityiskohtaista tietoa vaan nimen omaan monipuolisten kokonaisuuksien hallintaa.

Tapahtunut integroituminen siis helpottaa keskimäärin yksilöä; arkeen syntyy enemmän aikaa kun sitä toisaalla säästetään ja mukaan tarvitsee ottaa vähemmän tavaraa. Myös henkinen puoli saa enemmän ravintoa kun ei keskitytä liian yksipuolisiin kokonaisuuksiin. Integroituminen on siis hyvä asia, tosin kohtuuden rajoissa! Itseltään ei saa vaatia liikaa mutta ei myöskään ostamaltaan tuotteelta - minulle myös riittää se ihan tavallinen suihkusaippua!

Niin aivan.

Niin aivan.. blogin kirjoittaminen onkin hieman päässyt unhoittumaan. Täytyy siis korjata asia. On kuitenkin niin että viime aikoina aika on ollu kortilla, syystä tai toisesta, silti voisin sanoa että viime aikoina olen saanut elää erittäin onnellisia aikoja. Ainakin keskimäärin. Onnelisuushan on muutenkin suhteellista ja määrittyy vain yksilön subjektiivisen kokemuksen kautta joten "keskimäärin onnellinen" lienee hyvä keino kuvata viime aikoja. Elämässäni on tärkeys järjestykset uudistuneet, vanhat asiat nousseet pinnalle ja uusia kytköksiä on syntynyt. Koen siis olevani ka-onnellinen, mutta mitä pidempään huomaan olevani onnellinen niin sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Onnellisuuteen turtuu.                                                         

Jos onnellisuus jatkuu pidemmälle niin sitä helpommin se menettää särmänsä ja alkaakin muistuttamaan tavallisuutta. Pitäisikö tällöin pyrkiä jälleen korkeamman onnellisuuden tilaan vai todeta että nyt on hyvä, ainakin jos vertaa menneeseen? Vai kenties pyrkiä romahtamaan pohjalle, josta voisi jälleen nousta? Ei voi odottaa, että onnellisuus jatkuisi loputtomasti.

Välillä tuntuu että oma onnellisuus on muilta lainattua ja että sen joutuu maksamaan korkoineen takaisin. Onko onnellisuus vain lainassa? Eurooppalaisten ja (Pohjois-)Amerikkalaisten onnellisuus ainakin tuntuu olevan saavutettu muiden epäonnen kautta. Emme voi olla onnellisia ellei meillä ole nykyistä elitasoamme - ja niin kauan kun emme ole valmiita tinkimään omasta hyvinvointi/ylellisyysyhteiskunnasta voimme olla varmoja että mahdollisuus ei ole samanlainen muille.

Jos siis kollektiivinen onnellisuutemme on sen varassa että joku osa ihmisistä on onneton, niin voiko yksilön onnellisuus saavuttaa riistämättä onnellisuutta keltään?

Ursula K. Le Guin käsittelee monissa kirjoissaan onnellisuutta. Keskeisenä esille nousee huomio, että jos jokaista pyritään miellyttämään ja takaamaan juuri "keskimääräinen onnellisuus", niin kuinka monelle se todellisuudessa riittää? Yksilö ei voi saavuttaa täydellistä onnellisuuden tasoa riistämättä jonkun muun mahdollisuuksia.

Voinko siis olla onnellinen hyvällä omalla tunnolla ilman että ryöstäisin samalla jonkun muun samanlaiset mahdollisuudet päästä informaatioyhteiskunnan nirvanaan? Suuressa mittakaavassa varmasti en, mutta mikrotasolta tarkasteltuna mitä varmimmin!

Niksinurkka 18/11/09

Tämän tekstin jälkeen tiedän että tää blogi tulee saamaan ihan järkyttävän mummomaisia piirteitä mutta jos nyt ei välitetä siitä vaan annetaan vain palaa.

