Anna Abreu - Stereo: Lesbonunnia luostarista

Anna Abreun uusi musiikkivideo on julkaistu tänään IS TV:ssä. Stereo -musiikkivideo sijoittuu pieneen nunnaluostariin Italian kaltaisiin maisemiin, vaikka todellisuudessa Helsingin lähiöistä ei ole lähdetty kuin Raaseporin linnalle asti kuvaamaan.

Tarina on hyvin yksinkertainen; ilmeisen vauhdikkaan näköinen tyttönen kärrätään hevoskärryillä luostariin. Farkkuminari vaihtuu nunna-asuun, mutta eihän meidän Abreu pukeudu kuin muut. Asuksi valkoinen hame ja päähän musta pitsinunnamikäliejutska. Sitten joraamaan. Joo, nunnien joukkotanssi kohtauksessa on pilkan lisäksi jotain hyvin humoristista. Useassa kohtauksessa on kuitenkin toimiva vitsi. Yksi nunna sytyttää kaavun alle piilotetun tupakan kyntteliköstä kirjaa lukiessaan täysin arkisesti. Toinen nunna potkaisee kirkonkelloa kertosäkeen "ding dong"-kohdassa.

Koneella luodut vuoristomaisemat vaikuttavat aidoilta, mutta monet lavastus ja pukuratkaisut huokuvat epäaitoutta. Osa ihmisistä näyttää kuuluvan miljööseen, mutta en tiedä oliko autenttisuus mikään kriteeri huomioiden "juoni". Lopulta potin räjäyttää kun Abreu kävelee kynttilöillä "yöpuvussa" ja korkkareissa rappusia alas ja päätyy kurkistelemaan eteen tulevasta ovasdta sisälle. Siellä ollaan juuri vaihtamassa vaatteita, ja ennen kuin Abreu huomaakaan hänet kiskotaan sisälle. Yhtäkään lesbosuukkoa ei edes näytetä, mutta pointti tulee selväksi. Lopulta he karkaavat yhdessä klassisimmalla mahdollisella tavalla luostarista.

Tuomio: Biisi on tosi hyvä, siinä on hienot sanat ja pinnistämällä luostariteemassa saattaa olla perusteltuja elementtejä. Kyseessä on puolijuonellinen tanssimusiikkivideo, jonka miljööksi on valittu historiallinen teema. IS sivulle mielipiteitä kirjoittaneet lukijat ovat pettyneitä katolisuuden halventamiseen ja lesbouden käyttämiseen viimeisenä keinota. Mun mielestä tää on hyvin keskinkertainen. Mieluummin näkisin jotain kokonaan tanssillista tai kokonaan juonellista.

Kuva on tän vuoden Helsinki Prideilta, pääjuhlista kun Anna
Abreu valitsi keikkansa päätteeksi illan parhaan bailaajan, joka
sattuu oleen mun paras lapsuuden ystävä Pasi :DD
Kuva: Vera Saarivuori

Mistä johtuu, että vaikka suomessa osataan jo pikkuhiljaa tehdä hyviä elokuvia ja hyvää musiikkia niin musiikkivideoiden taso on jotenkin yleensä hirveää kuraa? 



Ottakaa mallia tästä ysäriaarteesta, jonka olemassa olosta yks mun kaveri muistutti mua tällä viikolla:



Pakko vielä laittaa tää video loppukevennykses, tää on ehkä jotain niin niin hiveetä et tälle ei voi kuin nauraa :D