Sain yhdeltä ihanalta ihmiseltä meillä töissä vinkin tumppuihin ja ajattelin toteuttaa sen käytännössä. Pohjana on siis Novitan Puro lanka, joka on aika uusi lankamerkki huopuvien lankojen saralla. Lanka on valmiiksi raidoitettua ja raitojen värit ovat suorastaan ihania. Ne ovat raikkaita ja sointuvat hyvin yhteen. Omiin tumppuihini valitsin Tundran ja koska kaksi kerää ei täysin riittänyt niin tein peukalot Iltanuotiosta.

Ohje löytyy yksin kertaisuudessaan Novitan sivuilta ja mulle ainakin toimi mitat hyvin ihan niinä mitä ne on ohjeessa. Eli 40 silmukkaa seiskapuikoilla. Tumput on helppo neuloa koska periaatteessa tehdään vain suljettua neuletta oikein mitä nyt peukaloa ja kärkikavennuksia lukuun ottamatta. Varresta kannattaa neuloa hieman pidempi jottei ranteet palellu. Kuitenkin huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti siihen että valitsee saman värierän langat. Ja jos haluaa tumpuistaan 'virheettömät' kannattaa pyrkiä saamaan raitakuvio alkamaan molemmissa samassa kohtaa - symmetriahan on kaunista :)

Huovuttamisen jälkeinen venyttäminen on myös syytä tehdä huolella jotta tumpuista tulee oikean muotoiset ja kiinnittää huomiota esim ranneosan venyttämiseen riittävän pitkäksi.

Vaikka voi tuntua hoopolta neuloa jättiläisen lapasia koska tumputhan kutistuvat pesussa noin puoleen niin suosittelen, ne ovat helppotekoisia ja ne saa muutaman elokuvan aikana jo neulottua.

Nyt vain siis puikot käteen ja väsäämään itselleen tai vaikka omaperäiseksi joululahjaksi :DD multa voi kysyä neuleohje täsmennyksiä tai ihan mitä vaan, vastaan ihan mielelläni c(:

Istu! Ole hiljaa! Näytä hyvältä!

Kuulostaako tutulta? Itse voin ainakin myöntää että tunnen olevani verbin käskymuotojen, eli intellektuellisti imperatiivien, ympäröimä aina. Osa on ympäristön, ihmisten tai median asettamia. Osan asetan itse, niin itselleni kuin myös muille. Imperatiivissa sinänsä ei ole vikaa, onhan se tiivis ja napakka tapa pyrkiä vaikuttamaan johonkin asiaan ainakin verrattaessa muihin moduksiin, mutta mitä tapahtuu jos ihminen yrittää vastata katkeamattomaan imperatiivi tulvaan?

"Näytä hyvältä!"

Tämä on klassinen "käsky", joka on lähinnä meidän itse asettamamme mutta kuitenkin median ja yleisten 'normien' määrittelemä. Televisio, lehdet ja radio, niin sanottu vanha media, sekä tänä päivänä internet asettavat meille hyvältä näyttämisen parametrit, joihin yksilön tulisi löytää oma ratkaisunsa. Paineita luo se, että et tiedä mikä tuotemerkki pitäisi valita vaikka silmänympärysvoiteeksi puhumattakaan hampaita valkaisevasta tahnasta. Ehkä otatkin molemmat, käytät niitä sitten eri päivinä. Ai tuollaista uutta tuotetta minulla ei olekaan! No jos se saa minut näyttämään hyvältä..

Jos psyyke ei ala kärsiä pohdittaessa omaa reseptiä kauneuden lähteen saavuttamiseksi niin vähintäänkin rahapussi alkaa tuntea vahingot.

"Syö terveellisesti! Kuntoile! Laihdu!"

 Nämä kuuluvat myös kategoriaan "itse asetettavat imperatiivit". Näihinkin malli löydetään tietysti muualta mutta siihen vaikuttavat myös muut kuin median kauneusihanteen määrittelemät seikat. Näiden käskyjen noudattaminen (ainakin kahden ensimmäisen) kohentaa muita asioita samalla. Lääkärit ja muut alan spesialistithan kehottavat harrastamaan päivittäin liikuntaa. Nämä ovat totta kai aivan hyviä tavoitteita, tietysti kohtuuden rajoissa! Ainakin yleensä. Näiden ylilyöminen alkaa vain vaikeuttaa elämää entisestään. Siinä vaiheessa kun huomaa valitsevansa yli puolet kauppaostoksistasi niiden sisältämän kalorimäärän mukaan voisi olla hyvä hetki huolestua. Kuntoilunkin pitäisi lähteä itsestä eikä siitä että on päättänyt tiputtaa sen viisi kiloa.. lenkille ei pitäisi lähteä sen takia että täytyy, vaan koska itse haluaa! Varmasti jokaiselle löytyisi se oma laji, eikä vain sitä ainaista juoksua ja hiihtoa!

"Älä saastuta!"

 On vaikea jättää huomioimatta viime aikoina suosita keränneet vihreät arvot. Joka päivä tulee uutisia niin ilmaston muutoksesta kuin harvinaisten eläinlajien katoamisesta. Tämä onkin monelle hyvin vaikea paikka valita oman elintapansa ja taas vaakalaudalla olevien tulevien sukupolvien elintapojen välillä. Myönnän itsekin, että kuluttamiseni on välillä hyvinkin tahditonta ja varmasti olisin jopa onnellisempikin vähällä materiaalilla, mutta en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kaikkea sivistyksen ja tekniikan mukana tuomaa hyvinvointia ja vaihtaa sitä esimerkiksi sähköttömään ja öljyttömään elämään jossain ekokylässä! Toki kaikkea yksityisautoilu ja päätöntä kulutusta tulee vähentää ja siihen totta kai pyrin kuten energiankin säästämiseen, mutta ehdottomasti kohtuudella!

--

Nyt olen ainakin hieman pintaa raapaisemalla käsitellyt osan meitä velvoittavista imperatiiveista ja voinen sanoa, että näidenkin toteuttamisessa on jo aivan tarpeeksi tekemistä ilman eksponentiaalista määrän kasvua! Vielä jos joukkoon sekoitetaan esimerkiksi Kantin kategorinen imperatiivi lienemme hyvin huonossa tilanteessa. Suma josta etsiä itselleen ne omat käskyt noudatettavaksi on valtaisa, mutta suhteuttaessa valintansa oman elämän ja ehdottomasti myös itsensä realiteetteihin voi saada itselleen varsin pätevän ohjenuoran, jonka kautta toteuttaa itseään a löytää myös oikeita toiminta tapoja. Vaikka suuri osa informatiivisesta tekstistä on imperatiivin muodossa voinee siihen suhtautua lähinnä kehoituksena! Eri asia tietysti "Varo! Hengenvaara!"-kyltit!!

Imperatiivien käytön kannalta on kovin lohduttavaa huomata, että jälleen uusivuosi on lähenemässä ja voinemme luottaa, että ihmiset löytävät itselleen jälleen sen mahdollisimman kaukana omista realiteeteistaan olevan imperatiivin jota noudattaa.. tai sitten ei!

Niksinurkka 30/10/09

Tähän postaussarjaan on tarkoitus julkaista niin hyviä kuin huonoja keinoja joilla ainakin vaikuttaa elämään. Niin jyviä kuin akanoitakin!

Tänään on aiheenamme Jarin ja Riian hätätilanteessa kondomin korvaavat välineet; TOP 11 -lista!

1. sukka ( + yleensä saatavilla/ - heikko liukuvuus)
2. kaupasta ostetun kurkun muovisuojus ( + lähes toimiva muotoilu / - rakenteen heikkous)
3. elmukelmu ( + veden(ja muiden aineiden)pitävyys  / - muotoilu saattaa aiheuttaa vaikeuksia)
4. muovipussi (+ kokoja löytyy MINIgripeistä JÄTEsäkkeihin / - ei luontoystävällinen)
5. biohajoava muovipussi (+ muovipussi ilman ympäristöhaittaa / - hinta!)
6. ehjä banaaninkuori (+ BIOHAJOAVIN vaihtoehto / - banaanin kuoriminen VOI olla turn off!)
7. tyynyliina (+ saatavuus / - milläs meinasit nukkua??)
8. pussilakana (+ riittää täyttämään ISOIMMATKIN tarpeet / - meinaatsä nukkuu tollakin?!)
9. ilmapallo (+ puristaa lähes sieltä oikeasta paikasta / - pikkusisaren vapun pilaaminen!)
10. vesi-ilmapallo (sama ilman kokorasismia)
11. kondomi(- tylsä ja kulunut vaihtoehto / - ainoastaan 94% suojaus!)

Toivomme vinkkiemme vielä joskus pelastavan sinun perjantaiyösi ja tuovan paljon nautintoa! ;)

WORKOUT DIARY 29/10/09

Tää blogisarja onkin omistettu pelistetysti treenien läpikäymiseen!

Eli, tänään oli puolimaratoni ohjelman mukaa kovatahtinen juoksu vuorossa. Mä juoksin 35 min ja matkana se oli 7,76 km. Eilen oli puolentoista tunnin kävely!

STUDENT'S KITCHEN: "Soijis"

Tän päivän postaus kuuluukin kategoriaamme: oppia ja erehdyksiä Jarin keittiössä. Eli, kuten monet varmasti tietääkin olen kovinkin kokeilunhaluinen ja ruokani ovat yleensä kovinkin eksperimentaalisia. Niinpä ajattelin jakaa maailmalle mahdolliset onnistumiseni ja epäonnistumiseni!

Eli ensimmäinen ruokalajimme on suosikkeihini kuuluva

"Soijis"

Ainekset viidelle:

•  7 dl vettä
  
• noin 1 dl tummaa soijaruohetta (esim. Soyapétit'n)
• 400 g makaroonia (mieluiten tummaa)
• pakastevihanneksia laadun ja määrän suhteen oman maun mukaan
• mausteita myös oman maun mukaan (esim. kanamauste, sitruunapippuri, suola..)
• 1 ps nuudelia (kana-)
• 1 prk tonnikalaa (öljyssä; parempi maku)
  

Ja valmistus käy kovinkin helposti. Vesi lämmitetään kiehuvaksi. Lisätään joukkoon makaroni ja soijajauhe (varotaan ylikiehumista kattilasta; soijalla on tapana tehdä niin!!). Annetaan kiehua keskilämmöllä (3-4:lla). Sitten noin 6 minuutin päästä lisätään murskatut nuudelit ja pakastevihannekset.. vielä muutama minuutti levyllä ja ruoka on lähes valmista. Jäljellä oleva vesi kaadetaan pois ja lisätään joukkoon tonnikala. Sekoitetaan. Ja Voilá! Herkullinen kasvissyöjäystävällinen ruoka on valmiina! Bon Appétit!

Jäsentymätön halu

Mulla on nyt kovin sellainen olo että haluisin jotain.. en vaan pysty muuttaa sitä mitenkää käytännön tasolle tai ees ajatuksena vähä fiksummaks! Mietin et kyse vois olla siitä että haluaisin uuden lävistyksen taas, kuten nänniin tai si tohon kulmaan, mutta toisaalta se vois olla sekin et oon halunnu sitä tatointia jo niin kauan.. hitsi muuten kun kuulostankin masokistiselta noiden perusteella!

Tai sitten se vois olla se että haluisin oikeasti tehdä jotain enkä vain jatkaa heräilyä koneen edessä ennen iltavuoroon lähtöä.

Kenties se on halu olla olematta yksin tällä hetkellä.. iltavuorot on nimittäin siitä tylsiä että kaikki "normaalit" ihmiset ovat töissä, koulussa tai nukkumassa tähän aikaan!

Mutta siis, onko haluaminen ihmisen normaalitila. Kun aloin pohtimaan asiaa tulin tulokseen että KYLLÄ. Koska viimeksi itselläsi olisi ollut tila ettet olisi halunnut mitään? Uuden puhelimen, cd:n, rakkautta tai vaikkapa laihtua! Myönnetään, voihan olla hetkiä jolloin sulla on täydellisesti kaikki mitä sä haluat mutta jo vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä jo saavutetut halut tuntuvat korvautuvan kuin jonkin korkeamman voiman vaikutuksesta uusilla entisiä jopa "tärkeämmillä" haluilla! Mistä se johtuu? Onko vaan niin vaikea olla tyytyväinen siihen mitä on? Otetaan esimerkki. Myönnän että haluaisin tälläkin hetkellä seurustella. Oletetaan että saavuttaisin kyseisen haluni. Ei aikaakaan kun (ainakin vanhojen merkkien pitäessä paikkaansa) alkaa herätä himo sinkkuna olemista kohtaan ja jotain iha randomeita kohtaan! Mistä se johtuu? Onko ihmisen selviytymisen kannalta vain jotenkin nii tärkeää se että koko ajan haluaa "parantaa" elintasoaan ja että tulee haluta jotain mitä sillä hetkellä ei ole!? Mieti kohdallasi onko sinulla halu jonka asetat kovinkin tärkeäksi mutta jolla todellisuudessa ei olisi juuri mitään merkitystä onnellisuutesi kanssa! Ainakaan pidemmällä mittakaavalla! Postaa ajatuksiasi niin viedään keskustelua pidemmälle!

Over and out!

The first post.. totally grool.

Aloitin uuden blogin postaamisen lähinnä sen takia, että halusin irrottautua tuosta edellisen lievästä päiväkirjamaisesta ja lähinnä naivista kertomatavasta. Päätin että tässä blogissa tunnetilat syntyvät lukijan päässä eivätkä niinkään järkyttävän hymiökäyttöriippuvuuteni seurauksena.

Tuntuu aina että olisi kovastikin sanottavaa, mutta sitten kun eteen tulee tosi paikka kuten blogin kirjoittaminen kaikki tuntuu katoavan. Mistähän sekin johtuu? Tiedän nimittäin useammankin ihmisen jota hajottaa oman esittelytekstin kirjoittaminen, sen takia siellä sitten useasti lukeekin että kysy itse niin minä vastaan. Voisin tietysti itsekin ilmoittaa näin mutta se nyt tuskin tulisi onnistumaan. Keskustelu voisi jäädä lähelle nollatasoa. Mutta palatakseni varsinaiseen aiheeseen haluan esittää kysymyksen että mikä saa ihmisen kirjoittamaan blogia. Sitähän voi sanoa vaikka mitä tyhmää ja ennen kuin huomaatkaan on sekavat ajatuksesi kulutetuimpien blogien joukossa! Enpä tiedä, ehkä se on Homo Sapiensin pakottava tarve aina luoda jotain.

Mutta tosiaan. Nyt kun olen pohjustanut blogini voisin alkaa kertomaan että mihin aihealueeseen sen ajattelin keskittää: omaan elämääni eri tavoin liittyviin aiheisiin. Olen suhteellisen isossa kaupungissa asustava nuorukainen jonka elämää jäsentävät tällä hetkellä siviilipalvelus, harrastukset ja seksuaalisuus. Tarkoitus on luodata oman mieleni kummallisia käännähdyksiä ja ajatuskulkuja. Toivon tekstieni herättävän keskustelua, kaikki kommentit ovat sallittuja, jopa toivottuja. Eli, tämä oli todellakin pohjustus. Ensimmäisen blogi varsinaisen blogi tekstin pyrin julkaisemaan vielä tänään ajan niin salliessa. 

Nyt sitten vain kynä sauhuamaan!